Johnny Liebkind

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Eljon Liebkind
Johnny Liebkind television viihdeohjelmassa vuonna 1966.
Johnny Liebkind television viihdeohjelmassa vuonna 1966.
Henkilötiedot
Syntynyt22. syyskuuta 1945 (ikä 75)
Muusikko
Taiteilijanimi Johnny Liebkind ja JohnnyView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi
Aktiivisena 19621973
Tyylilajit pop
iskelmä
Soittimet laulu, rummut, piano, viulu
Levy-yhtiöt Scandia Musiikki, Discophon

John Eljon ”Johnny” Liebkind (s. 22. syyskuuta 1945[1] Helsinki) on entinen artisti, säveltäjä ja sovittaja ja muusikko. Hän oli 1960-luvun Suomen suosituimpia pop-/iskelmälaulajia Dannyn ja Irwin Goodmanin ohella.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnny Liebkind aloitti uransa rautalankayhtye The Soundsissa rumpalina. The Soundsin tunnetuin kappale oli Liebkindin mukaelma vanhasta kansansävelmästä ”Emma”. Johnnyn soolodebyytti oli vuonna 1963 julkaistu Saukin sanoittama, alun perin Ruth Brownin esittämä ja myöhemmin Cliff Richardin tunnetuksi tekemä ”Hymyhuulet” (”Lucky Lips”). Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon mukaan Liebkind oli Lasse Liemolan jälkeen se teini-idoli, joka hurmasi myös ulkonäöllään, ja koko 1960-luvun ajan Dannyn ohella suosituin suomalainen nuorisolaulaja.[2]

Liebkind kiersi keikkaillen maata koko 1960-luvun aina vuoteen 1969 levyttäen useita angloamerikkalaisia käännöshittejä. Vuonna 1964 hän oli mukana Reino Helismaan viimeiseksi jääneellä kiertueella.[2] Sen jälkeen hän vetäytyi julkisuudesta syrjempään ja lähti opiskelemaan kauppatieteitä. Vuonna 1970 julkaistiin unkarilaisen Gábor Nádasin säveltämä ja Fredin suomeksi sanoittama ”Ihana aamu”, joka oli Liebkindin eniten listamenestystä saavuttanut kappale. Liebkind ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimuusikon uraa, vaan vetäytyi alalta lopullisesti valmistuttuaan Helsingin kauppakorkeakoulusta. Hänen viimeinen levytyksensä oli vuonna 1973 ilmestynyt albumi Jonglööri.[2]

Liebkind on itse jälkeenpäin arvioinut omaa musiikkiuraansa todeten, että hän saavutti suurimman menestyksensä – ”siinä mielessä kuin se yleisesti käsitetään” – vasta 1970-luvun puolella, jolloin hänen levynsä nousivat listojen kärkisijoille. Omien sanojensa mukaan hänen suosionsa 1960-luvulla perustui nimenomaan keikkailuun, sillä vain melko harvoilla nuorilla oli tuolloin varaa itse ostaa äänilevyjä ja levysoittimia.[2]

Muu ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkiuransa jälkeen Liebkind siirtyi liike-elämään ja on ollut muun muassa Nesteen ja STS-pankin palveluksessa. Vuonna 1988 hänet nimitettiin STS-pankin rahoitusjohtajaksi ja seuraavana vuonna ruotsalaisen sijoitusyhtiön Proventus Ab:n suomalaisen tytäryhtiön Finventus Oy:n toimitusjohtajaksi. Elokuussa 1992 hänet irtisanottiin epäiltynä yhtiön varojen väärinkäytöstä.[3]

Sittemmin Liebkind on järjestänyt liikemiesmatkoja Israeliin.[4]

Talousrikosoikeudenkäynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liebkind oli syytettynä 1990-luvun alussa tehdyistä talousrikoksista ja hänet etsintäkuulutettiin vuonna 1994. Runsaasti mediaa kiinnostaneessa tapauksessa Israelin kansalaisuuden saanut Liebkind löydettiin heinäkuussa 1995 Israelista, josta hänet luovutettiin Suomeen toukokuussa 1996.[5][6][7]

Sen jälkeen alkoi kaksi oikeudenkäyntiä, joista ensimmäinen, Hämeenlinnan käräjäoikeudessa tammikuussa 1997 alkanut, koski AKP-Palvelusta tehtyä yrityskauppaa. Hämeenlinnalainen perheyritys AKP-Palvelu oli toukokuussa 1992 myyty Dick Reincken johtamalle Oy Finansbolaget Sandgropen Ab:lle, ja Suomen Säästöpankki oli hakenut KDR-Palveluksi muuttuneen yrityksen konkurssiin syyskuussa 1993. KDR-Palvelulla oli ollut velkaa yli 56 miljoonaa markkaa eikä lainkaan omia varoja. Kaupan rahoitusta oli syytteen mukaan järjestellyt Liebkind.[8] Liebkindiä ja Reinckeä vastaan nostetut syytteet velallisen epärehellisyydestä hylättiin kesäkuussa 1997 kokonaan.[9] Myös Turun hovioikeus hylkäsi syytteet 1998.

Toisen, vuonna 1996 alkaneen oikeudenkäynnin juuret olivat ruotsalaisen sijoitusyhtiö Proventus AB:n vuonna 1989 yrittämässä Oy Wärtsilä Ab:n valtauksessa. Pitkän käsittelyn jälkeen Liebkind tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa syyskuussa 2001 velallisen epärehellisyydestä yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeuteen sekä hänen entinen liikekumppaninsa Dick Reincke kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Heidät tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan Suomen valtiolle lähes 70 miljoonan markan vahingonkorvaukset.[10][11] Helsingin hovioikeus piti helmikuussa 2005 antamallaan päätöksellä Liebkindin ja Reincken tuomiot ennallaan.[12] Tuomion perusteena oli yrityskauppa, josta hyödyn saivat yhtiön myyjä, ruotsalainen sijoitusyhtiö Proventus Ab sekä yhtiön ostaja Dick Reincke. Niin sanotulla taseyhtiökaupalla vältettiin maksamasta Suomen valtiolle veroja yli 75 miljoonaa markkaa.[13] Proventus sai summasta 50 ja Dick Reincke kumppaneineen 20 miljoonaa markkaa. Proventuksen edustajat eivät olleet syytteessä.

Maaliskuussa 2007 Ajatus Kirjat julkaisi teoksen Tapaus Johnny Liebkind: Erään oikeusmurhan tarina. Sen kirjoittanut toimittaja Mikko Niskasaari väittää, että Liebkind tuomittiin ilman näyttöä ja että päävastuullisia kaupassa olivat ruotsalaisen sijoitusyhtiö Proventus Ab:n keskeiset johtajat. Teoksen mukaan Helsingin kihlakunnansyyttäjä ei tehnyt kirjallista päätöstä perusteista, joiden vuoksi suurimman hyödyn saaneita ei asetettu syytteeseen.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnny (1965, SLP 512)
  • Johnny (1970, HSLP 120)
  • Polttopiste (1970, MAPS 3918)
  • Kotidisco (1972, LSP 10389)
  • Jonglööri (1973, S 65895)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niskasaari, Mikko: Tapaus Johnny Liebkind: Erään oikeusmurhan tarina. Ajatus Kirjat 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johnny Liebkind Pomus.netin tietokannassa
  2. a b c d Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 416–417. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  3. Markku Veijalainen: Johnny Liebkind – Teini-idolista takaa-ajetuksi. Apu 27/1995, s. 26. Helsinki: A-lehdet.
  4. Radio Suomen "Iskelmäradio" 7.4.2013tarvitaan parempi lähde
  5. MTV3 uutiset 7.9.2001.
  6. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 109. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.
  7. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1997, s. 92. Helsinki: Otava, 1996. ISNB 951-1-14219-4.
  8. Liebkindin oikeudenkäynti alkoi 28.1.1997. MTV Uutiset.
  9. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998, s. 100. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14838-9.
  10. Harju, Jukka: Johnny Liebkindille vankeutta vanhasta kaupasta. Helsingin Sanomat, 8.9.2001, s. A11.
  11. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003, s. 13. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1.
  12. Johnnyn tuomio ennallaan. Turun Sanomat 2.2.2005.
  13. MitäMissä Milloin 2003, s. 14.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]