Olivia Newton-John
| Olivia Newton-John | |
|---|---|
 Olivia Newton-John vuonna 1988. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. syyskuuta 1948 Cambridge, Iso-Britannia |
| Kuollut | 8. elokuuta 2022 (73 vuotta) |
| Kansalaisuus | Australia |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä |
| Arvonimi | Dame (käännä suomeksi) |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1963–2022 |
| Tyylilajit | popmusiikki, soft rock, disko, country |
| Levy-yhtiöt | Uni (käännä suomeksi), EMI ja MCA Records |
.svg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.olivianewton-john.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Olivia Newton-John (26. syyskuuta 1948 Cambridge, Iso-Britannia – 8. elokuuta 2022) oli brittiläissyntyinen australialainen näyttelijä ja laulaja.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olivia Newton-John syntyi 26. syyskuuta 1948 Cambridgessä Englannissa. Perhe muutti viisi vuotta myöhemmin Melbourneen Australiaan, missä Newton-Johnin isä Brinley työskenteli rehtorina.[1][2]
Olivia Newton-Johnin äidinisä oli fyysikko ja matemaatikko Max Born.[2][3]
Ura laulajana ja näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newton-John kuului teini-ikäisenä koulukaveriensa kanssa tyttölauluyhtyeeseen nimeltä Sol Four. Sen hajoamisen jälkeen Newton-John esiintyi television kykykilpailussa ja voitti matkan Lontooseen. Siellä ollessaan hän perusti lauluduon australialaisen Pat Carrollin kanssa. Carrollin jouduttua palaamaan Australiaan Newton-John jatkoi aluksi sooloartistina. Hänen esikoissinglensä oli versio Jackie DeShannonin kappaleesta ”Till You Say You’ll Be Mine”. Sen julkaisun jälkeen hän liittyi purukumipoppia soittaneeseen Toomorrow-yhtyeeseen, joka oli tuottaja Don Kirshnerin yritys jäljitellä The Monkeesia. Yhtyeen menestynein single oli ”I Could Never Live Without Your Love” (1970), ja se esiintyi myös Toomorrow-nimisessä science fiction -elokuvassa.[1]
Kun Toomorrow hajosi, Newton-John esiintyi Cliff Richardin kiertueella lämmittelijänä ja myös Richardin televisiosarjassa It’s Cliff!. Se toi hänelle julkisuutta, ja hänen seuraava singlensä, versio Bob Dylanin kappaleesta ”If Not for You” nousi keväällä 1971 Britannian singlelistan kymmenen kärkeen ja Yhdysvaltain adult contemporary -listan ykköseksi.[1]
Newton-John sai 1970-luvun alussa Britanniassa lisää listamenestystä cover-singleillään. Albumin Let Me Be There (1973) nimikappale nousi vuonna 1974 hitiksi myös Yhdysvalloissa ja voitti Grammy-palkinnon parhaasta naisartistin countryesityksestä. Seuraavina vuosina Newton-John sai lisää singlehittejä pop- ja countrylistoilla. Hän muutti vuonna 1974 Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ja voitti seuraavana vuonna Country Music Associationin vuoden naislaulajan palkinnon. Jotkut närkästyivät Newton-Johnin palkitsemisesta countrylaulajana niin että erosivat järjestöstä.[1]
Vuonna 1974 Newton-John edusti isäntämaa Isoa-Britanniaa Brightonissa pidetyissä Eurovision laulukilpailuissa kappaleella Long Live Love. Hän sijoittui neljänneksi, kun voittajaksi valittiin Ruotsin Abba.[4]
Vuosina 1976–1977 Newton-John levytti soft rock -singlejä ja omaksui seksikkään imagon. Vuonna 1978 hän näytteli elokuvamusikaalissa Grease vastanäyttelijänään John Travolta. Elokuvasta tuli suurmenestys, ja se toi Newton-Johnille kolme singlehittiä, ”Hopelessly Devoted to You”, ”Summer Nights” ja ”You’re the One That I Want”, joka nousi listaykköseksi niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin.[1]
Newton-John julkaisi vuonna 1979 albumin Totally Hot, joka oli tyyliltään soft rockia ja diskoa. Albumi oli menestys, ja single ”A Little More Love” nousi lähelle listojen kärkeä. Vuonna 1980 Newton-John näytteli elokuvassa Xanadu, jonka soundtrackista hittisingleiksi nousivat ”Magic” ja ”Suddenly”.[1]
Seuraavalle albumilleen Physical Newton-John omaksui aerobicharrastajan imagon. Albumista tuli Newton-Johnin uran menestynein, ja sen nimikkosingle ”Physical” nousi listaykköseksi vuodenvaihteessa 1981–1982. Vuonna 1983 Newton-John näytteli John Travoltan kanssa komediaelokuvassa Sykettä suonissa, jonka soundtrackilta nousi singlehitti ”Twist of Fate”.[1]
_(cropped_to_look_large).jpg)
Newton-John meni vuonna 1984 naimisiin näyttelijä Matt Lattanzin kanssa. Heille syntyi Chloe Lattanzi -niminen tytär vuonna 1986. Vuonna 1985 Newton-John julkaisi albumin Soul Kiss, jonka nimikkokappale oli pieni singlehitti. Albumi The Rumour (1988) ei myynyt kovinkaan hyvin. Newton-John omistautui seuraavat vuodet perheelleen ja perustamalleen vaatekaupalle nimeltä Koala Blue. Vuonna 1992 vaatekauppa meni konkurssiin ja Newton-Johnilla todettiin rintasyöpä, josta hän parani.[1]
Newton-Johnin 1990-luvun albumeja olivat Gaia, Back with a Heart ja One Woman’s Live Journey. Newton-John teki 2000-luvulla syöpään liittyvää hyväntekeväisyyttä ja perusti Melbourneen syöpä- ja hyvinvointikeskuksen. Hän jatkoi myös musiikkialbumien julkaisemista sekä elokuvissa ja televisiossa näyttelemistä.[1] Newton-Johnin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti arviolta noin 100 miljoonaa kappaletta. Uransa aikana hän voitti yhteensä 4 kertaa Grammy-palkinnon.[5]
Sairaus ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newton-Johnin syöpä uusiutui vuonna 2017 ja levisi selkään. Hän menetti sädehoitojen seurauksena ainakin tilapäisesti kävelykykynsä.[6] Loppuvuodesta 2020 syöpä uusiutui jälleen leviten laajalle ja lähettäen etäispesäkkeitä ympäri kehoa.[7]
Newton-John kuoli 8. elokuuta 2022.[8]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1965 | Funny Things Happen Down Under | ||
| 1970 | Toomorrow | ||
| 1978 | Grease | Grease | |
| 1980 | Xanadu | Xanadu | |
| 1983 | Two of a Kind | Sykettä suonissa | |
| 1988 | She's Having a Baby | She's Having a Baby | cameo |
| 1990 | A Mom for Christmas | televisioelokuva | |
| 1991 | A Christmas Romance | Jouluromanssi | televisioelokuva |
| 1991 | Madonna: Truth or Dare | cameo | |
| 1996 | It's My Party | Minun juhlat | |
| 2000 | Sordid Lives | ||
| 2001 | The Wilde Girls | Tiellä tähtiin | televisioelokuva |
| 2008 | Sordid Lives: The Series | televisiosarja | |
| 2010 | 1 a Minute | dokumenttielokuva | |
| 2010 | Score: A Hockey Musical | ||
| 2011 | Glee | televiosarja |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Thomas Erlewine: Olivia Newton-John biography AllMusic. Viitattu 8.5.2020.
- ↑ a b Irene Newton-John (nee Born) Only Olivia. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Smith, K. N.: Monday's Google Doodle Celebrates Physicist Max Born Forbes. 10.12.2017. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
- ↑ Final of Brighton 1974 - Eurovision Song Contest eurovision.tv. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ grammy.com www.grammy.com. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ Olivia Newton-John menetti kävelykykynsä syöpähoitojen vuoksi - avuksi marihuanaa iltalehti.fi. Viitattu 14.9.2017.
- ↑ Näyttelijä Olivia Newton-Johnilla syöpä jo kolmatta kertaa: ”Toivottavasti vuosi 2021 tuo parempia uutisia” www.iltalehti.fi. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ Nousiainen, Janna: Näyttelijä ja laulaja Olivia Newton-John on kuollut Ilta-Sanomat. 8.8.2022. Viitattu 8.8.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olivia Newton-John - virallinen kotisivu
- Olivia Newton-John Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
- Brittiläiset laulajat
- Australialaiset laulajat
- Englantilaiset näyttelijät
- Australialaiset näyttelijät
- 1970-luvun yhtyeet ja sooloartistit
- 1980-luvun yhtyeet ja sooloartistit
- Grammy-palkinnon saajat
- Hollywood Walk of Fame
- Yhdistyneen kuningaskunnan euroviisuedustajat
- Vuoden 1974 euroviisuedustajat
- Vuonna 1948 syntyneet
- Vuonna 2022 kuolleet