Rod Stewart

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rod Stewart
Rod stewart 05111976 12 400.jpg
Rod Stewart vuonna 1976
Syntynyt 10. tammikuuta 1945 (ikä 69)
Kotipaikka Lontoo, Englanti
Aktiivisena 1961–
Tyylilajit folk, soul, rock, disco, Broadway-ajan pop
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja-lauluntekijä, muusikko
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet The Jeff Beck Group, Faces
Kotisivut www.rodstewart.com

Roderick David ”Rod” Stewart, CBE (s. 10. tammikuuta 1945 Lontoo, Englanti) on brittiläinen laulaja-lauluntekijä. Stewart nousi maineeseen 1960-luvulla The Jeff Beck Groupin laulusolistina ja myöhemmin Faces-yhtyeessä, mutta parhaiten hänet tunnetaan 1970-luvulla alkaneesta menestyksekkäästä soolourastaan. Stewartilla on hyvin omaleimainen karhea lauluääni, joka on erityisesti tunnistettavissa kappaleessa "Maggie May". Stewartin muita tunnettuja hittejä ovat muun muassa "Do Ya Think I'm Sexy?", "Sailing" ja "Young Turks".

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Jeff Beck Group (1968–1969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rod Stewart liittyi The Jeff Beck Groupiin vuonna 1968, jolloin ilmestyi albumi Truth. Seuraavana vuonna yhtyeeltä ilmestyi albumi Beck-Ola, mutta yhtye hajosi samana vuonna ja Stewart ja Ron Wood siirtyivät The Jeff Beck Groupista The Faces -yhtyeeseen. Samana vuonna Stewart teki myös ensimmäisen sooloalbuminsa An Old Raincoat Won't Let You Down. Siinä vaiheessa Stewart tunnettiin vielä The Jeff Beck Groupista, ei soolourastaan eikä The Faces -yhtyeestä.

Faces 1970–1975[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 The Faces julkaisi debuuttialbuminsa First Step, joka oli tyylillisesti lähellä The Rolling Stonesia. Samana vuonna Stewart julkaisi sooloalbumin Gasoline Alley, jota seurasi ensimmäinen soolokiertue. Vuonna 1971 ilmestynyt Every Picture Tells It's Story herätti suurta huomiota kappaleella "Maggie May", joka oli historian ensimmäinen single, joka oli yhtäaikaa sekä Englannin että USA:n myyntilistojen ykkösenä. Samana vuonna ilmestyi The Facesin kolmas albumi A Nod is as Good as a Wink...to a Blind Horse, ja sen kappale "Stay With Me" oli yhtyeen ensimmäinen menestys Yhdysvalloissa. Vuonna 1972 yhtye teki suuren kiertueen. Vuonna 1973 The Faces teki albumin Ooh La La. Singlestä "Pool Hall Richard" tuli menestys. Vuonna 1974 ilmestyi Stewartin sooloalbumi Smiler, joka tuotti pettymyksen. The Faces hajosi vuonna 1975, ja Ron Wood siirtyi The Rolling Stonesiin.

Soolouran alku 1975–1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stewartin seuraava menestyskappale oli vuoden 1975 "Sailing" albumilta Atlantic Crossing. "Tonight's the Night" -niminen kappale vuoden 1976 lopulla oli Rod Stewartin seuraava menestyskappale Amerikassa ja Cat Stevens -cover "The First Cut Is the Deepest" vuonna 1977 oli seuraava. Vuonna 1978 suosiota kasvattivat kappaleet "You're In My Heart" ja "Hot Legs". Discovaikutteinen "Do Ya Think I'm Sexy" vuodelta 1979 jatkoi Stewartin menestystä, ja hän nousi suurimpien suosikkien joukkoon. Kyseinen kappale johti myös oikeusjuttuun, sillä se muistutti brasilialaismuusikko Jorge Benin tekemää kappaletta "Taj Mahal" vuodelta 1972.

1981–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 Stewart otti vaikutteita New Wavesta ja syntetisaattoripopista Tonight I'm Yours -nimiselle albumille, josta nousi menestyskappaleeksi "Young Turks". Vuosina 1982–1988 suosio laski huomattavasti, mutta 1990-luvun puolella ura lähti taas uuteen nousuun muun muassa Tom Waits -coverilla "Downtown Train" sekä "All For Love" -kappaleella, jossa hän lauloi Bryan Adamsin ja Stingin kanssa. Myös "Motown Song" ja "Rhythm of My Heart" nousivat menestyksiksi. Vuonna 1993 Stewart esiintyi ohjelmassa MTV Unplugged.

2002–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stewart mukaili amerikkalaisia suosikkikappaleita albumilla It Had to Be You: the Great American Songbook. Vuonna 2003 hän julkaisi albumin As Time Goes By: the Great American Songbook 2, joka sai jatkoa vuonna 2004: Stardust: the Great American Songbook 3. Vuonna 2005 ilmestyi sarjaan vielä neljäs osa Thanks For The Memory: the Great American Songbook 4.

Rod Stewartin yhtyeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen menestystään musiikin parissa Stewart tavoitteli ammattilaisjalkapalloilijan uraa nuorisopelaajana lontoolaisessa Brentford Football Clubissa. Yhä edelleen hänet tunnetaan intohimoisena Celticin, Manchester Unitedin ja Skotlannin maajoukkueen kannattajana. Stewartin toinen tunnettu harrastus ovat pienoisrautatiet, etenkin hänen 1940-luvun New Yorkia pilvenpiirtäjineen jäljittelevä mallinsa on ollut näkyvästi esillä alan lehdistössä.

Vuonna 1999 Stewartilla diagnosoitiin kilpirauhassyöpä, mutta se saatiin poistettua leikkauksella 2000. Leikkaus kuitenkin vahingoitti Stewartin ääntä ja hänen täytyi opetella uudelleen laulamaan. Toipumisestaan lähtien laulaja on lahjoittanut rahaa The City of Hope Foundation -järjestölle, joka tukee erityisesti lasten syöpähoitoja.

Stewartilla on kahdeksan lasta viiden eri naisen kanssa. Hänen lapsensa ovat vuonna 1964 taideopiskelija Susannah Boffeyn kanssa syntynyt Sarah Thubron, Alana Hamiltonin kanssa saadut Kimberly-tytär 1979 ja Sean-poika 1981, tytär Ruby valokuvamalli Kelly Embergin kanssa 1987, tytär Renée (s. 1992) ja poika Liam (s. 1994) malli Rachel Hunterin kanssa ja kaksi poikaa Alastair (s. 2005) ja Aiden (s.2011) nykyisen vaimonsa, malli Penny Lancasterin kanssa. Lisäksi Stewart on seurustellut ruotsalaisen näyttelijän Britt Eklandin kanssa, mutta heillä ei ole yhteisiä lapsia.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Jeff Beck Groupissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Truth (1968)
  • Beck-Ola (Cosa Nostra) (1970)
  • The Best of Jeff Beck (1985)

The Facesissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • First Step (1970)
  • Long Player (1971)
  • A Nod Is as Good as a Wink...To a Blind Horse (1971)
  • Ooh La La (1973)
  • Coast to Coast: Overture and Beginners (1974) ;live
  • Snakes And Ladders / The Best of Faces (1975) ;kokoelma
  • The Best of The Faces (1977)
  • Five Guys Walk Into A Bar (2004)