Mick Jagger

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mick Jagger
Mick Jagger vuonna 2014.
Mick Jagger vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Philip Jagger
Syntynyt 26. heinäkuuta 1943 (ikä 76)
Dartford, Kent, Englanti
Arvonimi Sir
Muusikko
Aktiivisena 1963
Tyylilajit Rock
Soittimet kitara, huuliharppu
Yhtyeet The Rolling Stones
Levy-yhtiöt Decca Records
Aiheesta muualla
www.mickjagger.com

Sir Michael Philip ”Mick” Jagger (s. 26. heinäkuuta 1943 Dartford, Kent) on brittiläinen rockmuusikko, lauluntekijä, näyttelijä, elokuvatuottaja ja liikemies. Hänet tunnetaan erityisesti The Rolling Stonesin laulajana ja lauluntekijänä, mutta hän on julkaissut 1980-luvulta alkaen myös neljä sooloalbumia.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Philip Jagger syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Dartfordissa Lontoon lähettyvillä 26. heinäkuuta 1943 toisen maailmansodan pommituslentojen loppuvaiheissa. Mickin isä Basil “Joe” Jagger oli liikunta-alan yrittäjä ja liikunnanopettaja. Äiti Eva Jagger oli Australiasta muuttaneen perheen tytär, joka rohkaisi lapsiaan esiintymään sukukokoontumisissa. Lapsena Mickin kutsumanimi oli ”Mike”.[1]

Jagger tapasi tulevan yhtyetoverinsa Keith Richardsin Wentworthin ala-asteella. Kaverukset erkaantuivat toisistaan kun Jagger aloitti Dartfordin yläasteen poikakoulun. Kumpikin ihaili Radio Luxembourgilta kuulemaansa amerikkalaista 1950-luvun rock and rollia. Jagger alkoi soittaa kitaraa maaliskuussa 1958 käytyään Buddy Hollyn konsertissa Manchesterissa. Vähän sen jälkeen hän kiinnostui myös amerikkalaisesta bluesista ja alkoi tilata ja keräillä blueslevyjä. Hän perusti kahden koulukaverinsa kanssa bluesyhtyeen nimeltä Little Boy Blue and the Blue Boys vuonna 1960.[2]

Jagger suoritti koulussa A-tason kokeensa ja standardikokeen edistyneemmille ja pääsi arvostettuun London School of Economics -yliopistoon. Alkusyksyllä 1961 Jagger tapasi koulumatkallaan juna-asemalla uudelleen Keith Richardsin, ja pojat alkoivat kuunnella levyjä ja musisoida yhdessä. Jagger kehitti itselleen persoonallisen laulutyylin, jossa yhdistyvät englantilaisuus ja amerikkalainen blueslaulu. Hän muutti imagoaan boheemimpaan suuntaan ja antoi hiustensa kasvaa.[3] Hän alkoi myös käyttää työväenluokkaista Kentin cockney-aksenttia ja otti Keithin seurassa ollessaan käyttöön kutsumanimen ”Mick”.[4]

The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagger muutti talvella 1962 Lontoossa samaan asuntoon nuoren muusikkoystävänsä Brian Jonesin kanssa, ja Keith Richards muutti pian heidän seurakseen. Jagger jakoi aikansa vielä opiskelijaelämän ja bluesin välillä. Kolmikko perusti muutaman muun nuoren muusikon kanssa yhtyeen, jolle Jones antoi nimeksi “Rollin’ Stones”, myöhemmin The Rolling Stones. Yhtyeen ensimmäinen konsertti oli heinäkuussa 1962, ja seuraavana vuonna se sai lopullisen kokoonpanonsa, jolla se nousi suosioon. Yhtye levytti ensisinglensä toukokuussa 1963. Musiikillisen menestyksensä seurauksena Jagger keskeytti opintonsa lokakuussa 1963 opiskeltuaan kahden vuoden ajan ja muutti West Hampsteadiin Lontoon Camdenissa.[5]

Jagger vuonna 1965.

Mick Jaggerista tuli Rolling Stonesin keulakuvana, laulusolistina ja myöhemmin lauluntekijänä nopeasti suosittu niin Britanniassa kuin Amerikassakin. Hänen tavaramerkeikseen nousivat hänen energiset lavaesiintymisensä, kovapintainen vaikutelmansa, seksikkyytensä, pitkä tukkansa ja paksut huulensa.[6] Laulamisen lisäksi Jagger soittaa yhtyeessä huuliharppua.[7] Vuonna 1964 The Rolling Stones äänestettiin Englannin suosituimmaksi yhtyeeksi heti The Beatlesin jälkeen.

Vuodesta 1965 eteenpäin The Rolling Stones siirtyi esiintymään klubeilta suuremmille areenoille. Yhtye luotti vahvasti lainakappaleisiin sen levytysuran alkuvaiheessa, mutta Jagger ja Richards ryhtyivät pian kirjoittamaan omia lauluja.

Jaggerin ensimmäinen menestyskappale oli hänen Marianne Faithfullille, tulevalle tyttöystävälleen, kirjoittamansa balladi “As Tears Go By”, joka julkaistiin kesäkuussa 1964. Myös Rolling Stones julkaisi kappaleen myöhemmin, ja sen myötä yhtye alkoi ottaa muitakin balladeja ohjelmistoonsa.[8]

Helmikuussa 1967 poliisi löysi juhliin tehdyssä ratsiassa Jaggerin takin taskusta piristeitä, joskin laillisesti Italiasta ostettuja, ja asetti Jaggerin syytteeseen muutaman muun muusikon kanssa. Julkisuudessa oikeudenkäyntiä pidettiin farssina ja rocktähtien vainoa paheksuttiin. Jagger tuomittiin kolmen kuukauden vankeuteen, josta hän joutui istumaan vain yhden vuorokauden, kun julkinen paine sai oikeusistuimen vapauttamaan hänet takuita vastaan. Syytteet hylättiin myöhemmin.[9]

Sen jälkeen kun Rolling Stonesilla oli riitaisa välirikko manageriinsa Allen Kleiniin, Jagger on hoitanut yhtyeen bisnesasioita yhteistyössä taloudellisen neuvonantajan Rupert Loewensteinin kanssa.[10]

The Rolling Stones jatkaa toimintaansa 2010-luvulla yli 50 vuotta perustamisensa jälkeen.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaggerin ensimmäinen soololevytys oli single “Memo from Turner”, joka julkaistiin vuonna 1970.[11] Jagger oli tehnyt kappaleen elokuvaan Performance, jossa hän näytteli.[12] Jagger alkoi 1970-luvun alusta lähtien myös laulaa duettoja toisten artistien kanssa sekä osuuksia heidän levyillään. Seuraavien 15 vuoden aikana Jagger lauloi esimerkiksi Carly Simonin, John Phillipsin, John Lennonin, Bette Midlerin, Michael Jacksonin, David Bowien ja Daryl Hallin kanssa.[13]

Jagger aloitti varsinaisen soolouransa 1980-luvulla, jolloin Stones oli hajoamisen partaalla, sillä Jagger oli halunnut viedä yhtyettä tanssipopin suuntaan vastoin Richardsin halua. Muutaman vuoden kestäneestä välirikosta huolimatta yhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa ja Jagger soolouraansa sen ohessa.[11]

Jaggerin esikoisalbumi She’s the Boss julkaistiin vuonna 1985. Albumi myi platinaa, ja sen singlejä, kuten listasijalle 12 noussut “Just Another Night”, esitettiin paljon MTV:llä. Myös Jaggerin ja David Bowien yhteinen Live Aid -hyväntekeväisyyssingle “Dancing in the Street” (1985) nousi listoille.[11]

Jaggerin toinen sooloalbumi Primitive Cool julkaistiin vuonna 1987. Se sai hyvät arvostelut mutta myi edeltäjäänsä selvästi huonommin. Kolmannen sooloalbuminsa Wandering Spirit (1993) Jagger teki tuottaja Rick Rubinin kanssa. Albumi nousi Yhdysvaltain listalla sijalle 11 ja myi kultaa. Jaggerin neljäs ja toistaiseksi viimeinen sooloalbumi on melko vähäiselle huomiolle jäänyt Goddess in the Doorway (2001).[11]

Vuonna 2004 Jagger ja Dave Stewart tekivät soundtrackin elokuvaan Alfie. Siitä syntyi superyhtye SuperHeavy, jossa oli Jaggerin ja Stewartin lisäksi Joss Stone. Yhtye julkaisi albumin vuonna 2011.[11]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagger on näytellyt useassa elokuvassa. Niistä merkittävin on Performance, joka kuvattiin vuonna 1968. Elokuvassa Jagger esittää entistä rock-tähteä, joka tarjoaa turvapaikkaa poliiseja pakoilevalle psykopaattimurhaajalle.[14] Jagger esitti itseään The Rutles -yhtyeen Beatles-parodiassa All You Need Is Cash vuonna 1978.[15]

Jagger perusti vuonna 1995 Jagged Films -yhtiön yhdessä Victoria Pearmanin kanssa.[16] Se on tuottanut elokuvat Enigma (2001) ja Naiset (2008).[17]

Vuonna 1969 Jagger sävelsi Moog-syntetisaattorilla improvisoidun soundtrackin Kenneth Angerin elokuvaan Invocation of My Demon Brother. Yhdessä Eurythmicsin Dave Stewartin kanssa Jagger sävelsi musiikin elokuvaan Alfie (2004).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagger oli etenkin 1970-luvun alussa hyvin tunnettu julkkis ja osa New Yorkin ja Hollywoodin suihkuseurapiirejä.[11]

Jagger oli vuosina 1971–1977 naimisissa Bianca Jaggerin (o.s. De Macias) kanssa. Vuosina 1990–1999 Jagger oli naimisissa malli Jerry Hallin kanssa, jota hän oli alkanut tapailla jo ennen eroaan Bianca Jaggerista.[18]

Jaggerin naisystäviä ovat olleet lisäksi muun muassa Chrissie Shrimpton vuosina 1963–1966, Marianne Faithfull vuosina 1966–1970, Anita Pallenberg, Marsha Hunt, Carla Bruni, Luciana Gimenez, L'Wren Scott vuosina 2001–2014 ja Melanie Hamrick.[19]

Jaggerilla on kahdeksan lasta viiden eri naisen kanssa:[20]

  • Marsha Huntin kanssa Jaggerilla on 4. marraskuuta 1970 syntynyt Karis Hunt Jagger -niminen tyttö.
  • Bianca Jaggerin kanssa hänellä on 21. lokakuuta 1971 syntynyt Jade Sheen Jezebel Jagger -niminen tyttö.
  • Jerry Hallin kanssa hänellä on 2. maaliskuuta 1984 syntynyt Elisabeth "Lizzie" Scarlett Jagger -niminen tyttö, 28. elokuuta 1985 syntynyt James Leroy Augustin Jagger -niminen poika, 12. tammikuuta 1992 syntynyt Georgia May Ayeesha Jagger -niminen tyttö ja 9. joulukuuta 1997 syntynyt Gabrile Luke Beauregard Jagger -niminen poika.
  • Luciana Gimenezin kanssa hänellä on 18. toukokuuta 1999 syntynyt Lucas Maurice Morad Jagger -niminen poika.
  • Melanie Hamrickin kanssa hänellä on 8. joulukuuta 2016 syntynyt Deveraux Jagger -niminen poika.

Jagger kuvasi vaimonsa Biancan ja Leni Riefenstahlin kanssa nubakansaa Sudanissa 1970-luvun puolivälissä.[21]

Jaggerin henkilökohtainen omaisuus on arviolta 215 miljoonan punnan suuruinen.[22]

Jagger on suuri jalkapallon ystävä. Hänen suosikkijoukkueensa on lontoolainen Arsenal.[23]

Jaggerille tehtiin huhtikuussa 2019 sydänläpän korjausleikkaus. Hän palasi keikkalavoille juhannuksena.[24]

Jagger on tunnettu siitä, että hän ei mielellään puhu itsestään tai paljasta kiinnostavia asioita menneisyydestään. Esimerkiksi kun hän oli vuonna 1983 saanut muistelmiensa luonnoksen valmiiksi haamukirjoittajansa kanssa, kustantaja hylkäsi käsikirjoituksen tylsänä ja peri ennakkomaksun takaisin. Jaggerilla on tapana väittää, ettei muistaisi mitään menneisyydestään. Rolling Stones -rumpali Charlie Wattsin mukaan Jagger "ei välitä siitä, mitä eilen tapahtui. Hän välittää vain huomisesta."[25]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walesin prinssi Charles aateloi Jaggerin vuonna 2003.[26]

Jaggerin mukaan on nimetty 19 miljoonaa vuotta sitten elänyt Anthracotheres-heimoon kuulunut pitkäjalkainen vesinisäkäs Jaggermeryx naida, jolla oli herkkä kärsä ja huulet. Myös trilobiitti Aegrotocatellus jaggeri on nimetty Jaggerin mukaan.[27]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • She's the Boss (1985)
  • Primitive Cool (1987)
  • Wandering Spirit (1993)
  • Goddess in the Doorway (2001)
  • Alfie (2004, soundtrack yhdessä Dave Stewartin kanssa)

Soolosinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Memo from Turner" (1970) #32 UK
  • "Just Another Night" (1985) #32 UK; #12 US
  • "Dancing in the Street" (mukana David Bowie) (1985) #1 UK; #7 US
  • "Lucky in Love" (1985) #38 US
  • "Let's Work" (1987) #31 UK; #39 US
  • "Sweet Thing" (1993) #24 UK
  • "T.H.E." (The Hardest Ever) (2011)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Performance (1970)
  • Kellyn veljekset (1970)
  • Wings of Ash (1978)
  • Running Out of Luck (1987)
  • Freejack (1992)
  • Bent (1997)
  • Escort – seuralainen (2001)[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Spitz 2012, s. 27–28.
  2. Spitz 2012, s. 30–37.
  3. Spitz 2012, s. 37–44.
  4. Norman 2012, s. 73.
  5. Spitz 2012, s. 44–53.
  6. Spitz 2012, s. 57–58.
  7. Spitz 2012, s. 11–12.
  8. Spitz 2012, s. 76–78.
  9. Spitz 2012, s. 99–111.
  10. Ian Gallagner: Jagger fury as Bavarian Prince who worked as band's financial adviser for 40 years reveals truth about Rolling Stones' millions Mail Online. 9.2.2013. Viitattu 28.5.2019.
  11. a b c d e f Stephen Thomas Erlewine: Mick Jagger Artist Biography Allmusic. Viitattu 25.5.2019.
  12. Spitz 2012, s. 152–153.
  13. Spitz 2012, s. 194–195.
  14. Spitz 2012, s. 138–141.
  15. Spitz 2012, s. 208–209.
  16. Tatiana Siegel: Jagger's New Swagger: Mick Moves to Movies, Blasts Idea of Memoir The Hollywood Reporter. 22.1.2014. Viitattu 27.5.2019.
  17. Jagged Films Elonet. Viitattu 27.5.2019.
  18. Mick Jaggerin rakkaussuhteet päättyneet usein traagisesti mtv.fi. Viitattu 15.7.2016.
  19. Mick Jagger’s Wife and Girlfriends Through the Years Ultimate Classic Rock. Viitattu 26.5.2019.
  20. Mick’s Kids: As A Rolling Stone Turns 69, A Look At All Seven Junior Jaggers yahoo.com. Viitattu 15.7.2016.
  21. Riefenstahl-elämäkerran esittely Booky.fi
  22. http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/6600545.stm
  23. Top 10 Soccer-Loving Rock Stars Ultimate Classic Rock. Viitattu 26.5.2019.
  24. Mick Jagger, 75, palasi keikkalavoille – vaativasta sydänoperaatiosta vasta muutama kuukausi: ”On hienoa olla takaisin täällä” Ilta-Sanomat. 23.6.2019. Viitattu 23.6.2019.
  25. Norman 2012, s. 22–24.
  26. Prinssi Charles aateloi Mick Jaggerin Helsingin Sanomat. 13.12.2003. Viitattu 26.5.2019.
  27. Sean Michaels: Mick Jagger has 19-million-year-old species of 'long-legged pig' named after him The Guardian. 11.9.2014. Viitattu 26.5.2019.
  28. Asa Butcher: 7 films starring Mick Jagger the actor GB Times. 26.7.2013. Viitattu 27.5.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Andersen: Mick. The Wild Life and Mad Genius of Jagger. Gallery Books, 2012. ISBN 978-1-4516-6144-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]