Daniel (nimi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee miehen nimeä. Muita Daniel-sanan merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Daniel
Nimipäivä  
– suomenkielinen 11. joulukuuta
– ruotsinkielinen 11. joulukuuta
– ortodoksinen 15. heinäkuuta
Muunnelmia Taneli, Tatu
Vastineita eri kielissä Dani, Dany, Danny, Danilo
Nimen alkuperä hepreaa, ”Jumala on minun tuomarini”

Daniel on miehen etunimi. Se on alkujaan heprealainen nimi ja tarkoittaa ”Jumala on minun tuomarini”. Raamatussa on kaksi Daniel-nimistä henkilöhahmoa, joista yhdestä kertoo Danielin kirja.

Nimi Daniel on käytössä monissa maissa kuten Saksassa, Tanskassa, englanninkielisissä maissa, Ranskassa, Unkarissa, espanjankielisissä maissa, Venäjällä, Puolassa, Kroatiassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa siitä on käytössä myös muunnelma Taneli.

Danielille rinnakkaisia naisennimiä ovat esimerkiksi Daniela (Daniella), Danielle (Danièle) ja Dana. Italiassa Daniele on miehen nimi. Nimen Daniel yleisin lyhenne on Dan, muita lyhenteitä eri kielissä ovat Dani, Dany ja Danny.

Suomessa nimi Daniel oli Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan annettu vuoden 2009 loppuun mennessä 12 304 miehelle sekä muutamalle naiselle.[1]

Nimipäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danielin nimipäivää vietetään suomalaisen kalenterin mukaan 11. joulukuuta. Daniel jakaa nimipäivän Tatun ja Tanelin kanssa. Päivä on alkujaan Daniel Styliitan muistopäivä.[2]

Tunnettuja Daniel-nimisiä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Danieleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Nimipalvelu Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.12.2010.
  2. ↑ Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, s. 287-288. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23323-4.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Daniel_(nimi)&oldid=18433311”