Kiropraktiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osteopathy Complete (1898) (14776506041).jpg
Ihmisen selkäranka William Cheseldenin teoksesta Osteographia, or The anatomy of the bones.

Kiropraktiikka (kreik. hiro praktikós, hoitaa käsillä) on uskomuslääkintään perustuva, jossa diagnosoidaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään ihmisen tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimintahäiriöitä käsin tai mekaanisia aktivaattoreita tehtävillä tekniikoilla.[1][2]. Se perustuu useisiin pseudotieteellisiin käsityksiin.

Kiropraktista hoitoa tarjotaan etenkin alaselän kiputiloihin sekä muihin tuki- ja liikuntaelinperäisiin kipuihin, kuten jännityspäänsärkyyn[3], mutta myös migreeniin, kuukautiskipuihin, ja ruuansulatushäiriöihin[4].

Kiropraktiikkaa harjoittaa arviolta 90 000 kiropraktikkoa 70 maassa ja sen asema on kehittyneissä maissa useimmiten säädeltyä[5][6]. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset, joissa se toteaa, että taitavasti ja asianmukaisesti käytetty kiropraktiikka on turvallista ja tehokasta monien terveysongelmien ehkäisyssä, ja se voisi olla potentiaalinen ja kustannustehokas hermoston sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitomuoto[7].

Suomessa oli vuonna 2005 noin 40 laillistettua kiropraktikkoa,[8] ja heitä edustaa Kiropraktikkojen maailmanliitto WFC:hen (World Federation of Chiropractic) kuuluva Suomen Kiropraktikkoliitto.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää kiropraktikon ammattinimikkeen 4–6-vuotisen alan yliopistotutkinnon suorittaneille. Kiropraktikot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja asetuksen tarkoittamia terveydenhuollon ammattihenkilöitä[9][10], jotka merkitään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin eli Terhikkiin[10].

Suomessa toimivat kiropraktikot ovat valmistuneet Euroopassa tai Yhdysvalloista. Kiropraktikoksi voi valmistua kuudesta eurooppalaisesta yliopistosta, joista kaksi sijaitsee Britanniassa ja yksi Sveitsissä, Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa kussakin.[11]

Kiropraktikon ammattinimike muuttui Suomessa vuonna 2008 lain suojaamaksi eli laillistetuksi ammattinimikkeeksi[12], mutta kiropraktisen hoidon kustannukset eivät ole edelleenkään Kela-korvausten piirissä[13]. Norjassa ja Tanskassa on eri tilanne, koska julkinen terveydenhuolto lähettää siellä tuki- ja liikuntaelinpotilaat ensimmäiseksi kiropraktikon suoravastaanotolle arvioitaviksi[14].

Kiropraktiikka on vakiintunut sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuoltojärjestelmässä myös Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä[5][6].

Kiropraktiikan perinteisenä teoriana on ollut, että selkärangan toimintahäiriöt vaikuttavat hermoston välityksellä ihmisen kokonaisterveyteen[1]. Tutkimusnäyttöä on saatu lähinnä alaselkäkivun lievittämisestä[15], minkä vuoksi sitä suositellaan eurooppalaisessa hoitosuosituksessa hoitovaihtoehdoksi sekä akuuttiin että krooniseen selkäsärkyyn potilaille, joilla ei ole vakavaa selkäsairautta tai leikkaushoidon aihetta[16].

Kiropraktiikalla poistetaan selästä liikehäiriöitä aiheuttavia fasettilukkoja ja subluksaatioita. Fasettilukko syntyy siitä, että nivel on lukkiutunut johonkin asentoon osittain tai täysin siten, että sen fysiologinen liike on rajoittunutta. Kiropraktisella subluksaatiolla tarkoitetaan nivelen toimintahäiriötä, jossa nivelen liike ja/tai muu fysiologinen toiminta on muuttunut, vaikka nivelpintojen välinen kontakti on normaali. Kiropraktisen subluksaation määritelmä poikkeaa subluksaation lääketieteellisestä määritelmästä, jonka mukaan subluksaatio tarkoittaa niin suurta paikoiltaan siirtymistä, että se näkyy staattisten kuvantamismenetelmien avulla.[17]

Fasettilukkojen syyt ja seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkänikamien väliset fasettinivelet saattavat juuttuvat toisiinsa kiinni, jos niihin kohdistuu nikamia yhteen puristavaa kuormitusta. Tällöin nikamavälien nestekierto heikkenee, mikä saa fasettinivelet kuivumaan kiinni toisiinsa. Ylempänä sijaitsevan selkänikaman kuuluisi liukua alempana sijaitsevan päälle selkää taivutettaessa, mutta fasettilukko estää tämän, mikä vähentää selän taipumista.[18]

Jos nikamat eivät enää liiku, niiden väliset pienet lihakset eivät saa myöskään enää liikettä, mikä synnyttää lihasjännitystä, joka saattaa levitä laajemmalle alueelle[18]. Fasettilukko ärsyttää myös ympäröivää kudosta, jolloin se tulehtuu ja kipeytyy[19].

Lantion virheasennon aiheuttama alaselän fasettilukko on fasettilukoista yleisin, koska lantion virheasento vinouttaa ja puristaa selkärangan alinta nikamaa[20].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel David Palmer.
Daniel David Palmerin vuonna 1897 perustama kiropraktiikka opettava oppilatos Palmer College of Chiropractic.

D. D. Palmer kehitti kiropraktiikan 1890-luvulla, ja hänen poikansa B. J. Palmer vauhditti sen levittämistä 1900-luvulla.[21] D. D. Palmer oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt parantamiseen magneettien avulla[22]. 18. syyskuuta 1895 Palmer käsitteli selkärankaa Harvey Lillardilla, joka oli ollut osittain kuuro siitä asti, kun oli tuntenut "jonkin pettävän selässään", ja käsittely vaikutti parantaneen Lillardin. Toinen Palmerin potilas kärsi sydänvaivoista ja jälleen selkärangan käsittely vaikutti poistaneen vaivan. Vuoden kuluessa tästä Palmer oli avannut jo ensimmäisen "kiropraktiikaksi" nimeämäänsä hoitomenetelmää opettavan koulun.[23]

Palmer piti kiropraktiikkaa osin uskonnollisena oppina. Vuonna 1911 lähettämässään kirjeessä hän toteaa: "meillä täytyy olla uskonnollinen johtaja, perustaja, aivan kuten Kristus, Muhammed, Jo. Smith, rouva Eddy, Martti Luther ja muut uskontojen perustajat. Minä olen tuo alkulähde. Minä olen kiropraktiikan tieteellisen, taiteellisen, filosofisen ja uskonnollisen puolen perustaja."[24]. Palmer myös väitti saaneensa henkimaailman kautta inspiraatiota kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä Jim Atkinson -nimiseltä edesmenneeltä lääkäriltä.[25][26]

Palmerin ajattelu ja kirjoitukset saivat vaikutteita 1800-luvun lopun spiritualismiin ja vitalismiin pohjautuvista uskonnollis-filosofisista metafyysisistä teorioista, joista merkittävin oli H. P. Blavatskyn suosioon saattama teosofia.[27]

Aina 1800-luvun lopulta nykypäivään kiropraktiikka on ollut vastakkainasettelussa joidenkin lääketieteen harjoittajien kanssa. Subluksaatio ei perustu lääketieteeseen.[28][29] Yhdysvalloissa on kiistaa aiheuttanut myös joidenkin kiropraktikoiden torjuva suhtautuminen rokotuksiin.[30] Yhdysvaltalainen lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association kutsui kiropraktiikkaa "epätieteelliseksi kultiksi"[31] ja boikotoi sitä aina vuoden 1987 oikeusjuttuun saakka, jossa lääkäreiden ammattijärjestö todettiin syylliseksi järjestelmälliseen toimintaan, jolla yritettiin vaikeuttaa lääkäreiden ja kiropraktikoiden yhteistyötä.[32]

Ensimmäiset Doctor of Chiropractic -tutkinnon suorittaneet kiropraktikot tulivat Suomeen 1920-luvulla ja työskentelivät pääsääntöisesti Pohjanmaalla, jossa väestö oli siirtolaisuuden kautta tutustunut kiropraktiikkaan. Suomen Kiropraktikkoliitto perustettiin 2. marraskuuta 1977 ajamaan ammattikunnan asemaa.[33] Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen vain kansainvälisen, CCE-akreditoidun koulun, myöntämän tutkinnon suorittaneita kiropraktikkoja.[34]

Subluksaatioteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Palmerin 1890-luvulla kehittämän teorian mukaan niin sanottu kiropraktinen subluksaatio[35] eli nikamien virheasentojen aiheuttama selkärangan tai hermoston toimintahäiriö häiritsee elimistön toimintoja ja sitä itsesäätelyä[36], jonka avulla elimistö korjaa kudoksiaan ja sopeutuu ulkoisen tai sisäisen ympäristön muutoksiin. Palmer käytti tästä itsesäätelyjärjestelmästä termiä "kehon luontainen älykkyys".[37] Palmer uskoi, että 95 prosenttia sairauksista aiheutui selkärangan virheasennoista ja loput muiden nivelten virheasennoista.[23]

Kiropraktiikan historiaa tutkinut kiropraktikko Joseph C. Keating, Jr. kritisoi vuonna 2002 Palmerin käyttämää luontaisen älykkyyden käsitteen perustuvan tieteen sijaan uskontoon. Keating suositteli sen vuoksi, että kiropraktikot eivät käyttäisi enää kyseistä termiä.[38]

Vaikka kiropraktikoilla on erilaisia näkemyksiä, kaikkia kiropraktikoita yhdistää näkemys siitä, että selkäranka ja terveys ovat toisiinsa yhteydessä hermoston kautta[39] Vuonna 2007 Isossa-Britanniassa kiropraktikkojen keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 76 prosenttia vastaajista piti subluksaatioteoriaa tärkeänä ja keskeisenä osana kiropraktiikkaa.[23]

T. J. Kaptchuk ja D. M. Eisenberg jakoivat kiropraktikot kahteen ryhmään 1900-luvun lopussa. Enemmistö kiropraktikoista uskoi, että subluksaatio oli vain yksi sairauksien aiheuttaja muiden joukossa. He saattoivat tarjota potilailleen manipulaatiohoidon lisäksi myös esimerkiksi fyysisiä harjoitteita, hierontaa, lisäravinteita, akupunktiota ja homeopatiaa.[40]

Pieni vähemmistö uskoi Palmerin tavoin, että subluksaatio olisi sairauksien tärkein taustatekijä. He korostivat Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan niin sanottua vitalismia ja kehon itsesäätelyjärjestelmää. Kaptchukin ja Eisenbergin mukaan kyseisellä pienellä vähemmistöllä oli viime vuosisadan lopussa paljon vaikutusvaltaa kiropraktikkojen ammattikunnan sisällä[40]

Joukko kiropraktikkoja julkaisi vuonna 2001 tutkimuksen, jonka mukaan suurimpien pohjoisamerikkalaisten kiropraktikkojärjestön potilasesitteistä 82 % sisälsi tieteellisesti todistamattomia väitteitä kiropraktiikan vaikuttavuudesta. Tämä oli heidän mukaansa ongelmallista, koska se vahvisti kiropraktiikan julkista kuvaa tieteen ulkopuolella toimivana ammattikuntana.[41]

Britannian kiropraktikkoyhdistys haastoi brittiläisen toimittajan ja kirjailijan Simon Singhin oikeuteen kunnianloukkauksesta tämän vuonna 2008 The Guardian -lehdessä esittämän kommentin vuoksi. Singh totesi artikkelissaan, että "vaikka nykyaikaisten kiropraktikkojen voisi olettaa rajoittuvan vain selkävaivojen hoitoon, todellisuudessa heillä on edelleen varsin pöhköjä ajatuksia". Singh kuitenkin voitti oikeusjutun ja totesi voiton jälkeen Wired-lehdelle antamassaan haastattelussa, että "..joskus jopa yksinkertaisten totuuksien esittäminen (kuten se, ettei ole olemassa luotettavaa näyttöä siitä, että kiropraktiikka hoitaisi astmaa lapsilla) herättää vihaa tieteen vastustajien joukossa".[42][43]

Kiropraktinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiropraktikon antamaa selkärangan manipulaatiohoitoa.

Kiropraktinen hoito käsittää erilaisia käsillä tehtäviä eli manuaalisia tekniikoita, nivelten ja erityisesti selkärangan manipulointia. Hoitoon voi kuulua myös liikuntaan ja elämäntapoihin liittyviä ohjeita.[44] Kiropraktisessa hoidossa potilaat aluksi haastatellaan. Haastattelun yhteydessä pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti vaivan syy ja muu terveyshistoria, kuten lääkitys, sairaudet ja mahdolliset leikkaukset. Ryhtianalyysissä etsitään mahdollisia ryhtivirheitä, jotka voivat pitkittyessään johtaa erilaisiin ongelmiin lisäksi erilaisilla testeillä tutkitaan nivelten, lihasten, nivelsiteiden ja hermoston toimintaa. Haastattelun ja tutkimusten perusteella kiropraktikko tekee potilaalle hoitosuunnitelman, joka sisältää potilaan oireiden alkuperän, hoitojen määrän ja ohjeet vaivojen ennaltaehkäisyyn. Varsinaisia kiropraktisia hoitotekniikoita on useita ja kiropraktikko valitsee niistä tilanteeseen parhaiten sopivan.[45]

Selkäkipua hoidettaessa selkärangan fasettinivelten niin sanottuja fasettilukkoja avataan sopivilla manipulaatiotekniikoilla. Lopputuloksena on fasettinivelten nivelpintojen erkaantuminen toisistaan. Ennen ja jälkeen käsittelyn suoritettujen magneettikuvausten avulla on havaittu, että miespotilaiden nivelpinnat etääntyvät toisistaan keskimäärin yhden millimetrin ja naispotilaiden puoli millimetriä. Hoidon yhteydessä mahdollisesti kuuluva napsahdus korreloi suurempaan etääntymiseen.[46]

Hoitoaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 80 % kiropraktiikasta pyrkii hoitamaan tuki- ja liikuntaelinperäistä kipua, erityisesti alaselän kiputiloja. 10 % tehdään päänsäryn ja loput 10 % erilaisten selkäydinvammojen aiheuttamien tai pahentamien sairauksien vuoksi.[3] Vuonna 2004 General Chiropractic Councilin teettämän kyselytutkimuksen perusteella brittiläisistä kiropraktikoista 97,42 % uskoi kiropraktiikan auttavan selkäkipuihin, 97,19 % niska- ja käsikipuihin, 97,19 % jalka- ja alaselkäkipuihin, 96,72 % iskiakseen, 96,6 % jännityspäänsärkyyn, 95,08 % nivelongelmiin, 90,86 % migreeniin, 90,39 % urheiluvammoihin, 63,46 % kuukautiskipuihin, 63,11 % koliikkiin, 53,98 % ruuansulatusongelmiin, 26,58 % muihin sairauksiin (vastausten joukossa oli muun muassa kasvukivut, epilepsia, jännetupintulehdus, lasten neurologiset ongelmat, skolioosi, tinnitus, fibromyalgia, masennus, korkea verenpaine, Parkinsonin tauti, aivohalvaus ja vuoteenkastelu) ja 40,52 % kaikkiin edellä mainittuihin.[4] Suomen kiropraktikkoliiton mukaan kiropraktiikalla voidaan hoitaa tehokkaasti monenlaisia vaivoja, kuten selkä- ja niskakipua, huimausta, migreeniä, käsi- ja jalkavaivoja sekä puutumisen oireita.[47][48]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiropraktikon koulutus kestää keskimäärin viisi vuotta. Täysipäiväisen opiskelun, tenttien sekä hyväksytyn lopputyön lisäksi koulutus edellyttää vuoden pituisen klinikkaharjoittelun. Koulutus vastaa ensimmäisen 2-3 vuoden osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia pääaineina muun muassa anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Esimerkiksi Tanskassa Odensen yliopistossa kiropraktiikan opiskelu tapahtuu kolmen ensimmäisen vuoden aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Suomalaisilta hakijoilta sisäänpääsyvaatimuksena kyseisessä yliopistossa on ylioppilastutkinto ja kielikoe, joiden lisäksi voidaan vaatia henkilökohtaista haastattelua.lähde?

Hoidon tehokkuus ja turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden nivelen manipulaatiohoidolla pystytään toisinaan poistamaan selkäkipu kokonaan. Tällöin on kyse yleensä siitä, että hoito annetaan jo aivan kivun alkuvaiheessa[49]. Vuonna 2019 julkaistun laajan tutkimuskatsauksen mukaan kiropraktisella hoidolla on alaselkäkivussa tavanomaisia hoitoja vastaavaa kipua lyhyellä aikavälillä lievittävää vaikutusta. Lisäksi sillä on hiukan muita hoitoja enemmän potilaan toimintakykyä parantavaa vaikutusta. Katsaus perustui 47 aiheesta julkaistuun tutkimukseen.[15] Vuonna 2006 ja 2011 julkaistujen tutkimusyhteenvetojen mukaan kiropraktinen hoito ei tehoa kuitenkaan valtaosaan niskakivuista, päänsäryistä, kuukautiskivuista, koliikista, astmasta tai niskaperäisistä päänsäryistä.[50][51] Kiropraktinen hoito on pääasiallisesti turvallista taitavasti ja asiallisesti käytettynä[52], vaikkakin harvoissa tapauksissa manipulaatiolla voi olla vakavia terveydellisiä komplikaatioita.[53][54] Niskan alueen manipulaatiota ei suositella, koska se voi aiheuttaa vakavia haittoja.[55]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin mielestä kiropraktiikka on näennäistieteellinen hoitomuoto. Esimerkiksi Suomen skeptikkojen yhdistys Skepsis niputti kiropraktiikan vuonna 2006 yhteen henkiparannuksen ja enkelienergian kanssa.[56]

Osa lääketieteen edustajista nimitti kiropraktiikkaa uskomuslääkinnäksi vielä 2000-luvun alussa[57]. Lääkäriliiton vuonna 2016 laatiman kyselyn mukaan ainoastaan kaksi prosenttia suomalaisista lääkäreistä vastusti akupunktiohoitoja. Yli viidennes oli valmis jopa harkitsemaan niiden laajempaa lääketieteellistä käyttöä ja viisi prosenttia ei osannut ilmaista kantaansa.[58]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nelson CF, Lawrence DJ, Triano JJ et al. (2005). "Chiropractic as spine care: a model for the profession". Chiropr Osteopat 13: 9.  (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Anna.fi: Kiropraktiikka nujertaa selkäkivut Anna.fi. 11.7.2011. Viitattu 6.10.2022.
  3. a b David Chapman-Smith LL.B. (Hons.): The Chiropractic Profession - Basic Facts, Independent Evaluations, Common Questions Answered. The Chiropractic Report, syyskuu 2008, 2008. vsk, nro Vol. 22 No. 5. verkkoversio (pdf) Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  4. a b Consulting the Profession: A Survey of UK Chiropractors, 2004. General Chiropractic Council, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.6.2009). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. a b Tetrault, M.: Global professional strategy for chiropractic (PDF) 2004. Chiropractic Diplomatic Corps.
  6. a b Facts on Chiropractic The Chiropractic Report. Arkistoitu 2.11.2009. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  7. WHO:n kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset (pdf) suomenkiropraktikkoliitto.fi. Viitattu 18.4.2009.
  8. Olavi Airaksinen: Manipulaatiohoito lääkärin työvälineenä (Lääkäripäivät 2005) laakariliitto.fi. 11.1.2005. Arkistoitu 19.6.2009. Viitattu 17.4.2009.
  9. TEO.fi: Terveydenhuollon ammattihenkilöt (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. a b Ammattioikeudet, Valvira.fi
  11. Kiropraktikon koulutus Suomen kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  12. Kiropraktikot Suomessa www.terve.fi. 28.11.2016. Viitattu 9.4.2022.
  13. FinnKiro - KELA korvaus www.finnkiro.fi. Viitattu 6.10.2022.
  14. Kiropraktikot Suomessa www.terve.fi. 28.11.2016. Viitattu 9.4.2022.
  15. a b Sidney M. Rubinstein, Annemarie de Zoete, Marienke van Middelkoop, Willem J. J. Assendelft, Michiel R. de Boer, Maurits W. van Tulder: Benefits and harms of spinal manipulative therapy for the treatment of chronic low back pain: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ, 13.3.2019, nro 364. PubMed:30867144. doi:10.1136/bmj.l689. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Olavi Airaksinen. Onko manipulaatio hoito vaikuttavaa? Duodecim 2005;121:1707–1708, s. 1707.
  17. WHO:n kiropraktiikan peruskoulutusta ja turvallisuutta koskevat suositukset (pdf) suomenkiropraktikkoliitto.fi. Viitattu 18.4.2009.
  18. a b Outoa painetta selässä? Kotiliesi
  19. Omalääkäri. Lihastulehdus selässä. Yle.fi Akuutti.
  20. Outoa painetta selässä? Kotiliesi
  21. Martin SC (1993). "Chiropractic and the social context of medical technology, 1895–1925". Technol Cult 34 (4): 808–34. 
  22. Excerpt fromThe Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic Excerpt from The Text-Book of the Science, Art and Philosophy of Chiropractic (englanniksi)
  23. a b c What you should know about chiropractic. Edzard Ernst, 29 May 2009, 2009. vsk, nro 2710. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  24. D. D. Palmer's Religion of Chiropractic - Letter from D. D. Palmer to P. W. Johnson, D. C., 4.5.1911
  25. Palmer D.D. (1994). "History of chiropractic theories", The Chiropractor, reprint, Health Research Books, 5. ISBN 0-787-30652-5. 
  26. Faulty Logic & Non-skeptical Arguments in Chiropractic (Arkistoitu – Internet Archive) - Keating C. Joseph Jr, Los Angeles College of Chiropractic, 1997
  27. Leach Robert A. (2003). "History of chiropractic theories", The chiropractic theories: a textbook of scientific research, 4th, Lippincott Williams & Wilkins, 14. ISBN 0-683-30747-9. .
  28. {{{Otsikko}}}Chiropractic: a critical evaluation. Journal of Pain Symptom Manage, {{{Vuosi}}}. Tarkasta komennot {{lehtiviite}}.
  29. Keating JC Jr, Cleveland CS III, Menke M: Chiropractic history: a primer (PDF) 2005. Association for the History of Chiropractic. ”A significant and continuing barrier to scientific progress within chiropractic are the anti-scientific and pseudo-scientific ideas (Keating 1997b) which have sustained the profession throughout a century of intense struggle with political medicine. Chiropractors' tendency to assert the meaningfulness of various theories and methods as a counterpoint to allopathic charges of quackery has created a defensiveness which can make critical examination of chiropractic concepts difficult (Keating and Mootz 1989). One example of this conundrum is the continuing controversy about the presumptive target of DCs' adjustive interventions: subluxation (Gatterman 1995; Leach 1994).” Viitattu 16.6.2008. [vanhentunut linkki]
  30. Busse J. W., Morgan L, Campbell J. B. (2005). "Chiropractic antivaccination arguments". J Manipulative Physiol Ther 28 (5): 367–73. 
  31. Johnson C, Baird R, Dougherty PE et al. (2008). "Chiropractic and public health: current state and future vision". J Manipulative Physiol Ther 31 (6): 397–410. 
  32. Cooper RA, McKee HJ (2003). "Chiropractic in the United States: trends and issues". Milbank Q 81 (1): 107–38. 
  33. Historiaa Suomen Kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  34. Kiropraktikon koulutus Suomen Kiropraktikkoliitto. Arkistoitu 11.3.2005. Viitattu 3.6.2009.
  35. engl. vertebral subluxation
  36. engl. innate intelligence)
  37. Joseph C. Keating, Jr., Keating JC Jr (2005). "A brief history of the chiropractic profession", in Haldeman S, Dagenais S, Budgell B et al. (eds.): Principles and Practice of Chiropractic, 3rd, McGraw-Hill, 23–64. ISBN 0-07-137534-1. 
  38. Joseph C. Keating, Jr., PhD. Commentary: The Meanings of Innate. J Can Chiropr Assoc 2002; 46(1)
  39. Gay R. E., Nelson C. F. (2003). "Chiropractic philosophy". in Wainapel SF, Fast A (toim.). Alternative Medicine and Rehabilitation: a Guide for Practitioners. New York: Demos Medical Publishing. ISBN 1-888799-66-8.
  40. a b Kaptchuk TJ, Eisenberg DM (1998). "Chiropractic: origins, controversies, and contributions". Archive of Internal Medeicine 158 (20): 2215–24. PMID 9818801. 
  41. Jaroslaw P. Grod, DCa, David Sikorski, DCb, Joseph C. Keating Jr, PhDc: Unsubstantiated claims in patient brochures from the largest state, provincial, and national chiropractic associations and research agencies. J Manipulative Physiol, October 2001, 2001. vsk, nro 2001;24, s. 514-519. tiivistelmä Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  42. Aku Heinonen: Simon Singh ja erävoitto pseudotieteestä Suomen Kuvalehti. 10.9.2010. Suomenkuvalehti.fi. Arkistoitu 26.9.2010. Viitattu 13.9.2010.
    • ”You might think that modern chiropractors restrict themselves to treating back problems, but in fact they still possess some quite wacky ideas.”
    • ”Such is the state of science, where sometimes even stating simple truths (like the fact that there’s no reliable evidence chiropractic can alleviate asthma in children) can bring the wrath of the antiscience crowd.”
  43. Robert Capps: Author Simon Singh Puts Up a Fight in the War on Science Wired.com. August 30, 2010. Condé Nast Digital. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
  44. Mootz RD, Shekelle PG (1997). "Content of practice", in Cherkin DC, Mootz RD (eds.): Chiropractic in the United States: Training, Practice, and Research. Rockville, MD: Agency for Health Care Policy and Research, 67–91. Viitattu 2008-10-10.  AHCPR Pub No. 98-N002.
  45. Mitä vastaanotolla tapahtuu Suomen kiropraktikkoliitto ry. Arkistoitu 23.1.2007. Viitattu 9.7.2009.
  46. Gregory D. Cramer, Kim Ross, P. K. Raju, Jerrilyn Cambron, Joe A. Cantu, Preetam Bora: Quantification of Cavitation and Gapping of Lumbar Zygapophyseal Joints During Spinal Manipulative Therapy. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, 1.10.2012, 35. vsk, nro 8, s. 614–621. doi:10.1016/j.jmpt.2012.06.007. ISSN 0161-4754. Artikkelin verkkoversio. en
  47. Millaisia potilaita kiropraktikko hoitaa? Suomen kiropraktikkoliiton. Arkistoitu 20.3.2007. Viitattu 22.4. 2009.
  48. Tapauskertomuksia Suomen kiropraktikkoliiton. Arkistoitu 9.5.2007. Viitattu 22.4. 2009.
  49. Mitä tarkoittaa nikamalukko? www.terve.fi. 14.10.2016. Viitattu 9.4.2022.
  50. E Ernst, P H Canter: A Systematic Review of Systematic Reviews of Spinal Manipulation. Journal of the Royal Society of Medicine, 1.4.2006, nro 4, s. 192–196. doi:10.1177/014107680609900418. ISSN 0141-0768. Artikkelin verkkoversio. en
  51. Paul Posadzki, Edzard Ernst: Spinal manipulation: an update of a systematic review of systematic reviews. The New Zealand Medical Journal, 12.8.2011, nro 1340, s. 55–71. PubMed:21952385. ISSN 1175-8716. Artikkelin verkkoversio.
  52. Maailman terveysjärjestö
  53. Ernst E (2007). "Adverse effects of spinal manipulation: a systematic review". Journal of the Royal Society of Medicine 100 (7): 330–8. Lay summary – Med News Today (2007-07-02). 
  54. Anderson-Peacock E, Blouin JS, Bryans R et al. (2005). "Chiropractic clinical practice guideline: evidence-based treatment of adult neck pain not due to whiplash" (PDF). Journal of Canadian Chiropractic Association 49 (3): 158–209.  (Arkistoitu – Internet Archive)
    Anderson-Peacock E, Bryans B, Descarreaux M et al. (2008). "A clinical practice guideline update from The CCA•CFCREAB-CPG" (PDF). J Can Chiropr Assoc 52 (1): 7–8.  (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. Olavi Airaksinen, dosentti, ylilääkäri: Onko manipulaatiohoito vaikuttavaa?. (Pääkirjoitus) Duodecim, , 2005. vsk, nro 121, s. 1707–8. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.4.2009.
  56. Risto K. Järvinen: Miksi ihmeessä käytämme uskomushoitoja? Skepsis-lehti
  57. (2005) "International status, standards, and education of the chiropractic profession", Principles and Practice of Chiropractic, 3rd, McGraw-Hill, 111–34. ISBN 978-0-07-137534-4. 
  58. Lääkärit suhtautuvat kriittisesti uskomushoitoihin. Suomen LääkäriLehti 39/2016. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/04/27/832/sll392016-2446.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiropraktiikka.