Akupunktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henkilö saamassa akupunktiohoitoa.

Akupunktio (myös akupunktuuri, neulahoito, pistelyhoito; lat. acus 'neula' + lat. pungere pistää; kiin. 針灸, zhēn jǐu) on eräs uskomuslääkinnän muoto[1] ja osa perinteistä kiinalaista lääkintää, jossa hoito tapahtuu pistämällä neuloja potilaan kehoon.[2] Akupunktio on näennäistiedettä,[3][4] koska sen teoriat ja käytännöt eivät perustu tieteeseen ja sitä on luonnehdittu puoskaroinniksi.[5] Siitä on olemassa monia muunnoksia jotka ovat lähtöisin erilaisista filosofioista[6] ja käytettävät tekniikat vaihtelevat eri maittain.[7] Akupunktiota käytetään yleensä lievittämään kipua,[8][9] toisaalta akupunktion harjoittajat väittävät sen tehoavan myös moneen muuhunkin oireeseen. Sitä käytetään pääsääntöisesti vain yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.[10]

Lukuisten akupunktioon liittyvien kokeiden ja systemaattisten tutkimuskatsausten päätelmät ovat epäjohdonmukaisia, mikä viittaa siihen, että se ei ole tehokasta.[8][11] Yleiskatsaus Cochrane-katsauksiin havaitsi, että moniin oireisiin akupunktio ei ole tehokasta.[11] Exeterin ja Plymouthin yliopistojen lääketieteellisten tutkijoiden suorittamasta systemaattisesta katsauksesta löytyi vain vähän todisteita akupunktion tehokkuudesta kivun hoidossa.[8] Yleisesti ottaen todisteet viittaavat siihen, että lyhytaikainen akupunktiohoito ei tuota pitkäaikaista hyötyä.[12] Jotkut tutkimustulokset esittävät, että akupunktio voi lievittää tietyn tyyppisiä kipuja, kuitenkin suurin osa tutkimuksista toteaa, että akupunktion havaittava vaikutus ei johdu itse hoidosta.[7] Systemaattisessa tutkimuskatsauksessa todettiin, että akupunktion kipua lievittävä vaikutus ei ollut kliinisesti merkittävä, eikä sitä voitu selvästi erottaa lumevaikutuksesta.[13] Yhdessä meta-analyysissä havaittiin, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa kroonisen alaselkäkivun hoitoon on kannattavaa,[14] kun taas erillisessä systemaattisessa katsauksessa ei löydetty riittäviä todisteita siitä, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa olisi kannattavaa kroonisen alaselkäkivun hoitoon.[15]

Akupunktio on yleisesti ottaen turvallista, kun sitä tekevät asianmukaisesti koulutetut harjoittajat, jotka käyttävät puhtaan neulan tekniikkaa (CNT) sekä kertakäyttöisiä neuloja.[16][17] Oikein tehtynä, mahdollisuus siihen, että tulee vähäisimpiä haittavaikutuksia on pieni.[2][16] Tapaturmia ja infektioita kuitenkin tapahtuu ja ne liittyvät harjoittajan laiminlyönteihin etenkin aseptiikan soveltamisessa.[8][17] Vuonna 2013 tehdyssä katsauksessa todettiin, että infektioihin liittyvät ilmoitukset lisääntyivät merkittävästi edellisen vuosikymmenen aikana.[18] Yleisimmin ilmoitetut haittavaikutukset olivat ilmarinta sekä infektiot.[8] Koska vakavista haittavaikutuksista ilmoitetaan edelleen, on suositeltavaa, että akupunktion harjoittajia koulutetaan riittävästi riskien vähentämiseksi.[8]

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole löydetty histologista tai fysiologista näyttöä perinteisistä kiinalaisista käsitteistä, kuten qi, meridiaanit ja akupunktiopisteet[19][20] eivätkä monet nykyajan harjoittajat enää tunnusta elämänenergian (qi) tai meridiaanien olemassaoloa, mitkä olivat tärkeässä osassa varhaisissa menetelmissä.[6][21][22] Akupunktion uskotaan saaneen alkunsa noin 100 eaa Kiinassa, Keltaisen keisarin lääketieteen oppikirjan (Huangdi Neijing) julkaisun aikoihin,[23] tosin jotkut asiantuntijat esittävät, että sitä olisi voitu harjoittaa aiemminkin.[7] Ajan myötä syntyi ristiriitaisia väitteitä ja käsityksiä, jotka koskivat kuun-, taivaan- ja maallisten syklien, jin- ja jang-energioiden sekä kehon "rytmin" vaikutusta hoidon tehokkuuteen.[24] Akupunktion suosio vaihteli Kiinassa joka johtui muutoksista maan poliittisessa järjestelmässä ja rationalismin tai länsimaisen lääketieteen suosimisesta.[23] Akupunktio levisi ensin Koreaan 500-luvulla, sen jälkeen lähetyssaarnaajien mukana Japaniin[25] ja sitten Eurooppaan jossa aluksi Ranskaan.[23] Kun se levisi Yhdysvaltoihin ja länsimaihin 1900-luvulla, länsimaisiin käsityksiin ristiriidassa olevat akupunktion hengelliset elementit toisinaan hylättiin ja neuloja vain yksinkertaisesti laitettiin akupunktiopisteisiin.[23][26][27]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akupunktioneula

Perinteinen diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akupunktion suorittaja päättää mitä kohtia hoitaa havainnoimalla potilasta ja keskustelemalla tämän kanssa, jotta voi tehdä diagnoosin käyttämänsä perinteen mukaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä on neljä diagnostiikkamenetelmää: havainnointi, auskultaatio ja olfaktointi, kyseleminen, sekä palpaatio.[28]

  • Havainnointi keskittyy kasvoihin ja erityisesti kieleen, sisältäen kielen koon, muodon, jännityksen, värin ja peitteen arviointia. Myös mahdolliset hampaiden jäljet kielen reunassa pannaan merkille.
  • Auskultaatio ja olfaktointi tarkoittavat tiettyjen äänien kuuntelua (esimerkiksi vinkuna), ja kehon hajun havainnointia.
  • Kyseleminen keskittyy "seitsemään kysymykseen", jotka ovat kylmänpuistatukset ja kuume; hikoilu; ruokahalu; jano ja makuaisti; ulostus ja virtsaus; kipu; uni; kuukautiset ja valkovuoto.
  • Palpaatio sisältää arkojen "ashi"-pisteiden etsimisen tunnustelemalla, sekä pulssin tunnustelun tietyissä ranteen kohdissa.

Läheisesti liittyvät hoitomuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akupainanta - On uskomuslääkintää, jossa käytetään fyysistä painetta, jota kohdistetaan akupunktiopisteisiin kädellä tai kyynärpäällä tai erilaisilla laitteilla. Akupainannassa ei lävistetä ihoa millään esineellä.[29]
  • Akupunktioon yhdistetään välillä moksibustiota. Moksibustiossa poltetaan kuivatusta pujosta tehtyjä moksatikkuja iholla tai lähellä sitä, yleensä akupunktiopisteessä tai sen lähettyvillä. Perinteisesti akupunktiota käytettiin akuutin tilan hoitamiseen, kun taas moksibustiota käytettiin kroonisiin sairauksiin. Moksibustio voi olla suoraa (tikku laitetaan suoraan iholle ja sen annetaan polttaa ihoa, jolloin muodostuu rakkula ja lopulta arpi), tai epäsuoraa (tikun ja ihon väliin laitetaan viipale valkosipulia, inkivääriä tai jotain muuta vihannesta taikka tikkua pidetään lähellä ihoa, jolloin se lämmittää tai polttaa sitä).[30]
  • Kuppaus - On ikivanha kiinalainen uskomuslääkinnän muoto, jossa iholle luodaan paikallista imua yleensä kuppauskupujen muodostaman alipaineen avulla. Harjoittajat uskovat sen laittavan verenkiertoa liikkeelle jolloin se edistäisi paranemista.[31]
  • Tui na - On perinteisen kiinalaisen lääkinnän menetelmä, jolla yritetään stimuloida qin virtausta erilaisilla paljain käsin suoritetuilla tekniikoilla. Siihen ei sisälly neuloja.[32]
  • Sähköakupunktio - Akupunktiomuoto, jossa akupunktioneulat kiinnitetään laitteeseen, joka tuottaa jatkuvia sähköimpulsseja (sitä on luonnehdittu seuraavasti: "Pohjimmiltaan TNS-hoidon naamioimista akupunktioksi").[33]
  • Tulineula-akupunktio - Akupunktiomuoto, jossa liekillä lämmitetyt, hehkuvan punaiset neulat laitetaan erittäin nopeasti kehon akupunktiopisteisiin.[34]
  • Korva-akupunktio - On ikivanha kiinalainen akupunktiomuoto, jossa neuloja laitetaan ulkokorvan alueelle.[35] Nykyiset käytännöt kehitettiin Ranskassa 1950-luvulla.[35] Ei ole tieteellisiä todisteita, että sillä pystyisi parantamaan sairauksia ja todisteet sen tehokkuudesta ovat merkityksettömiä.[35]

Tehokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain terveysvirasto julkaisi vuonna 1997 konsensusjulkilausuman, jossa päädyttiin siihen, että akupunktio saattaa olla tehokasta neurologisten oireiden ja kivun hoidossa[36]. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuskatsauksessa[37] päädyttiin samaan. WHO:n vuonna 2003 julkaisemassa raportissa todettiin lisäksi, että akupunktio oli osoittautunut tehokkaaksi kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa yli kahdenkymmenen sairauden hoidossa mukaan lukien punatauti ja valkosolujen vähäinen määrä veressä. Akupunktion perusteista ja tehosta kiisteltiin tästä huolimatta vielä vuonna 2007 eli samaan aikaan, kun akupunktio oli aktiivisen tutkimuksen kohteena[38][39].

Monet akupunktion tehoa käsittelevät katsaukset olivat esimerkiksi todenneet, että akupunktion vaikutukset olisi mahdollista selittää lumevaikutuksella[40] Esitettiin jopa väitteitä, joiden mukaan yksikään akupunktiota koskeva tutkimus ei olisi ollut luotettava tai ettei akupunktio olisi osoittautunut hyödylliseksi minkään sairauden hoidossa yhdenkään luotettavasti tehdyn tutkimuksen mukaan. Tutkija Edzard Ernst kollegoineen kävi kyseisten väitteiden vuoksi läpi siihen mennessä julkaistut akupunktiota koskevat tutkimukset päätyen vuonna 2007 siihen johtopäätökseen, että akupunktiosta saatu tieteellinen tutkimusnäyttö oli vahvistunut 2000-luvun aikana ja että näyttöä oli ehtinyt kertyä siitä, että akupunktio tehoaa 31 eri sairauteen tai oireeseen. Akupunktio oli osoittautunut siten tehoavaksi 74 prosentissa niistä sairauksista, joiden hoitoa oli tutkittu. Vahvinta tutkimusnäyttöä oli kertynyt aivoinfarktin, astman, kokaiini- ja opiaattiriippuvuuden, niskasäryn, nivelrikon, pahoinvoinnin, selkäsäryn, tupakoinnin vieroitusoireiden, unettomuuden ja ylipainon hoidossa.[38]

Kansainvälinen nivelreuman tutkijoiden yhdistys Osteoarthritis Research Society International julkaisi vuonna 2008 joukon konsensus-suosituksia, joiden mukaan akupunktio saattaa olla käyttökelpoista polven nivelrikon oireiden hoidossa.[41]

Vuonna 2009 julkaistun Cochrane-katsauksen mukaan tutkimukset ovat viitanneet siihen, että migreenipotilaat hyötyvät akupunktiosta, joskin neulojen sijoituspaikalla näyttää olevan vähemmän merkitystä kuin akupunktion harjoittajat yleensä ajattelevat. Kaikkiaan näissä tutkimuksissa akupunktio oli jopa hiukan tehokkaampaa ja sillä oli vähemmän haittavaikutuksia kuin estolääkityksellä.[42]

Myös vuonna 2009 päivitetty Cochrane-katsaus esitti johtopäätöksenään, että läpäisevä tai ei-läpäisevä P6-akupunktiopisteen stimulointi oli suunnilleen yhtä hyvä kuin pahoinvointia ehkäisevät lääkkeet leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin tai oksentelun hoidossa.[43] Aikaisemmin ilmestynyt Cochrane-katsaus oli päätynyt siihen, että sähköakupunktio saattaa auttaa sytostaattihoidon aloittamisen jälkeiseen oksenteluun, mutta lisää kokeita tarvittiin selvittämään tehoavuus verrattuna pahoinvointilääkkeisiin.[44]

Akupunktion tehoa niskakivun hoidossa tarkastelevan vuonna 2007 julkaistun koontitutkimuksen mukaan oltiin saatu kohtuullista tutkimusnäyttöä sen puolesta, että akupunktio tehoaa lumehoitoa todennäköisemmin niskakipuun ja tuottaa lyhytaikaista helpotusta verrattuna odotuslistalla olijoihin.[45][46], ja vuoteen 2011 mennessä saatiin lisää tätä näkemystä tukevaa tutkimusnäyttöä[47].

Akupunktion vaikutusmekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endorfiinien vapautuminen, ääreishermoston stimulointi sekä kivun välitys muiden neuropeptidien vaikutusten kautta on katsottu todennäköisimmiksi akupunktion vaikutusmekanismeiksi[36].

Akupunktioneulahoidosta aiheutuvan kivunlievityksen taustalla olevia hermostollisia vaikutusmekanismeja ei tunneta, mutta on esitetty, että ne voisivat liittyä kehon omaan kivunvähennysjärjestelmään sekä endorfiinien, serotoniinin, noradrenaliinin tai gamma-aminovoihapon lisääntyneeseen eritykseen.[48]

Kiinassa perinteisesti harjoitetun lääkintäopin mukaisia selityksiä akupunktion taustalla vaikuttavista mekanismeista on kritisoitu länsimaissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain terveysviraston vuoden 1997 konsensus-julkilausumassa huomautettiin, ettei lääketiede ollut kyennyt ymmärtämään lukuisista yrityksistään huolimatta "akupunktiopisteiden" anatomiaa ja fysiologiaa, ja että niiden määritelmä ja luonnehdinta olivat kiistanalaisia. Vielä vaikeammin tavoitettavia olivat eräät muut keskeiset itämaisen lääkinnän käsitteet kuten qin virtaus, meridiaanijärjestelmä ja viiden elementin teoria, joilla oli edelleen tärkeä rooli akupunktiossa potilaiden arvioinnin ja hoidon muotoilun yhteydessä, vaikka niitä oli vaikea yhdistää silloiseen biolääketieteellisen tietoon.[36]

Myös vuonna 2008 julkaistu tutkimuskatsaus totesi, ettei Akupunktiopisteiden ja meridiaanien tutkimus ollut kyennyt osoittamaan niiden olemassaoloa tai ominaisuuksia.[49]

Akupunktion toimintamekanismia ei tunneta, minkä vuoksi sen tehoa epäiltiin länsimaissa pitkään. Perinteinen kiinalainen teoria akupunktion toimintamekanismista on teilattu muun muassa sen vuoksi, ettei ole olemassa anatomisia tai tieteellisiä todisteita teorian keskeisten käsitteiden qin ja meridiaanien olemassaolosta[50][36][51][52][53]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen yhdistys The National Council Against Health Fraud antoi vuonna 1990 julkilausuman, jonka mukaan akupunktion "teoria ja käytäntö perustuvat primitiivisiin ja kuvitteellisiin käsitteisiin terveydestä ja sairaudesta, jotka ovat irrallaan nykyisestä tieteellisestä tiedosta".[54] Neurologi Arthur Taub kutsui akupunktiota "hölynpölyksi neuloilla" vuonna 1993[55]. Fyysikko John P. Jackson,[56] Center for Bioinformatics and Computational Biologyn johtaja ja Yhdysvaltain Marylandin yliopiston professori Steven Salzberg[57], Yalen yliopiston yleisneurologian johtaja ja Science-Based Medicine -sivuston perustaja ja päätoimittaja Steven Novella[58] sekä kliinisen lääketieteen emeritusprofessori Stanfordin yliopistossa ja lehden Scientific Review of Alternative Medicine and Aberrant Medical Practices päätoimittaja Wallace I. Sampson luonnehtivat akupunktiota näennäistieteeksi[59] tai näennäislääketieteeksi vuonna 2005.[60]

Belgialainen Willem Betz pseudotieteen ja paranormaalien ilmiöiden kriittisen arvioinnin opintopiiristä esitti lisäksi vuonna 2005, että WHO:n vuoden 2003 julkaiseman raportin tiedot ovat vääriä ja todistavat sen, että WHO:hon on soluttautunut vaihtoehtoisen lääketieteen sanansaattajjia[61].

Edzard Ernst and Simon Singh esittivät vuonna 2008 julkaistussa vaihtoehtohoitoja käsitelleessä kirjassaan, että kun kokeellisten tutkimusten laatu on parantunut vuosikymmenien kuluessa (paremman sokkoutuksen, neulojen lumekäytön yms. johdosta), tulokset ovat sisältäneet vähemmän ja vähemmän todisteita akupunktion lumevaikutusta paremmasta tehosta useimpien vaivojen hoidossa[62]. Ernst oli tullut kuitenkin samana vuonna julkaistussa akupunktioon keskittyvässä tutkimuskatsauksessaan siihen tulokseen, että akupunktion asema tieteellisessä tarkastelussa oli parantunut edeltävän kahdeksan vuoden aikana siten, että akupunktion tehosta oli saatu näyttöä yhä useamman sairauden hoidossa[38].

On esitetty myös väite, jonka mukaan akupunktion vaikuttavuuden tutkimuksessa on vaikea käyttää asiaankuuluvia lumekontrolleja, koska akupunktio on luonteeltaan invasiivista ja helposti havaittavaa[36][38][63] Tästä huolimatta vuonna 2011 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa saatiin tulos, jonka mukaan plasebo-neulat ja aidot akupunktioneulat vähensivät syöpäpotilaiden kipuja yhtä tehokkaasti.[64] Vuonna 2013 aloitetun ruotsalaistutkimuksen mukaan plasebo-neulat ja aidot neulat vaikuttavat yhtä tehokkaasti myös stressiin.[65]

Vuonna 2009 julkaistiin kivun hoitoa akupunktiolla käsittelevä koontitutkimus, jonka mukaan akupunktion vaikutukset kipuun olisivat hyvin pieniä ja lyhytaikaisia, ja että useiden tieteellisten artikkeleiden johtopäätös on, että kivun lievittyminen voidaan selittää lumevaikutuksella[40] Vuonna 2011 julkaistiin toinen tutkimuskatsaus samasta aiheesta, jossa päädyttiin siihen, että niskakipua lukuun ottamatta akupunktion teho oli kyseenalainen, ja että hoitoon sisältyi vakavia terveysriskejä kuten potilaan mahdollinen kuolema[47] . Katsauksen julkaissut tiedelehti julkaisi sivuillaan kuitenkin useita vastineita, joiden mukaan katsauksessa oli metodologisia virheitä[66][67]. Yleisesti ollaan yhtä mieltä, että akupunktio on turvallista, kun sitä harjoittaa hyvin koulutettu henkilö steriileillä neuloilla.[36][68][69][70]

Akupunktiota on arvosteltu senkin perusteella, että pistemäinen ihon läpäisemätön stimulaatio on osoittautunut yhtä tehokkaaksi tietyntyyppisten pahoinvointien vähentämisessä[43].

Qi, akupunktiopisteet ja meridiaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen akupunktiomalli.

Akupunktiopisteiden sijainti perustui alun perin kiinalaiseen astrologiaan.[71] Mikään tutkimus ei ole osoittanut mitään konsistenttia anatomista rakennetta tai toimintoa akupunktiopisteille tai meridiaaneille, eikä niillä ole vastinetta nykyisessä kemiassa, biologiassa tai fysiikassa.[52][53]

Perinteinen kiinalainen lääkintä kielsi ruumiinavauksen, minkä seurauksena ymmärrys kehon toiminnasta perustui järjestelmään, joka pohjautui kehon ulkopuoliseen maailmaan eikä sen sisäisiin rakenteisiin. Kehon 365 osaa perustuivat päivien määrään vuodessa, ja 12 meridiaania vastaavat Kiinan kahtatoista suurta jokea.[50]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska akupunktioneulat läpäisevät ihon, monet akupunktiomuodot sisältävät riskin. Koulutetun akupunktion suorittajan aiheuttamat vammat ovat harvinaisia.[70][72] Joissain tapauksissa laki vaatii, että neulat ovat kertakäyttöisiä. Joissain paikoissa neuloja saa käyttää useamman kerran, jos ne sterilisoidaan käyttökertojen välissä esimerkiksi autoklaavissa. Kun neulat ovat saastuneita, bakteeri-infektion tai muun veren kautta välittyvän infektion riski kasvaa, kuten missä tahansa neulojen uudelleenkäytössä.[73]

Arviot akupunktiosta johtuvista haitallisista tapahtumista vaihtelevat välillä 671[74] ja 1137 per 10 000 hoitokertaa.[69] Katsaus vuonna 2010 havaitsi että akupunktio on liittynyt enimmillään 86 kuolemantapaukseen tutkitun kahden vuoden aikana, useimmiten ilmarinnan takia.[75] Raportoidut haittavaikutukset sisältävät 50 bakteeri-infektiota ja yli 80 hepatiitti B -tapausta vuoden 1970 jälkeen.[73][76] Katsaus vuonna 2011 raportoi että "95 vakavaa haitallista vaikutusta mukaan lukien 5 kuolemaa" olivat ilmeisiä katsauksen kohteena olleessa kirjallisuudessa. "Ilmarinta ja infektiot olivat useiten raportoidut haittavaikutukset – –. vakavia haitallisia vaikutuksia raportoidaan edelleen."[47]

Muihin vammautumisriskeihin lukeutuu: hermon puhkaisusta johtuva hermovaurio, aivovaurio tai aivohalvaus, joka voi seurata hyvin syvistä pistoista kallon tyvessä,[77] munuaisvaurio syvistä pistoista alaselässä ja sydäntä ympäröivän suojakalvon puhkaisu.[78]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berman BM, Langevin HM, Witt CM, Dubner R: Acupuncture for chronic low back pain. The New England Journal of Medicine, heinäkuu 2010, nro 363, s. 454-461. PubMed:20818865. doi:10.1056/NEJMct0806114. (englanniksi)
  2. a b Adams D, Cheng F, Jou H, Aung S, Yasui Y, Vohra S: The safety of pediatric acupuncture: a systematic review. Pediatrics, joulukuu 2011, nro 128, s. e1575–1587. PubMed:22106073. doi:10.1542/peds.2011-1091. (englanniksi)
  3. Baran GR, Kiana MF, Samuel SP: ”Chapter 2: Science, Pseudoscience, and Not Science: How Do They Differ?”, Healthcare and Biomedical Technology in the 21st Century, s. 19-57. "various pseudosciences maintain their popularity in our society: acupuncture, astrology, homeopathy, etc.". Springer, 2014. ISBN 978-1-4614-8540-7. doi:10.1007/978-1-4614-8541-4_2. (englanniksi)
  4. Good R: ”Chapter 5: Why the Study of Pseudoscience Should Be Included in Nature of Science Studies”, Advances in Nature of Science Research: Concepts and Methodologies, s. 103. "Believing in something like chiropractic or acupuncture really can help relieve pain to a small degree ... but many related claims of medical cures by these pseudosciences are bogus.". Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2457-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2020). (englanniksi)
  5. Stephen Barrett: Be Wary of Acupuncture, Qigong, and "Chinese Medicine" 30.12.2007. Quackwatch. Viitattu 8.7.2020. (englanniksi)
  6. a b de las Peñas CF, Arendt-Nielsen L, Gerwin RD: Tension-type and cervicogenic headache: pathophysiology, diagnosis, and management, s. 251-254. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 978-0763752835. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.7.2020). (englanniksi)
  7. a b c Ernst E: Acupuncture – a critical analysis. Journal of Internal Medicine, helmikuu 2006, nro 259, s. 125-137. PubMed:16420542. doi:10.1111/j.1365-2796.2005.01584.x. (englanniksi)
  8. a b c d e f Ernst E, Lee MS, Choi TY: Acupuncture: does it alleviate pain and are there serious risks? A review of reviews. Pain, huhtikuu 2011, nro 152, s. 755-764. PubMed:21440191. doi:10.1016/j.pain.2010.11.004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.7.2020. (englanniksi)
  9. Acupuncture for Pain marraskuu 2014. NCCIH. Arkistoitu 11.10.2015. Viitattu 11.7.2020. (englanniksi)
  10. Hutchinson AJ, Ball S, Andrews JC, Jones GG: The effectiveness of acupuncture in treating chronic non-specific low back pain: a systematic review of the literature. Journal of Orthopaedic Surgery and Research, lokakuu 2012, nro 7, s. 36. PubMed:23111099. doi:10.1186/1749-799X-7-36. (englanniksi)
  11. a b Ernst E: Acupuncture: what does the most reliable evidence tell us?. Journal of Pain and Symptom Management, huhtikuu 2009, nro 37, s. 709-714. PubMed:18789644. doi:10.1016/j.jpainsymman.2008.04.009. (englanniksi)
  12. Wang SM, Kain ZN, White PF: Acupuncture analgesia: II. Clinical considerations. Anesthesia and Analgesia, helmikuu 2018, nro 106, s. 611-621, sisällysluettelo. PubMed:18227323. doi:10.1213/ane.0b013e318160644d. (englanniksi)
  13. Madsen MV, Gøtzsche PC, Hróbjartsson A: Acupuncture treatment for pain: systematic review of randomised clinical trials with acupuncture, placebo acupuncture, and no acupuncture groups. BMJ, tammikuu 2009, nro 338, s. a3115. PubMed:19174438. doi:10.1136/bmj.a3115. (englanniksi)
  14. Taylor P, Pezzullo L, Grant SJ, Bensoussan A: Cost-effectiveness of Acupuncture for Chronic Nonspecific Low Back Pain. Pain Practice, lokakuu 2013, nro 14, s. 599-606. PubMed:24138020. doi:10.1111/papr.12116. (englanniksi)
  15. Standaert CJ, Friedly J, Erwin MW, Lee MJ, Rechtine G, Henrikson NB, Norvell DC: Comparative effectiveness of exercise, acupuncture, and spinal manipulation for low back pain. Spine, lokakuu 2011, nro 36, s. S120-130. PubMed:21952184. doi:10.1097/BRS.0b013e31822ef878. (englanniksi)
  16. a b Xu S, Wang L, Cooper E, Zhang M, Manheimer E, Berman B, Shen X, Lao L: Adverse events of acupuncture: a systematic review of case reports. Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, 2013, nro 2013, s. 1-15. PubMed:23573135. doi:10.1155/2013/581203. (englanniksi)
  17. a b Acupuncture – for health professionals (PDQ) 23.9.2005. National Cancer Institute. Viitattu 12.7.2020. (englanniksi)
  18. Gnatta JR, Kurebayashi LF, Paes da Silva MJ: Atypical mycobacterias associated to acupuncuture: an integrative review. Revista Latino-Americana de Enfermagem, helmikuu 2013, nro 21, s. 450-458. PubMed:23546331. doi:10.1590/s0104-11692013000100022. (englanniksi)
  19. Singh S, Ernst E: Trick or Treatment: Alternative Medicine on Trial, s. 72, 107, 387. "Scientists are still unable to find a shred of evidence to support the existence of meridians or Ch'i" ... "The traditional principles of acupuncture are deeply flawed, as there is no evidence at all to demonstrate the existence of Ch'i or meridians" ... "As yin and yang, acupuncture points and meridians are not a reality, but merely the product of an ancient Chinese philosophy". Lontoo: Bantam, 2008. ISBN 978-0593061299. (englanniksi)
  20. Ahn AC, Colbert AP, Anderson BJ, Martinsen OG, Hammerschlag R, Cina S, Wayne PM, Langevin HM: Electrical properties of acupuncture points and meridians: a systematic review. Bioelectromagnetics, toukokuu 2008, nro 29, s. 245-256. PubMed:18240287. doi:10.1002/bem.20403. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.7.2020. (englanniksi)
  21. Mann F: Reinventing Acupuncture: A New Concept of Ancient Medicine. Elsevier, 2000. ISBN 978-0750648578. (englanniksi)
  22. Williams WF: Encyclopedia of Pseudoscience: From Alien Abductions to Zone Therapy, s. 3-4. Routledge, 2013. ISBN 978-1135955229. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.7.2020). (englanniksi)
  23. a b c d White A, Ernst E: A brief history of acupuncture. Rheumatology, toukokuu 2004, nro 43, s. 662-663. PubMed:15103027. doi:10.1093/rheumatology/keg005. (englanniksi)
  24. Prioreschi P: A history of Medicine, Volume 2, s. 147–148. Horatius Press, 2004. ISBN 978-1888456011. (englanniksi)
  25. Lu G-D, Needham J: Celestial Lancets: A History and Rationale of Acupuncture and Moxa. , 2002. ISBN 978-0700714582. (englanniksi)
  26. Porter SB: Tidy's Physiotherapy15: Tidy's Physiotherapy, s. 403. Elsevier, 2013. ISBN 978-0-7020-4344-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2020). (englanniksi)
  27. Jackson M: The Oxford Handbook of the History of Medicine, s. 610. OUP Oxford, 2011. ISBN 978-0-19-954649-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2020). (englanniksi)
  28. Cheng, 1987, chapter 12.
  29. Lee EJ, Frazier SK: The efficacy of acupressure for symptom management: a systematic review. Journal of Pain and Symptom Management, lokakuu 2011, nro 42, s. 589–603. PubMed:21531533. doi:10.1016/j.jpainsymman.2011.01.007. (englanniksi)
  30. Lu G-D, Needham J: Celestial Lancets: A History and Rationale of Acupuncture and Moxa, s. 170–173. , 2002. ISBN 978-0700714582. (englanniksi)
  31. British Cupping Society britishcuppingsociety.org. Viitattu 13.7.2020. (englanniksi)
  32. Farlex: Tui na 2012. Farlex. Viitattu 15.7.2020. (englanniksi)
  33. Colquhoun D, Novella SP: Acupuncture is theatrical placebo. Anesthesia and Analgesia, kesäkuu 2013, nro 116, s. 1360–1363. PubMed:23709076. doi:10.1213/ANE.0b013e31828f2d5e. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.7.2020. (englanniksi)
  34. Yan C: The Treatment of External Diseases with Acupuncture and Moxibustion, s. 112-. Blue Poppy Enterprises, Inc., 1997. ISBN 978-0-936185-80-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.7.2020). (englanniksi)
  35. a b c Barrett Stephen: Auriculotherapy: A Skeptical Look acuwatch.org. Viitattu 15.7.2020. (englanniksi)
  36. a b c d e f NIH Consensus Development Program: Acupuncture: Consensus Development Conference Statement November 3–5, 1997. National Institutes of Health. Viitattu 17.7.2007.
  37. Acupuncture: Review and Analysis of Reports on Controlled Clinical Trials World Health Organization.
  38. a b c d "Acupuncture: its evidence-base is changing." (2007). The American Journal of Chinese Medicine 35 (1): 21–25. PMID 17265547. 
  39. ACUPUNCTURE: REVIEW AND ANALYSIS OF REPORTS ON CONTROLLED CLINICAL TRIALS. WHO. Sivut 23-24. https://static1.squarespace.com/static/5540e73ce4b00187e1c320ea/t/55412812e4b00ac3b9dd59d0/1430333458894/World+Health+Organization+Acupuncture.pdf
  40. a b "Acupuncture treatment for pain: systematic review of randomised clinical trials with acupuncture, placebo acupuncture, and no acupuncture groups" (2009). BMJ 338: a3115. doi:10.1136/bmj.a3115. PMID 19174438. 
  41. Zhang, W (2008). "OARSI recommendations for the management of hip and knee osteoarthritis, Part II: OARSI evidence-based, expert consensus guidelines" (pdf). Osteoarthritis and Cartilage 16 (2): 137–162. doi:10.1016/j.joca.2007.12.013. PMID 18279766. 
  42. "Acupuncture for migraine prophylaxis." (2009). Cochrane database of systematic reviews (Online) (1): CD001218. doi:10.1002/14651858.CD001218.pub2. PMID 19160193. 
  43. a b Lee A, Fan, LTY (2009). "Stimulation of the wrist acupuncture point P6 for preventing postoperative nausea and vomiting". Cochrane database of systematic reviews (Online) (2): CD003281. doi:10.1002/14651858.CD003281.pub3. PMID 15266478. 
  44. "Acupuncture-point stimulation for chemotherapy-induced nausea or vomiting" (2006). Cochrane database of systematic reviews (Online) (2): CD002285. doi:10.1002/14651858.CD002285.pub2. PMID 16625560. 
  45. Trinh K, Graham N, Gross A, Goldsmith C, Wang E, Cameron I, Kay T (2007). "Acupuncture for neck disorders". Spine 32 (2): 236–43. doi:10.1097/01.brs.0000252100.61002.d4. PMID 17224820. 
  46. Trinh K, Graham N, Gross A, Goldsmith C, Wang E, Cameron I, Kay T (2006). "Acupuncture for neck disorders". Cochrane Database of Systematic Reviews 3: CD004870. doi:10.1002/14651858.CD004870.pub3. PMID 16856065. 
  47. a b c "Acupuncture: Does it alleviate pain and are there serious risks? A review of reviews" (2011). PAIN 152 (4): 755–764. doi:10.1016/j.pain.2010.11.004. PMID 21440191. 
  48. "Acupuncture and related techniques for postoperative pain: a systematic review of randomized controlled trials" (2008). British Journal of Anaesthesia 101 (2): 151–60. doi:10.1093/bja/aen146. PMID 18522936. 
  49. "The Status and Future of Acupuncture Mechanism Research" (2008). The Journal of Alternative and Complementary Medicine 14 (7): 861–9. doi:10.1089/acm.2008.SAR-3. PMID 18803495. 
  50. a b Camillia Matuk (2006). "Seeing the Body: The Divergence of Ancient Chinese and Western Medical Illustration". Journal of Biocommunication 32 (1). 
  51. Felix Mann, quoted in Bauer, M (2006). "The Final Days of Traditional Beliefs? – Part One". Chinese Medicine Times 1 (4): 31. 
  52. a b Singh & Ernst, 2008, p. 52-3.
  53. a b "Electrical properties of acupuncture points and meridians: A systematic review" (2008). Bioelectromagnetics 29 (4): 245–56. doi:10.1002/bem.20403. PMID 18240287. 
  54. Position Paper on Acupuncture National Council Against Health Fraud. Viitattu 27.1.2011.
  55. Arthur Taub (1993). Acupuncture: Nonsense with Needles. 
  56. John P. Jackson: What is acupuncture? ukskeptics.com.
  57. Steven Salzberg: Acupuncture infiltrates the University of Maryland and NEJM genome.fieldofscience.com.
  58. Steven Novella: Acupuncture Pseudoscience in the New England Journal of Medicine sciencebasedmedicine.org.
  59. Wallace I. Sampson: Critique of the NIH Consensus Conference on Acupuncture acuwatch.org. March 2005 publisher=Acuwatch.
  60. Sampson WI, Atwood K (5/19 December 2005). "Propagation of the Absurd: demarcation of the Absurd revisited". Med J Aust 183 (11/12). 
  61. "Critics slam draft WHO report on homoeopathy" (2005). The Lancet 366: 705–6. doi:10.1016/S0140-6736(05)67159-0. 
  62. name = TorT70> Trick Or Treatment: The Undeniable Facts about Alternative Medicine | Simon Singh & Edzard Ernst, 2008, p. 79–82
  63. Committee on the Use of Complementary and Alternative Medicine by the American Public (2005). "Complementary and Alternative Medicine in the United States". National Academies Press. 
  64. Getting the grip on nonspecific treatment effects: emesis in patients randomized to acupuncture or sham compared to patients receiving standard care. PLoS One. 2011 Mar 23.
  65. Appelquist, Bodil: ”Fejk”-akupunktur fungerar lika bra. Sveriges Television 27.10.2013.
  66. Comment on ‘‘Acupuncture: Does it alleviate pain and are there serious risks? A review of reviews” Ernst et al. [Pain 2011;152:755–764]. Karst, Matthias. https://journals.lww.com/pain/Citation/2011/09000/Comment_on___Acupuncture__Does_it_alleviate_pain.36.aspx
  67. Comment on ‘‘Acupuncture: Does it alleviate pain and are there serious risks? A review of reviews’’ Ernst et al. [Pain 2011;152:- 755–764]. http://dns2.asia.edu.tw/~ysho/JS%20Han/Publications/PDF/Pain152,%202181.pdf
  68. Acupuncture US National Center for Complementary and Alternative Medicine. Viitattu 2.3.2006.
  69. a b "Incidence of adverse effects during acupuncture therapy—a multicentre survey" (2003). Complementary Therapies in Medicine 11 (2): 93–7. doi:10.1016/S0965-2299(03)00004-9. PMID 12801494. 
  70. a b Lao L, Hamilton GR, Fu J, Berman BM (2003). "Is acupuncture safe? A systematic review of case reports". Alternative therapies in health and medicine 9 (1): 72–83. PMID 12564354. 
  71. Acupuncture, American Cancer Society
  72. "Adverse Effects of Acupuncture: A Study of the Literature for the Years 1981–1994" (1996). The Journal of Alternative and Complementary Medicine 2 (2): 291–7. doi:10.1089/acm.1996.2.291. PMID 9395661. 
  73. a b "Acupuncture transmitted infections" (2010). BMJ 340: c1268. doi:10.1136/bmj.c1268. PMID 20299695. 
  74. "Adverse events following acupuncture: prospective survey of 32 000 consultations with doctors and physiotherapists" (2001). BMJ 323 (7311): 485–6. doi:10.1136/bmj.323.7311.485. PMID 11532840. 
  75. "{{{title}}}" : 131–6. doi:10.3233/JRS-2010-0503. 
  76. "Apparent adverse outcome of acupuncture." (2002). The Journal of the American Board of Family Practice / American Board of Family Practice 15 (3): 246–8. PMID 12038734. 
  77. Leow TK (2001). ""Pneumothorax Using Bladder 14"". Medical Acupuncture 16 (2). 
  78. "Frequency of Sternal Variations and Anomalies Evaluated by MDCT" (2006). American Journal of Roentgenology 186 (4): 956–60. doi:10.2214/AJR.04.1779. PMID 16554563. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]