Akupunktio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henkilö saamassa akupunktiohoitoa.

Akupunktio (myös akupunktuuri, neulahoito, pistelyhoito; lat. acus 'neula' + lat. pungere pistää; kiin. 針灸, zhēn jǐu) on uskomuslääkintää, jossa hoito tapahtuu pistämällä neuloja potilaan kehoon. Akupunktioon luottavien mielestä se vähentää kipua, hoitaa hedelmättömyyttä ja tauteja, estää tauteja tai edistää terveyttä yleisesti.[1]

Arvostelijoiden mukaan perinteinen akupunktio kehitettiin, ennen kuin tunnettiin ihmisen anatomiaa tai soluteoriaa, joihin nykyinen biologia perustuu. Ei ole olemassa anatomisia tai tieteellisiä todisteita akupunktion teoriassa keskeisten käsitteiden qin ja meridiaanien olemassaolosta.[2][3][4][5][6]

Akupunktion tehoa muuhun kuin tietyntyyppisiin kipuihin ja pahoinvointiin ei ole osoitettu.[7][8][9][10] Systemaattiset katsaukset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että tietyntyyppisten pahoinvointien vähentämisessä akupunktio ei ole tehokkaampaa kuin pistemäinen ihon läpäisemätön stimulaatio.[11] Todisteet tehosta muiden oireiden hoidossa ovat epävarmoja.[12] Vaikka todisteita on olemassa hyvin pienestä ja lyhytaikaisesta vaikutuksesta tietyntyyppisiin kipuihin, useiden tieteellisten artikkeleiden johtopäätös on, että tämä voidaan selittää lumevaikutuksella.[7][13][14] Vuoden 2011 katsauksien katsauksen johtopäätös oli että lukuun ottamatta niskakipua, akupunktion teho oli kyseenalainen, ja siinä oli vakavia riskejä.[10] Julkaisuharha on merkittävä ongelma, kun arvioidaan kirjallisuutta. Yleisesti ollaan yhtä mieltä, että akupunktio on turvallista, kun sitä harjoittaa hyvin koulutettu henkilö steriileillä neuloilla.[3][15][16][17]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akupunktioneula

Perinteinen diagnoosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akupunktion suorittaja päättää mitä kohtia hoitaa havainnoimalla potilasta ja keskustelemalla tämän kanssa, jotta voi tehdä diagnoosin käyttämänsä perinteen mukaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä on neljä diagnostiikkamenetelmää: havainnointi, auskultaatio ja olfaktointi, kyseleminen, sekä palpaatio.[18]

  • Havainnointi keskittyy kasvoihin ja erityisesti kieleen, sisältäen kielen koon, muodon, jännityksen, värin ja peitteen arviointia. Myös mahdolliset hampaiden jäljet kielen reunassa pannaan merkille.
  • Auskultaatio ja olfaktointi tarkoittavat tiettyjen äänien kuuntelua (esimerkiksi vinkuna), ja kehon hajun havainnointia.
  • Kyseleminen keskittyy "seitsemään kysymykseen", jotka ovat kylmänpuistatukset ja kuume; hikoilu; ruokahalu; jano ja makuaisti; ulostus ja virtsaus; kipu; uni; kuukautiset ja valkovuoto.
  • Palpaatio sisältää arkojen "ashi"-pisteiden etsimisen tunnustelemalla, sekä pulssin tunnustelun tietyissä ranteen kohdissa.

Tieteellinen perusta ja tehoavuuden tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tri Kim Bong Han löysi 1900-luvulla anatomisen verkoston,joka vastasi meridiaaneja. Tri Han ja hänen tutkimuslaitoksena katosivat. 2000-luvulla on ilmeisesti tuota verkostoa vastaava verkosto löydetty. Sen nimi on "primo vascular system". Akupunktion perusteita ja tehoa on tutkittu aktiivisesti 1900-luvun loppupuolelta lähtien, mutta ne ovat edelleen kiistanalaisia lääketieteen tutkijoiden ja harjoittajien keskuudessa.[12] Akupunktiopisteiden ja meridiaanien tutkimus ei ole osoittanut niiden olemassaoloa tai ominaisuuksia.[19] Koska akupunktio on luonteeltaan invasiivista ja helposti havaittavaa, on sen tutkimuksessa vaikea käyttää asiaankuuluvia lumekontrolleja.[3][12][20]

Vuonna 2011 julkistettiin ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan plasebo-neulat ja aidot akupunktioneulat vähensivät syöpäpotilaiden kipuja yhtä tehokkaasti.[21] Vuonna 2013 aloitetun ruotsalaistutkimuksen mukaan plasebo-neulat ja aidot neulat vaikuttavat yhtä tehokkaasti stressiin.[22]

Maailman terveysjärjestö[23] ja Yhdysvaltain terveysvirasto (NIH)[3] ovat ilmaisseet kantanaan, että akupunktio saattaa olla tehokasta neurologisten oireiden ja kivun hoidossa, joskin näitä lausuntoja on arvosteltu puolueellisina ja huonoa metodologiaa käyttäviin tutkimuksiin nojaavina.[24][25]

2000-luvulla tutkija Edzard Ernst kollegoineen on tuottanut säännöllisiä katsauksia akupunktiokirjallisuuteen. Vuonna 2007 he esittivät johtopäätöksenään että "näyttö vaikuttaa viittaavan siihen, että akupunktio tehoaa joihinkin mutta ei kaikkiin vaivoihin".[12] Vuoden 2011 katsaus kipua koskevasta kirjallisuudesta esitti johtopäätöksenään "lukuisat katsaukset ovat tuottaneet varsin vähän todella vakuuttavaa todistusaineistoa akupunktion tehosta kivun vähentämiseen".[10][26] Monet akupunktion tehoa käsittelevät katsaukset ovat todenneet että vaikutukset on mahdollista selittää lumevaikutuksella.[7][13][14] Todisteet muiden psykologisten vaivojen kuin kivun hoidossa ovat epävarmoja.[12]

Vuonna 2009 päivitetty Cochrane-katsaus esitti johtopäätöksenään, että läpäisevä tai ei-läpäisevä P6-akupunktiopisteen stimulointi oli suunnilleen yhtä hyvä, mutta ei parempi, kuin antiemeettiset lääkkeet leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin tai oksentelun hoidossa.[11] Toinen Cochrane-katsaus esitti johtopäätöksenään, että sähköakupunktio saattaa auttaa kemoterapian aloittamisen jälkeisessä oksentelussa, mutta lisää kokeita tarvitaan selvittämään tehoavuus verrattuna antiemeettisiin lääkkeisiin.[27]

On kohtuullista näyttöä sen puolesta, että niskakipuun akupunktio on todennäköisemmin tehoava kuin lumehoito ja tuottaa lyhytaikaista helpotusta verrattuna odotuslistalla olijoihin.[28] Viimeaikainen tutkimus tukee tätä tulosta[10]

Monet tutkimukset ovat viitanneet siihen, että päänsärkypotilaat hyötyvät akupunktiosta, joskin neulojen sijoituspaikalla näyttää olevan vähemmän merkitystä kuin akupunktion harjoittajat yleensä ajattelevat. Kaikkiaan näissä tutkimuksissa akupunktioon liittyi hivenen paremmat tulokset ja vähemmän haittavaikutuksia kuin estolääkityksen käyttöön.[29]

Osteoarthritis Research Society International julkaisi vuonna 2008 joukon konsensus-suosituksia, joiden mukaan akupunktio saattaa olla käyttökelpoista polven nivelrikon oireiden hoidossa.[30]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen organisaatio The National Council Against Health Fraud antoi vuonna 1990 julkilausuman, jonka mukaan akupunktion "teoria ja käytäntö perustuvat primitiivisiin ja kuvitteellisiin käsitteisiin terveydestä ja sairaudesta, jotka ovat irrallaan nykyisestä tieteellisestä tiedosta".[31] Vuonna 1993 neurologi Arthur Taub kutsui akupunktiota "hölynpölyksi neuloilla"[32]. Fyysikko John P. Jackson,[33] Center for Bioinformatics and Computational Biologyn johtaja ja Yhdysvaltain Marylandin yliopiston professori Steven Salzberg[34], Yalen yliopiston yleisneurologian johtaja ja Science-Based Medicine -sivuston perustaja ja päätoimittaja Steven Novella[35] sekä kliinisen lääketieteen professori emeritus Stanfordin yliopistossa ja lehden Scientific Review of Alternative Medicine and Aberrant Medical Practices päätoimittaja Wallace I. Sampson ovat kaikki luonnehtineet akupunktiota näennäistieteeksi[36] tai näennäislääketieteeksi (pseudomedical).[37]

Yhdysvaltain terveysvirasto antoi vuonna 1997 seuraavan konsensus-julkilausuman akupunktiosta:

Huolimatta huomattavista yrityksistä ymmärtää "akupunktiopisteiden" anatomiaa ja fysiologiaa, niiden määritelmä ja luonnehdinta pysyy kiistanalaisena. Vielä vaikeammin tavoiteltavia ovat eräät keskeiset itämaisen lääketieteen käsitteet kuten qin virtaus, meridiaanijärjestelmä, ja viiden elementin teoria, joita on vaikea sovittaa tämän päivän biolääketieteellisen tietoon, mutta joilla on edelleen akupunktiossa tärkeä rooli potilaiden arvioinnissa ja hoidon muotoilussa.[3]

Edzard Ernst and Simon Singh esittävät, että kun kokeellisten tutkimusten laatu on parantunut vuosikymmenien kuluessa (paremman sokkoutuksen, neulojen lumekäytön yms. johdosta), tulokset ovat sisältäneet vähemmän ja vähemmän todisteita akupunktion lumevaikutusta paremmasta tehosta useimpien vaivojen hoidossa.[38]

Qi, akupunktiopisteet ja meridiaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen akupunktiomalli.

Akupunktiopisteiden sijainti perustui alun perin kiinalaiseen astrologiaan.[39] Mikään tutkimus ei ole osoittanut mitään konsistenttia anatomista rakennetta tai toimintoa akupunktiopisteille tai meridiaaneille, eikä niillä ole vastinetta nykyisessä kemiassa, biologiassa tai fysiikassa.[5][6]

Kiinalainen lääketiede kielsi ruumiinavauksen, minkä seurauksena ymmärrys kehon toiminnasta perustui järjestelmään, joka pohjautui kehon ulkopuoliseen maailmaan eikä sen sisäisiin rakenteisiin. Kehon 365 osaa perustuivat päivien määrään vuodessa, ja 12 meridiaania vastaavat Kiinan kahtatoista suurta jokea.[2]

Mahdollisia toimintamekanismeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endorfiinien vapautuminen, ääreishermoston stimulointi, sekä kivun välitys muiden neuropeptidien vaikutusten kautta on katsottu todennäköisimmiksi selityksiksi neulojen pistämisen vaikutuksille.[3]

Neulojen pistämisestä aiheutuvan vähäisen kivun lievityksen taustalla olevat hermostolliset mekanismit ovat tuntemattomia, mutta on esitetty että niihin voi liittyä kehon oma kivunvähennysjärjestelmä, ja endorfiinien, serotoniinin, noradrenaliinin tai gamma-aminovoihapon lisääntynyt eritys.[40]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska akupunktioneulat läpäisevät ihon, monet akupunktiomuodot sisältävät riskin. Koulutetun akupunktion suorittajan aiheuttamat vammat ovat harvinaisia.[17][41] Joissain tapauksissa laki vaatii, että neulat ovat kertakäyttöisiä. Joissain paikoissa neuloja saa käyttää useamman kerran, jos ne sterilisoidaan käyttökertojen välissä esimerkiksi autoklaavissa. Kun neulat ovat saastuneita, bakteeri-infektion tai muun veren kautta välittyvän infektion riski kasvaa, kuten missä tahansa neulojen uudelleenkäytössä.[42]

Arviot akupunktiosta johtuvista haitallisista tapahtumista vaihtelevat välillä 671[43] ja 1137 per 10 000 hoitokertaa.[16] Katsaus vuonna 2010 havaitsi että akupunktio on liittynyt enimmillään 86 kuolemantapaukseen tutkitun kahden vuoden aikana, useimmiten ilmarinnan takia.[44] Raportoidut haittavaikutukset sisältävät 50 bakteeri-infektiota ja yli 80 hepatiitti B -tapausta vuoden 1970 jälkeen.[42][45] Katsaus vuonna 2011 raportoi että "95 vakavaa haitallista vaikutusta mukaanlukien 5 kuolemaa" olivat ilmeisiä katsauksen kohteena olleessa kirjallisuudessa. "Ilmarinta ja infektiot olivat useiten raportoidut haittavaikutukset – –. vakavia haitallisia vaikutuksia raportoidaan edelleen."[10]

Muihin vammautumisriskeihin lukeutuu: hermon puhkaisusta johtuva hermovaurio, aivovaurio tai aivohalvaus, joka voi seurata hyvin syvistä pistoista kallon tyvessä,[46] munuaisvaurio syvistä pistoista alaselässä ja sydäntä ympäröivän suojakalvon puhkaisu.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (1995) Dorland's Pocket Medical Dictionary, 25th, Philadelphia: W.B. Saunders. ISBN 0-7216-5738-9. OCLC 33123537. 
  2. a b Camillia Matuk (2006). "Seeing the Body: The Divergence of Ancient Chinese and Western Medical Illustration". Journal of Biocommunication 32 (1). 
  3. a b c d e f NIH Consensus Development Program: Acupuncture: Consensus Development Conference Statement November 3–5, 1997. National Institutes of Health. Viitattu 2007-07-17.
  4. Felix Mann, quoted in Bauer, M (2006). "The Final Days of Traditional Beliefs? – Part One". Chinese Medicine Times 1 (4): 31. 
  5. a b Singh & Ernst, 2008, p. 52-3.
  6. a b "Electrical properties of acupuncture points and meridians: A systematic review" (2008). Bioelectromagnetics 29 (4): 245–56. doi:10.1002/bem.20403. PMID 18240287. 
  7. a b c "Acupuncture: a critical analysis" (2006). Journal of Internal Medicine 259 (2): 125–37. doi:10.1111/j.1365-2796.2005.01584.x. PMID 16420542. 
  8. Shapiro R (2008). Suckers: How alternative medicine makes fools of us all. Vintage Books. OCLC 267166615. 
  9. Singh & Ernst, 2008, Chapter 2, pg. 39–90.
  10. a b c d e "Acupuncture: Does it alleviate pain and are there serious risks? A review of reviews" (2011). PAIN 152 (4): 755–764. doi:10.1016/j.pain.2010.11.004. PMID 21440191. 
  11. a b Lee A, Fan, LTY (2009). "Stimulation of the wrist acupuncture point P6 for preventing postoperative nausea and vomiting". Cochrane database of systematic reviews (Online) (2): CD003281. doi:10.1002/14651858.CD003281.pub3. PMID 15266478. 
  12. a b c d e "Acupuncture: its evidence-base is changing." (2007). The American Journal of Chinese Medicine 35 (1): 21–5. doi:10.1142/S0192415X07004588. PMID 17265547. 
  13. a b "Acupuncture and dry-needling for low back pain" (2005). doi:10.1002/14651858.CD001351.pub2. PMID 15674876. 
  14. a b "Acupuncture treatment for pain: systematic review of randomised clinical trials with acupuncture, placebo acupuncture, and no acupuncture groups" (2009). BMJ 338: a3115. doi:10.1136/bmj.a3115. PMID 19174438. 
  15. Acupuncture US National Center for Complementary and Alternative Medicine. Viitattu 2006-03-02.
  16. a b "Incidence of adverse effects during acupuncture therapy—a multicentre survey" (2003). Complementary Therapies in Medicine 11 (2): 93–7. doi:10.1016/S0965-2299(03)00004-9. PMID 12801494. 
  17. a b Lao L, Hamilton GR, Fu J, Berman BM (2003). "Is acupuncture safe? A systematic review of case reports". Alternative therapies in health and medicine 9 (1): 72–83. PMID 12564354. 
  18. Cheng, 1987, chapter 12.
  19. "The Status and Future of Acupuncture Mechanism Research" (2008). The Journal of Alternative and Complementary Medicine 14 (7): 861–9. doi:10.1089/acm.2008.SAR-3. PMID 18803495. 
  20. Committee on the Use of Complementary and Alternative Medicine by the American Public (2005). "Complementary and Alternative Medicine in the United States". National Academies Press. 
  21. Getting the grip on nonspecific treatment effects: emesis in patients randomized to acupuncture or sham compared to patients receiving standard care. PLoS One. 2011 Mar 23.
  22. Appelquist, Bodil: ”Fejk”-akupunktur fungerar lika bra. Sveriges Television 27.10.2013.
  23. Acupuncture: Review and Analysis of Reports on Controlled Clinical Trials World Health Organization.
  24. Singh & Ernst, 2008, p. 70–73.
  25. "Critics slam draft WHO report on homoeopathy" (2005). The Lancet 366: 705–6. doi:10.1016/S0140-6736(05)67159-0. 
  26. Harriet Hall (2011). "Acupuncture’s claims punctured: Not proven effective for pain, not harmless". Pain 152 (4): 711–712. 
  27. "Acupuncture-point stimulation for chemotherapy-induced nausea or vomiting" (2006). Cochrane database of systematic reviews (Online) (2): CD002285. doi:10.1002/14651858.CD002285.pub2. PMID 16625560. 
  28. Trinh K, Graham N, Gross A, Goldsmith C, Wang E, Cameron I, Kay T (2007). "Acupuncture for neck disorders". Spine 32 (2): 236–43. doi:10.1097/01.brs.0000252100.61002.d4. PMID 17224820. 
    Trinh K, Graham N, Gross A, Goldsmith C, Wang E, Cameron I, Kay T (2006). "Acupuncture for neck disorders". Cochrane Database of Systematic Reviews 3: CD004870. doi:10.1002/14651858.CD004870.pub3. PMID 16856065. 
  29. "Acupuncture for migraine prophylaxis." (2009). Cochrane database of systematic reviews (Online) (1): CD001218. doi:10.1002/14651858.CD001218.pub2. PMID 19160193. 
  30. Zhang, W (2008). "OARSI recommendations for the management of hip and knee osteoarthritis, Part II: OARSI evidence-based, expert consensus guidelines" (pdf). Osteoarthritis and Cartilage 16 (2): 137–162. doi:10.1016/j.joca.2007.12.013. PMID 18279766. 
  31. Position Paper on Acupuncture National Council Against Health Fraud. Viitattu 2011-01-27.
  32. Arthur Taub (1993). Acupuncture: Nonsense with Needles. 
  33. John P. Jackson: What is acupuncture?
  34. Steven Salzberg: Acupuncture infiltrates the University of Maryland and NEJM
  35. Steven Novella: Acupuncture Pseudoscience in the New England Journal of Medicine
  36. Wallace I. Sampson: Critique of the NIH Consensus Conference on Acupuncture March 2005 publisher=Acuwatch.
  37. Sampson WI, Atwood K (5/19 December 2005). "Propagation of the Absurd: demarcation of the Absurd revisited". Med J Aust 183 (11/12). 
  38. Singh & Ernst, 2008, p. 79–82.
  39. Acupuncture, American Cancer Society
  40. "Acupuncture and related techniques for postoperative pain: a systematic review of randomized controlled trials" (2008). British Journal of Anaesthesia 101 (2): 151–60. doi:10.1093/bja/aen146. PMID 18522936. 
  41. "Adverse Effects of Acupuncture: A Study of the Literature for the Years 1981–1994" (1996). The Journal of Alternative and Complementary Medicine 2 (2): 291–7. doi:10.1089/acm.1996.2.291. PMID 9395661. 
  42. a b "Acupuncture transmitted infections" (2010). BMJ 340: c1268. doi:10.1136/bmj.c1268. PMID 20299695. 
  43. "Adverse events following acupuncture: prospective survey of 32 000 consultations with doctors and physiotherapists" (2001). BMJ 323 (7311): 485–6. doi:10.1136/bmj.323.7311.485. PMID 11532840. 
  44. "{{{title}}}" : 131–6. doi:10.3233/JRS-2010-0503. 
  45. "Apparent adverse outcome of acupuncture." (2002). The Journal of the American Board of Family Practice / American Board of Family Practice 15 (3): 246–8. PMID 12038734. 
  46. Leow TK (2001). ""Pneumothorax Using Bladder 14"". Medical Acupuncture 16 (2). 
  47. "Frequency of Sternal Variations and Anomalies Evaluated by MDCT" (2006). American Journal of Roentgenology 186 (4): 956–60. doi:10.2214/AJR.04.1779. PMID 16554563. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]