Daniel Stern (psykologi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Daniel N. Stern (16. elokuuta 193412. marraskuuta 2012)[1] oli yhdysvaltalainen psykologi ja psykoanalyytikko, joka tunnetaan erityisesti lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tutkijana sekä kehitysteoreetikkona.[2]

Vaikka Stern olikin psykoanalyytikko, hän ei nähnyt lasta passiivisena toiminnan kohteena, toisin kuin perinteinen psykoanalyysi näki. Sternin mielestä lapsen minätunteen kehittymisen kannalta keskeistä on lapsen ja vanhemman, yleensä äidin, kiinteä vuorovaikutus, eräänlainen tunteiden yhteensoinnutus.[3]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen ihmissuhde (1977) (The First Relationship: Infant and Mother)
  • Interpersonal World of the Infant, The: A View from Psychoanalysis and Development Psychology (1985)
  • Maailma lapsen silmin - mitä lapsi, näkee, kokee ja tuntee (1990) (Diary of a Baby)
  • Motherhood Constellation: A Unified View of Parent-Infant Psychotherapy (1995)
  • The Birth of a Mother (1997)
  • The Present Moment in Psychotherapy and Everyday Life (2004)
  • Forms of Vitality: Exploring Dynamic Experience in Psychology and the Arts (2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Daniel Stern, Who Studied Babies’ World, Dies at 78 nytimes.com. Viitattu 25.2.2015. (englanniksi)
  2. Daniel Stern psykoterapia-lehti.fi. Viitattu 25.2.2015.
  3. Vesa Laine ja Anneli Vilkko-Riihelä: Mielen Maailma 2, Kehityspsykologia, s. 64, 204. Sanomapro, 2013. ISBN 978-952-63-0044-3.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.