Tämä on lupaava artikkeli.

Daniel Tjärnqvist

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Daniel Tjärnqvist
Henkilötiedot
Syntynyt14. lokakuuta 1976 (ikä 47)
Uumajan kunta, Ruotsi
Kansalaisuus  Ruotsi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 188 cm
Paino 91 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1994–2015
Seurat Rögle BK (Elitserien)
Jokerit (SML)
Djurgårdens IF (Elitserien)
Atlanta Thrashers (NHL)
Minnesota Wild (NHL)
Edmonton Oilers (NHL)
Lokomotiv Jaroslavl (RSL/KHL))
Colorado Avalanche (NHL)
Kölner Haie (DEL)
NHL-varaus 88. varaus, 1995
Florida Panthers
Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Torino 2006 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 2003 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Tšekki 2004 jääkiekko
Pronssia Pronssia Saksa 2001 jääkiekko
Pronssia Pronssia Ruotsi 2002 jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Yhdysvallat 1996 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 1995 jääkiekko

Daniel Tjärnqvist (s. 14. lokakuuta 1976 Uumajan kunta, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkoilija, joka voitti urallaan olympiakultaa ja neljä MM-mitalia. Hän pelasi urallaan Ruotsin pääsarjassa, SM-liigassa, NHL:ssä, Venäjän pääsarjassa ja KHL:ssä sekä Saksan DEL-liigassa. Tjärnqvist voitti Jokereissa Suomen-mestaruuden 1997 ja Djurgårdenissa Ruotsin-mestaruuden 2000 ja 2001. NHL:ssä Tjärnqvist edusti Atlanta Thrashersia, Minnesota Wildia, Edmonton Oilersia ja Colorado Avalanchea.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tjärnqvist aloitti Elitserienissä pääsarjauransa kaudella 1994–1995 Röglen joukkueessa. Florida Panthers varasi Tjärnqvistin numerolla 88 NHL:n vuoden 1995 varaustilaisuudessa.[1] Hän jatkoi Röglessä vielä seuraavan kauden. Tjärnqvist siirtyi kaudeksi 1996–1997 Suomen SM-liigaan Jokereihin. Hänestä tuli ensimmäinen ruotsalainen SM-liigan voittaja.[2]

Kaudeksi 1997–1998 Tjärnqvist palasi Elitserieniin Djurgårdenin joukkueeseen, jossa hän voitti hopeaa. Kaudella 1999–2000 hän voitti Ruotsin mestaruuden. Seuraavalla kaudella tuli toinen mestaruus, Ruotsin tähdistökentälliseen valinta ja puolustajien pistepörssin voitto pudotuspeleissä.[2] Tjänqvist siirtyi NHL:n Atlanta Thrashersiin kaudeksi 2001–2002. Kaudella 2002–2003 Tjärnqvist sai Atlantan puolustajista eniten jääaikaa, 27 minuuttia.[3] Kaudella 2003–2004 hän teki NHL:ssä piste-ennätyksensä 20 pistettä. NHL:n työsulkukauden 2004–2005 ajaksi Tjärnqvist palasi Ruotsiin Elitserienin Djurgårdeniin. Kauden 2005–2006 Tjärnqvist pelasi NHL:ssä Minnesota Wildissä.[2]

Tjärnqvist allekirjoitti 6. heinäkuuta 2006 yhden vuoden sopimuksen Edmonton Oilersin kanssa.[4] Hän pelasi Oilersissa kauden alun hyvin ja oli joukkueen neljän parhaimman puolustajan joukossa, kunnes loukkaantui marraskuussa. Hän pystyi pelaamaan häpyluuvamman takia lopulta vain 37 peliä. Oilers ei tarjonnut kauden jälkeen jatkosopimusta Tjärnqvistille, ja kauden 2007–2008 hän pelasi Venäjän jääkiekon superliigassa Lokomotiv Jaroslavlin joukkueessa. Ennen tätä ilmoitettiin, että Tjärnqvistillä on sopimus Ak Bars Kazanin kanssa.[5]

Kaudeksi 2008–2009 Tjärnqvist siirtyi vapaana agenttina Colorado Avalancheen vuoden sopimuksella.[6] Tjärnqvist pelasi Coloradon joukkueessa vain 37 ottelua, joissa hän saavutti neljä tehopistettä.[2] Useassa ottelussa hän ei mahtunut Coloradon kokoonpanoon, ja lisäksi häneltä jäi väliin toistakymmentä ottelua loukkaantumisten takia.[7][8] Vapaana agenttina ollut Tjärnqvist siirtyi kaudeksi 2009–2010 Venäjän KHL-liigaan Lokomotiv Jaroslavlin joukkueeseen.[9]

Jaroslavlissa Tjärnqvist pelasi kaksi kautta. Kaudella 2010–2011 hän pystyi pelaamaan vain 24 ottelua runkosarjassa saatuaan aivotärähdyksen Denis Kuljašin taklauksesta. Tjärnqvist palasi neljän kuukauden pelaamattomuuden jälkeen pudotuspeleihin, joissa pelasi 10 ottelua. Kauden jälkeen hän jätti Venäjän ja palasi toisen kerran Djurgårdeniin, Ruotsin Elitserieniin.[10] Djurgårdenissa Tjärnqvist teki runkosarjassa 14 pistettä 45 ottelussa ja karsintasarjassa neljä pistettä kymmenessä ottelussa, mutta Djurgården tippui Allsvenskaniin. Kauden jälkeen Tjärnqvist solmi sopimuksen Saksan DEL-liigassa pelaavaan Kölner Haieen.[11]

Tjärnqvist edusti kölniläistä joukkuetta kolmen kauden ajan ja teki kahdesti sinne jatkosopimuksen. Ensimmäisellä kaudellaan Kölnissä Tjärnqvist teki 28 pistettä 49 pistettä. Kahdella seuraavalla kaudella pisteitä kertyi hieman vähemmän.[2] Köln pelasi sekä keväällä 2013 että 2014 DEL-liigan finaaleissa, mutta hävisi ne kummallakin kerralla. Tjärnqvistin viimeisellä kaudella Köln ei päässyt edes pudotuspeleihin. Tjärnqvist vapautettiin tuon kauden jälkeen sopimuksestaan.[12] Hän oli seuraavan kauden pelaamatta ja ilmoitti kesällä 2016 lopettavan pelaajauransa.[13]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tjärnqvist pelasi ensimmäisen kerran Ruotsin paidassa alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa vuonna 1994. Hän voitti turnauksessa kultaa. Seuraavana vuonna hän edusti maataan nuorten MM-kisoissa ja oli voittamassa pronssia. Vuonna 1996 hän oli voittamassa hopeaa.[2] Tjärnqvist teki debyyttinsä Ruotsin A-maajoukkueessa arvoturnauksessa vuoden 2000 Venäjän kilpailuissa. Vuoden 2001 MM-kilpailuissa hän pelasi seitsemän ottelua ja teki tehopisteet 0+6. Hän voitti kisoista pronssia.[2]

Vuoden 2002 MM-kisoissa Tjärnqvist oli puolustajien pistepörssin viides ja turnauksen parhaaksi valittu puolustaja. Tjärnqvist voitti lisäksi pronssia.[14] Tjärnqvist oli Ruotsin mukana MM-kilpailuissa myös vuosina 2003 ja 2004, jolloin hän oli voittamassa hopeaa.[2]

Syksyllä 2004 pelatussa jääkiekon maailmancupissa Tjärnqvist oli jälleen mukana Ruotsin joukkueessa. Seuraavaksi hän oli Ruotsin kokoonpanossa vuoden 2006 Torinon talviolympialaisissa. Hän voitti joukkueen mukana kultaa ja teki tehopisteet 2+1.[2]

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tjärnqvist aloitti kaudella 2021–2012 Djurgårdenin kehitysvalmentajana tavoitteena nuorten pelaajien kehittäminen.[15] Vuonna 2021 ilmoitettiin myös, että Tjärnqvist toimii talviparalympialaisissa 2022 Ruotsin kelkkajääkiekkomaajoukkueen apuvalmentajana.[16]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tjärnqvistin nuorempi veli Mathias Tjärnqvist on myös entinen NHL-pelaaja.[17]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[18][19][20]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1992–1993 Rögle BK jun. 7 1 0 1 0
1993–1994 Rögle BK jun.
1994–1995 Rögle BK SEL 18 0 1 1 2 JMM 7 0 0 0 2
Rögle BK 1. div 15 2 4 6 0 11 4 0 4 0
Rögle BK jun. 11 1 5 6 8
1995–1996 Rögle BK SEL 22 1 7 8 6 JMM 5 2 2 4 0
Rögle BK 1. div 18 5 16 21 6 11 1 4 5 4
1996–1997 Jokerit SML 44 3 8 11 4 9 0 3 3 4 Kanada-malja
Jokerit EHL 6 1 1 2 2
1997–1998 Djurgårdens IF SEL 40 5 9 14 12 15 1 1 2 2
1998–1999 Djurgårdens IF SEL 40 4 3 7 16 4 0 0 0 2
Djurgårdens IF EHL 5 1 0 1 2
1999–2000 Djurgårdens IF SEL 42 3 16 19 8 5 0 0 0 2 Le Mat-pokalen MM 7 1 1 2 0
2000–2001 Djurgårdens IF SEL 45 9 17 26 26 16 6 5 11 2 Le Mat-pokalen MM 9 0 6 6 6
2001–2002 Atlanta Thrashers NHL 75 2 16 18 14 MM 9 3 2 5 0
2002–2003 Atlanta Thrashers NHL 75 3 12 15 26 MM 8 1 2 3 8
2003–2004 Atlanta Thrashers NHL 68 5 15 20 20 MM 9 1 1 2 0
2004–2005 Djurgårdens IF SEL 49 12 12 24 30 12 2 5 7 10 MC 3 0 0 0 2
2005–2006 Minnesota Wild NHL 60 3 15 18 32 OK 8 2 1 3 4
2006–2007 Edmonton Oilers NHL 37 3 12 15 30
2007–2008 Lokomotiv Jaroslavl RSL 18 1 2 3 14 8 0 4 4 4
2008–2009 Colorado Avalanche NHL 37 2 2 4 8
2009–2010 Lokomotiv Jaroslavl KHL 54 3 7 10 26 17 0 3 3 8
2010–2011 Lokomotiv Jaroslavl KHL 24 3 4 7 12 10 3 3 6 12
2011–2012 Djurgårdens IF SEL 45 4 10 14 22 - - - - -
2012–2013 Kölner Haie DEL 49 6 22 28 51 12 1 5 6 2
2013–2014 Kölner Haie DEL 52 5 12 17 41 17 2 5 7 2
2014–2015 Kölner Haie DEL 51 2 8 10 20 - - - - -
6 kautta yhteensä NHL 352 18 72 90 130 - - - - - aikuisten arvokisat 53 8 13 21 20
8 kautta yhteensä SEL 301 38 75 113 122 52 9 11 20 18
3 kautta yhteensä DEL 152 13 42 55 112 29 3 10 13 4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1995 NHL Entry Draft hockeydb.com. Internet Hockey Database. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Daniel Tjärnqvist Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  3. 36 Daniel Tjärnqvist angelfire.com. Viitattu 8.9.2009.
  4. Oilers obtain free-agent Daniel Tjarnqvist oilers.nhl.com. 7.6.2006. Edmonton Oilers. Viitattu 8.9.2009. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  5. Jim Matheson: Tjarnqvist jumps to Russian league canada.com. 23.8.2007. Canwest News Service. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  6. Colorado Avalanche sign defenceman Daniel Tjarnqvist to one-year deal The Hockey News. Transcontinental. Arkistoitu 14.10.2008. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  7. Stancher, Craig: Tjarnqvist Capitalizes on Opportunity coloradoavalanche.com. 27.11.2008. Colorado Avalanche Hockey team. Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  8. Player Bio – Daniel Tjarnqvist The Hockey News. Transcontinental. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  9. http://www.sr.se/sida/artikel.aspx?programid=2688&artikel=2988375
  10. Pettersson, Robert: Tjärnqvist återvänder till DIF Hockeysverige.se. 27.6.2011. Viitattu 20.7.2011. (ruotsiksi)
  11. Bodin, Uffe: Tjärnqvist simmar med hajarna Hockeysverige.se. 11.5.2012. NewsMe. Viitattu 15.5.2012. (ruotsiksi)
  12. Tjärnqvist får lämna Köln Kristianstadsbladet. 10.3.2015. Viitattu 24.10.2021. (ruotsiksi)
  13. Larsson, Emil: Tjärnqvists fina avskedsbrev Aftonbladet. 1.6.2016. Viitattu 24.10.2021. (ruotsiksi)
  14. Defenseman Scoring Leaders iihf.com. IIHF. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  15. Talent development för säsongen 2021/2022 Djurgården Hockey. Viitattu 24.10.2021. (ruotsiksi)
  16. Daniel Tjärnqvist ska leda landslaget till Paralympics Svenska Parasportförbundet och Sveriges Paralympiska Kommitté. Viitattu 24.10.2021. (ruotsiksi)
  17. Rögle hoppas på Tjärnqvist-bröderna hockeysverige.se. Viitattu 8.9.2009. (ruotsiksi)
  18. Daniel Tjarnqvist statistics and profile Hockey Database. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  19. Player -- Daniel Tjarnqvist Legends of Hockey. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  20. Daniel Tjarnqvist profile and statistics Eurohockey. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)