Florida Panthers
| Florida Panthers | |
|---|---|
 |
|
| Historia |
Florida Panthers 1993– |
| Perustettu | 1993 |
| Kaupunki |
 Sunrise, Florida |
| Kotiareena | FLA Live Arena |
| – kapasiteetti | 19 250 |
| Sarja | NHL |
| Konferenssi | Itäinen |
| Divisioona | Atlantin |
| Värit | |
 |
|
| Toimitusjohtaja |
Bill Zito |
| Päävalmentaja |
 Paul Maurice |
| Kapteeni |
 Aleksander Barkov |
| Omistaja |
Sunrise Sports and Entertainment |
| Yhteistyöseurat |
Charlotte Checkers (AHL) Florida Everblades (ECHL) |
| Stanley Cupit | 0 |
| Konferenssin mestaruudet | 2 (1996, 2023) |
| Divisioonan mestaruudet | 3 (2012, 2016, 2022) |
Florida Panthers on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Miamin metropolialueella sijaitseva Sunrise. Seura kuuluu NHL:n Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan.
Florida Panthers liittyi NHL:ään vuonna 1993 yhdessä Mighty Ducks of Anaheimin kanssa ja sai nimensä uhanalaiselta floridanpuumalta (engl. Florida panther).[1] Seuran parhaat saavutukset ovat kausilta 1995–1996 ja 2022–2023, kun se eteni Stanley Cupin loppuotteluihin asti[2]. Vuonna 1996 joukkue kuitenkin hävisi Colorado Avalanchelle otteluvoitoin 0–4[2]. Vuonna 2023 joukkue myöskin hävisi jälleen finaaleissa, tällä kertaa Vegas Golden Knightsille otteluvoitoin 1-4.
Panthersin farmiseura AHL-liigassa on Charlotte Checkers.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1992 Blockbuster-elokuvavuokraamon liikemies Wayne Huizengalle annettiin oikeudet perustaa NHL-seura Miamiin. Ensimmäisen kautensa joukkue pelasi Miami Arenalla. Florida olikin yksi parhaista laajennusjoukkueista ensimmäisellä kaudellaan. Panthers jäi vain niukasti pudotuspelien ulkopuolelle ja voitti lähes puolet otteluistaan.lähde?
Pudotuspelien jäätyä niukasti haaveeksi myös kauden 1994–1995 jälkeen valmentaja Roger Neilson erotettiin ja hänen tilalleen palkattiin Doug MacLean. Kausi 1995–1996 oli Floridan historian paras. Se oli Itäisessä konferenssissa neljäs 92 pisteellä ja voitti pudotuspeleissä Boston Bruinsin, Philadelphia Flyersin ja konferenssin loppuottelussa Pittsburgh Penguinsin. Stanley Cupin loppuotteluissa Colorado voitti Floridan puhtaasti otteluvoitoin 4–0. Florida on myös kerran voittanut divisioonansa, kaudella 2011–2012. New Jersey Devils kuitenkin tiputti Panthersin heti ensimmäisellä kierroksella voitoin 4–3.lähde?
Kausilla 1996–1997 ja 1999–2000 Florida putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 1999 joukkueeseen liittynyt Pavel Bure oli Panthersin suurin tähti pudotuspelikaudella 1999–2000. Bure voitti kaksi kertaa perättäin Maurice ”Rocket” Richard Trophyn runkosarjan parhaana maalintekijänä.lähde?
2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2001 Panthers oli osallisena yhdessä NHL-historian kummallisimmista kaupoista. New York Islandersin manageri Mike Milbury tarjosi Panthersille maalivahti Roberto Luongoa ja hyökkääjä Olli Jokista vaihdossa Mark Parrishista ja Oleg Kvašasta. Panthers suostui ja Jokinen ja Luongo siirtyivät Floridaan. Jokisesta tuli Panthersin historian paras pistemies ja pitkäaikainen kapteeni, ja Luongo oli Panthersissa pelatessaan NHL:n parhaita maalivahteja.lähde?
Kaudella 2022–2023 Florida kohtasi pudotuspelien ensi kierroksella Boston Bruinsin.[3] Bruins oli rikkonut kauden aikana NHL:n yhden kauden voittoennätyksen saavuttaen 64 voittoa ja piste-ennätyksen saavuttaen 133 pistettä.[4] Lisäksi Bruins oli lyönyt NHL:n ennätyksen saavuttaen 50 runkosarjavoittoa vain 64 ottelussa.[5] Kuitenkin pudotuspelien ensi kierroksella vain vaivoin pudotuspeleihin selvinnyt Florida Panthers pudotti Bruinsin jatkosta seitsemännen ottelun jatkoajalla syntyneellä maalilla. Joukkueiden välinen piste-ero runkosarjassa oli 43 pistettä. Näin mitattuna kyse on NHL:n pudotuspelihistorian suurimmasta yllätyksestä, sillä monet pitivät Bostonia mestaruussuosikkina. Boston ei koko kaudella hävinnyt kolmea ottelua peräkkäin, mutta hävisi pudotuspeleissä Pantersille otteluvoitoin 3–4 johdettuaan ottelusarjaa jo voitoin 3–1.[3] Seuraavalla kierroksella otellessaan Toronto Maple Leafsia vastaan Florida ylsi seuraennätykseensä voitettuaan viisi pudotuspeliottelua perätysten.[6]
Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuran tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Vuosina 1993–1999
-
Vuosina 1999–2015
-
Vuodesta 2016 alkaen
Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Florida Panthersin varaamista pelaajista
Joukkue kaudella 2023–2024[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Florida Panthers kaudella 2023-2024 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kokoonpano | Valmentajat | |||||
|
Maalivahdit Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. | ||||
Joukkueenjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Päävalmentaja: Paul Maurice
- Apuvalmentaja: Myles Fee
- Apuvalmentaja: Jamie Kompon
- Apuvalmentaja: Sylvain Lefebvre
- Apuvalmentaja: Tuomo Ruutu
- Maalivahtivalmentaja: Rob Tallas
- Videovalmentaja: John Congemi
- Fysiikkavalmentaja: Mike Joyce
- Apufysiikkavalmentaja: Mark Gaydos
- Kehitysvalmentaja (Euroopassa pelaavat): Tomi Mäki
- Kehitysvalmentaja: Michael Ryan
- Taitovalmentaja: Maksim Ivanov
- Huoltopäällikkö: Teddy Richards
- Toimitusjohtaja: Bill Zito
- Apulaistoimitusjohtaja: Paul Krepelka
- Apulaistoimitusjohtaja: Brett Petersen
- Toimitusjohtajan erityisavustaja: Roberto Luongo
- Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Tom Bark
- Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Braden Birch
- Pelaajakehitysjohtaja: Gregory Campbell
- Henkilöstöjohtaja: Bryan McCabe
- Amatöörien kykyjenetsinnän johtaja: Shane Churla
- Euroopan kykyjenetsinnän johtaja: Jari Kekäläinen
- Vanhempi neuvonantaja: Rick Dudley
- Vanhempi neuvonantaja: Paul Fenton
Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1 Roberto Luongo
- 99 Wayne Gretzky (Peliumero on jäädytetty koko liigassa.)
Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
- Brian Skrudland, 1993–1997
- Scott Mellanby, 1997–2001
- Pavel Bure & Paul Laus, 2001–2002
- Ei kapteenia, 2002–2003
- Olli Jokinen, 2003–2008
- Bryan McCabe, 2009–2010
- Ed Jovanovski, 2013–2014
- Willie Mitchell, 2014–2016
- Derek MacKenzie, 2016–2018
- Aleksander Barkov 2018–
Hockey Hall of Famen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roger Neilson, päävalmentaja, 1993–1995, valittu vuonna 2002
- Bill Torrey, toimitusjohtaja, 1993–2001, valittu vuonna 1995
Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eniten maaleja kaudessa: Pavel Bure, 59 (2000–2001)
- Eniten syöttöjä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 85 (2021-2022)
- Eniten pisteitä kaudessa: Jonathan Huberdeau, 115 (2021-2022)
- Eniten kausia: Paul Laus, Aleksander Barkov, 9
- Eniten jäähyjä kaudessa: Peter Worrell, 354 (2001–2002)
- Eniten nollapelejä kaudessa: Roberto Luongo, 7 (2003–2004) &
Tomáš Vokoun, 7 (2009–2010) - Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana: Jesse Belanger, 50 (1993–1994)
- Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Brandon Montour, 73 (2022–2023)
- Pisin voittoputki: 13 (2021–2022)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/nhl-team-names/
- ↑ a b Floridan huikea matka playoff-viivan alta Stanley Cup -finaaleihin NHL.com. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ a b Aleksander Barkov ei voinut käsittää, mitä juuri tapahtui: ”Eikä tarvitse ymmärtää” – Mikko Rantanen koki elämänsä oudoimman kauden Yle Urheilu. 1.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Saako Leijonat todellisen huippunimen MM-kisoihin? Nämä joukkueet ratkaisevat viimeisen pudotuspelipaikan kohtalon Yle Urheilu. 12.4.2023. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Bruins Make NHL History As Fastest Team to Reach 50 Wins si.com. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Floridan uskomaton pudotuspelikevät jatkuu! Panthers nousi Barkovin ja Lundellin johdolla kahden maalin takaa voittoon ja seuraennätykseen Yle Urheilu. 5.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.