Dallas Stars

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dallas Stars
Dallas Stars logo.svg
Historia Minnesota North Stars
1967–1993
Dallas Stars
1993–
Perustettu 1967
Kaupunki Yhdysvallat Dallas, Texas
Kotiareena American Airlines Center
– kapasiteetti 18 532[1]
Sarja NHL
Konferenssi Läntinen
Divisioona Keskinen
Värit vihreä, musta, hopea, valkoinen
                   [2][3][4]
Toimitusjohtaja Jim Nill[5]
Päävalmentaja Rick Bowness[5]
Kapteeni Jamie Benn[6]
Omistaja Tom Gaglardi[5]
Yhteistyöseurat Texas Stars (AHL)
Idaho Steelheads (ECHL)[7]
Stanley Cupit 1 (1999)
Konferenssin mestaruudet 3 (1999, 2000, 2020)
Divisioonan mestaruudet 8 (1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2006, 2016)

Dallas Stars on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkojoukkue, jonka kotikaupunki on Dallas Texasin osavaltiossa. Joukkue pelaa NHL-liigan Läntisen konferenssin Keskisessä divisioonassa.[8]

Nykyinen Dallas Stars pelasi NHL:ssä aiemmin nimellä Minnesota North Stars vuosina 1967–1993. Vuonna 1993 joukkue muutti Dallasiin, kun se oli kärsinyt talousongelmista Minnesotassa. Joukkue on voittanut divisioonan mestaruuden kahdeksan kertaa, Presidents’ Trophy -palkinnon kahdesti, Läntisen konferenssin mestaruuden kolmesti ja Stanley Cupin yhden kerran, vuonna 1999. Vuoden 2000 Stanley Cupin finaalin se hävisi New Jersey Devilsille ja 2020 Tampa Bay Lightningille.[9][10]

Stars pelaa kotiottelunsa Dallasin keskustassa sijaitsevassa American Airlines Centerissä, jonka se jakaa NBA-joukkue Dallas Mavericksin kanssa.[1] Vuosina 1993–2001 Starsin kotiareena oli sittemmin purettu Reunion Arena.[11] Joukkueen AHL-farmiseura on Texas Stars.[12] Dallas Stars tekee yhteistyötä myös ECHL-joukkue Idaho Steelheadsin kanssa.[13]

Starsin historian maineikkaimpia pelaajia ovat muun muassa Hockey Hall of Fameen valitut Mike Modano, Sergei Zubov, Joe Nieuwendyk ja Ed Belfour, kolmesti Frank J. Selke Trophyn voittanut Jere Lehtinen, sekä Art Ross Trophy -palkittu Jamie Benn.[14][15][16] Kaikki edellä mainitut pelaajat viimeistä lukuun ottamatta olivat mukana myös Stanley Cup -mestaruusjoukkueessa 1999.[17]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minnesota North Starsin logo vuosina 1991–1993. Kun joukkue siirtyi Dallasiin, se käytti samannäköistä logoa, useimmiten tekstillä Dallas logon yläpuolella aina vuoteen 2013.

Minnesota North Stars (1967–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Minnesota North Stars

Minnesota North Stars aloitti NHL:ssä kuuden muun laajennusjoukkueen kanssa kaudella 1967–1968. Joukkue pelasi kotiottelunsa uudella Metropolitan Sports Center (”Met Center”) -areenalla Bloomingtonin kaupungissa Minnesotan osavaltiossa. Vaikka joukkueen alku NHL:ssä oli suhteellisen menestyksekäs niin sarjasijoituksissa kuin yleisömäärissäkin, North Stars alkoi kärsiä talousongelmista useamman huonon kauden jälkeen 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1978 vain kaksi kautta NHL:ssä pelannut Cleveland Barons fuusioitui North Starsin kanssa ja Baronsin omistajista, Gundin veljeksinä tunnetuista George ja Gordon Gundista tuli North Starsin enemmistöomistajia.[9] North Stars selvisi Stanley Cupin finaaleihin vuosina 1981 ja 1991, mutta hävisi molemmat.[18]

Siirto Dallasiin ja ensimmäiset vuodet uudessa kaupungissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gundin veljekset olivat tyytymättömiä alhaisiin katsojalukuihin Minnesotassa ja halusivat siirtää joukkueen Kaliforniaan suuremman markkina-alueen toivossa.[19] NHL ei hyväksynyt joukkueen siirtämistä, mutta kompensaationa liiga lupasi myöntää Gundin veljeksille uuden laajennusjoukkueen Kaliforniasta, jos he saisivat myytyä North Starsin omistajuuden eteenpäin. Laajennusjoukkueesta tuli myöhemmin San Jose Sharks. Vuonna 1990 Gundin veljekset myivät joukkueen noin 38 miljoonalla dollarilla Howard Baldwinille, Morris Belzbergille ja Norman Greenille. Hieman sen jälkeen Green osti Belzbergin ja Baldwinin osuudet ulos, ja sai joukkueen omaan hallintaansa.[20] North Starsin talousvaikeudet Minnesotassa kuitenkin jatkuivat, joten joukkueen siirtäminen jäi Greenille ainoaksi vaihtoehdoksi. Maaliskuussa 1993 Green sai luvan NHL:ltä siirtää joukkueen Dallasiin Texasin osavaltioon. Kaupungin valintaan vaikutti muun muassa entinen NFL-tähtipelaaja Roger Staubach, joka suositteli Greenille Dallasia hyvänä markkina-alueena.[21] Korvauksena minnesotalaisille jääkiekkofaneille, jotka olivat harmissaan joukkueen menetyksestä, NHL lupasi myöntää osavaltiolle uuden laajennusjoukkueen lähitulevaisuudessa. Tämä toteutui seitsemän vuotta myöhemmin, kun Minnesota Wild aloitti pelaamisen liigassa.[22]

Uusi joukkue pelasi ensimmäisen kautensa liigassa kaudella 1993–1994.[23] Starsin ensimmäinen kausi sujui hyvin, ja joukkue ylsi pudotuspelien toiselle kierrokselle. Joukkueen suurin tähtipelaaja oli jo North Starsissa viisi kautta pelannut yhdysvaltalaishyökkääjä Mike Modano, joka rikkoi 50 maalin rajan runkosarjassa.[22] Joukkueessa nähtiin myös suomalaisedustusta, sillä siellä pelasi kahdella ensimmäisellä kaudella laitahyökkääjä Jarkko Varvio.[24]

Stars pääsi pudotuspeleihin myös kausina 1995 ja 1997, voittaen divisioonan mestaruuden jälkimmäisenä, mutta hävisi molempina kertoina ensimmäisellä kierroksella.[25]

Vuosituhannen vaihteen menestys ja Stanley Cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskushyökkääjä Joe Nieuwendyk oli yksi Starsin keskeisimpiä pelaajia mestaruuskaudella 1998–1999, jolloin hänet palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

Kaudella 1997–1998 Stars jatkoi vahvoja otteitaan, ja voitti jälleen Keskisen divisioonan mestaruuden, sekä Presidents’ Trophy -palkinnon runkosarjan 109 pisteellään. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaatui San Jose Sharks otteluvoitoin 4–2 ja toisella kierroksella Edmonton Oilers 4–1. Konferenssifinaaleissa myöhemmin mestaruuteenkin yltänyt Detroit Red Wings oli kuitenkin parempi voitoin 2–4. Joukkueen suomalaishyökkääjä Jere Lehtinen palkittiin kauden päätteeksi parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavalla Frank J. Selke Trophylla. Edellisellä kaudella uransa lopettanut Neal Broten palkittiin myös Lester Patrick Trophy -palkinnolla.[26][27]

Kaudeksi 1998–1999 Stars siirrettiin Keskisestä divisioonasta Tyynenmeren divisioonaan liigan uudelleenjärjestelyssä. Stars oli runkosarjassa jälleen ylivoimainen keräten 114 pistettä ja saavuttaen divisioonan mestaruuden sekä Presidents’ Trophy -palkinnon. Joukkue eteni pudotuspeleissä edellisen kauden tapaan konferenssifinaaleihin, ja onnistui niissä voittamaan Colorado Avalanchen seitsemässä ottelussa. Finaalisarjassa vastaan asettui Buffalo Sabres, jonka Stars päihitti otteluvoitoin 4–2. Finaalisarja päättyi kiistellyllä tavalla kuudennen ottelun kolmannessa jatkoerässä, kun Starsin Brett Hull teki maalin seisoen osittain Sabresin maalivahdin alueella. Maali kuitenkin hyväksyttiin, ja Stars pääsi juhlimaan Stanley Cupin voittoa ensimmäisenä Etelä-Yhdysvalloissa sijaitsevana joukkueena historiassa.[22] Mestaruusjoukkueen päävalmentajana toimi kanadalainen Ken Hitchcock. Starsin Joe Nieuwendyk palkittiin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.[28] Jere Lehtinen voitti tällä kaudella toisen peräkkäisen Frank J. Selke Trophynsa.[26]

Stars lähti kauteen 1999–2000 puolustavana mestarina ja osoitti jälleen vahvoja otteita runkosarjassa voittaen Tyynenmeren divisioonan mestaruuden ja sijoittuen Läntisessä konferenssissa toiseksi St. Louis Bluesin jälkeen. Pudotuspeleissä Stars ylsi jo kolmatta vuotta peräkkäin konferenssifinaaleihin, jossa se voitti edellisen kauden tapaan Avalanchen seitsemässä ottelussa. Stars ei kuitenkaan kyennyt puolustamaan mestaruuttaan, sillä finaalisarjassa New Jersey Devils oli parempi voitoin 2–4.[9]

2000-luvun alkuvuodet ja heikompi pudotuspelimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Tippett toimi Starsin päävalmentajana vuosina 2002–2009.

Kaudella 2000–2001 Stars jatkoi divisioonamestaruuksien putkeaan jo viiteen kauteen, ja keräsi runkosarjassa 106 pistettä. Selvittyään pudotuspelien toiselle kierrokselle joukkue kuitenkin joutui kärsimään historiansa ensimmäisen pudotuspelitappion suoraan neljässä ottelussa, kun se hävisi St. Louis Bluesille voitoin 0–4.[25]

Uudelle American Airlines Center -areenalle muuttaneen Starsin ensimmäinen kausi siellä oli pettymys, sillä kauden 2001–2002 runkosarjassa joukkue keräsi 90 pistettä, ja jäi neljän pisteen päähän pudotuspelipaikasta. Kyseessä oli toinen kerta joukkueen historiassa, kun se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.[25]

Seuraavalla kaudella 2002–2003 Stars piristi otteitaan ja saavutti taas Tyynenmeren divisioonan mestaruuden runkosarjassa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue voitti Edmonton Oilersin 4–2, mutta hävisi toisella kierroksella Mighty Ducks of Anaheimille voitoin 2–4. Seuraavalla kolmella pelatulla kaudella Stars esitti jälleen hyviä otteita runkosarjassa, mutta tippui kaikilla niistä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.[25]

Kaudella 2007–2008 Stars oli runkosarjasijoitusten perusteella vasta kahdeksanneksi paras joukkue, mutta järjesti pienoisen yllätyksen pudotuspeleissä etenemällä aina konferenssifinaaleihin asti. Detroit Red Wings osoittautui kuitenkin liian kovaksi vastustajaksi, sillä se tiputti Starsin otteluvoitoin 4–2 ja eteni aina mestaruuteen asti.[25]

Kuiva kausi ja valmentajanvaihdokset (2009–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavan viiden kauden aikana Stars ei pääsyt kertaakaan pudotuspeleihin. Huonosti menneen kauden 2008–2009 jälkeen päävalmentaja Dave Tippett sai kesäkuussa 2009 potkut.[29] Uudeksi valmentajaksi palkattiin Marc Crawford, jolla on valmentajauraltaan Stanley Cup -mestaruus Colorado Avalanchen peräsimessä vuodelta 1996.[30]

Kaudella 2010–2011 joukkue oli lähellä pudotuspelipaikkaa, sillä se sijoittui runkosarjassa Läntisen konferenssin yhdeksänneksi, ja jäi kahdeksantena olleesta Chicago Blackhawksista vain kahden pisteen päähän. Päävalmentaja Crawford sai kauden päätteeksi potkut.[31]

Kaudella 2012–2013 Stars jäi työsulun vuoksi lyhennetyssä 48 ottelun runkosarjassa Tyynenmeren divisioonan viimeiseksi ja pudotuspelien ulkopuolelle viidennen kerran peräkkäin. Päävalmentaja Glen Gulutzan erotettiin tehtävistään saman vuoden toukokuussa.[32]

Lindy Ruffin aikakausi (2013–2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyler Seguin on ollut yksi Starsin avainpelaajia 2010-luvulla.

Kesäkuussa 2013 joukkueen uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Lindy Ruff. Aiemmin samassa kuussa paljastettiin joukkueen uusi logo. Kaudella 2013–2014 Stars pääsi pudotuspeleihin Läntisen konferenssin villillä kortilla sijoittuessaan Keskisen divisioonan viidenneksi. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Stars kuitenkin hävisi Anaheim Ducksille otteluvoitoin 2–4. Seuraavalla kaudella Stars sijoittui divisioonansa kuudenneksi ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle.[25]

Kaudella 2015–2016 Stars paransi otteitaan ja palasi divisioonansa mestariksi ensimmäisen kerran sitten kauden 2005–2006. Runkosarjan 109 pistettä oli liigan toiseksi eniten Washington Capitalsin jälkeen. Stars tippui pudotuspelien toisella kierroksella hävittyään tiukan seitsemän ottelun sarjan St. Louis Bluesille. Seitsemäs ja ratkaiseva ottelu päättyi Starsin 6–1 tappioon kotiareenalla.[25][33]

Jäätyään pudotuspelien ulkopuolelle jälleen kaudella 2016–2017, Stars ilmoitti heinäkuussa 2017 ettei Ruff jatkaisi valmentajan tehtävässään. Stars ei onnistunut pääsemään pudotuspeleihin myöskään seuraavalla kaudella valmentaja Ken Hitchcockin johdolla.[25]

Paluu Stanley Cup -finaaleihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2019 Starsin päävalmentaja Jim Montgomery erotettiin tehtävistään ja hänet korvasi Rick Bowness. Kausi 2019–2020 keskeytyi 12. maaliskuuta 2020 COVID-19-pandemian vuoksi, mutta kauden pudotuspelit päästiin pelaamaan erikoisjärjestelyillä Kanadassa saman vuoden syksynä. Stars pääsi runkosarjan pelatun 69 ottelun pistekeskiarvolla suoraan pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, jossa se voitti Calgary Flamesin voitoin 4–2. Toisella kierroksella kaatui Colorado Avalanche tiukan sarjan jälkeen 4–3, ja konferenssifinaaleissa Vegas Golden Knights voitoin 4–1. Stars pääsi ensimmäistä kertaa Stanley Cupin finaaleihin sitten vuoden 2000, mutta ottelusarjan vei lopulta finaalivastustaja Tampa Bay Lightning voitoin 2–4.[10]

Joukkueen tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Airlines Center on Starsin toinen ja nykyinen kotiareena.

Kotiareena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Stars alun perin muutti Minnesotasta, se pelasi vuonna 1980 valmistuneella Reunion Arenalla, jonka se jakoi NBA-joukkue Dallas Mavericksin kanssa. Reunion Arenan kapasiteetti oli jääkiekkoon 17 001. Areena sai kuitenkin jatkuvasti kritiikkiä siitä, että sen jää oli huonossa kunnossa, varsinkin viimeisinä Stars-vuosinaan. Stars pelasi siellä kahdeksan kautta, vuosina 1993–2001. Reunion Arena purettiin vuonna 2009.[11] Ennen kauden 2001–2002 alkua sekä Stars, että Mavericks muuttivat uuteen American Airlines Centeriin, joka sijaitsee Victory Park -nimisellä alueella Dallasin keskustassa hyvin lähellä entistä areenaa. Sen kapasiteetti NHL-otteluissa on 18 532, ja 19 323 jos ottaa mukaan seisomapaikat.[34][35]

Yhteistyöseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Texas Stars on ollut Dallasin AHL-farmijoukkue kaudesta 2009–2010 lähtien.

Dallas Starsilla on nykyään kaksi yhteistyöjoukkuetta alemmissa sarjatasoissa. AHL-joukkue Texas Starsista tuli Dallasin farmijoukkue vuonna 2009, kun joukkue lopetti yhteistyön Iowa Starsin kanssa. Dallas pelasi kauden 2008–2009 ilman AHL-farmijoukkuetta, sillä Texas Stars aloitti pelaamisen vasta vuotta myöhemmin. Texas Stars pelaa Austinin metropolialueen luoteispuolella sijaitsevassa Cedar Parkin kaupungissa.[12]

AHL-joukkueen lisäksi Stars tekee yhteistyötä ECHL-liigassa pelaavan Idaho Steelheadsin kanssa. Joukkue sijaitsee Boisen kaupungissa Idahon osavaltiossa.[13]

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dallas Stars kaudella 2021–2022
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 15. lokakuuta 2021

Kausittaiset tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä luettelo sisältää viimeisimmän viiden kauden tilastot. Täydellinen luettelo on artikkelissa Luettelo Dallas Starsin kausista.

O = Ottelut
V = Voitot
H = Häviöt
JAH = Jatkoaikahäviöt

P = Pisteet
TM = Tehdyt maalit
PM = Päästetyt maalit

Kausi O V H JAH P TM PM Divisioona/sijoitus Pudotuspelit
2016–2017 82 34 37 11 79 223 262 Keskinen, kuudes ei pudotuspeleissä
2017–2018 82 42 32 8 92 235 225 Keskinen, kuudes ei pudotuspeleissä
2018–2019 82 43 32 7 93 210 202 Keskinen, neljäs Voitti ensimmäisellä kierroksella 4–2 (Predators)
Hävisi toisella kierroksella 3–4 (Blues)
2019–2020 69 37 24 8 82 180 177 Keskinen, kolmas Voitti ensimmäisellä kierroksella 4–2 (Flames)
Voitti toisella kierroksella 4–3 (Avalanche)
Voitti konferenssifinaaleissa 4–1 (Golden Knights)
Hävisi Stanley Cupin finaaleissa 2–4 (Lightning)
2020–2021 56 23 19 14 60 158 154 Keskinen, viides ei pudotuspeleissä

Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamie Benn on Starsin viimeisin henkilökohtaisen palkinnon saaja, kun hänelle myönnettiin kaudella 2014–2015 Art Ross Trophy -palkinto. Benn teki kauden 82 ottelussa 87 tehopistettä.

Stanley Cup

Presidents’ Trophy

Clarence S. Campbell Bowl

Art Ross Trophy

Conn Smythe Trophy

Frank J. Selke Trophy

Lester Patrick Trophy

Roger Crozier Saving Grace Award

William M. Jennings Trophy

Lähde:[36]

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mike Modano on Stars-organisaation historian paras pistemies. Hän teki pelaamassaan 1 459 ottelussa 1 359 tehopistettä. Modano valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2014.

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten tehopisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilastoissa on huomioitu sekä North Starsin, että nykyisen Starsin pelaajat. Aktiiviset pelaajat lihavoitu.)[39]

Pelaaja Ottelut Maalit Syötöt Pisteet Pisteet/ottelu
Mike Modano 1 459 557 802 1 359 0,93
Neal Broten 867 274 593 867 1,00
Brian Bellows 753 342 380 722 0,96
Jamie Benn 814 300 388 688 0,85
Dino Ciccarelli 602 332 319 651 1,08
Bobby Smith 572 185 369 554 0,97
Sergei Zubov 839 111 442 553 0,66
Dave Gagner 609 247 287 534 0,88
Brenden Morrow 835 243 285 528 0,63
Jere Lehtinen 875 243 271 514 0,59

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten otteluita: Mike Modano, 1459
  • Eniten maaleja: Mike Modano, 557
  • Eniten syöttöjä: Mike Modano, 802
  • Eniten pisteitä: Mike Modano, 1359
  • Paras plus/miinus: Jere Lehtinen, +176
  • Eniten rangaistusminuutteja: Shane Churla, 1883
  • Eniten otteluita (maalivahti): Marty Turco, 509
  • Eniten voittoja: Marty Turco, 262
  • Paras torjuntaprosentti: Ben Bishop, 92,3%
  • Pienin päästettyjen maalien keskiarvo: Ed Belfour, 2,19
  • Eniten nollapelejä: Marty Turco, 40

Kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet:[40][41]

Joukkueessa pelanneet suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jere Lehtinen edusti koko NHL-uransa Dallas Starsia. Lehtinen on joukkueen historian tehokkain suomalaispelaaja 514 pisteellä 875 ottelussa. Hän voitti myös Frank J. Selke Trophyn kolmesti.

Vähintään yhden NHL-ottelun pelanneet suomalaiset, aktiiviset pelaajat lihavoituna.[42]

Minnesota North Stars[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dallas Stars[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b About American Airlines Center American Airlines Center. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  2. Dallas Stars Colors Team Color Codes. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  3. Dallas Stars Colors usteamcolors.com. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  4. Dallas Stars Logo Color Scheme schemecolor.com. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  5. a b c Front Office Dallas Stars. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  6. Dallas Stars - Team Captaincy History Elite Prospects. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  7. Dallas Stars Minor League Affiliate History hockeydb. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  8. Guide to 2013-14 NHL realignment NHL. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  9. a b c Dallas Stars History Dallas Stars. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  10. a b Lightning win Stanley Cup, defeat Stars in Game 6 of Final NHL. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  11. a b Reunion Arena in Downtown Dallas (1980-2009) City of Dallas Office of Historic Preservation. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  12. a b Texas Stars H-E-B Center. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  13. a b Idaho Steelheads - Elite Prospects Elite Prospects. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  14. Dallas Stars' All Stars: The Top 10 Players in Team History Bleacher Report. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  15. 100 Greatest NHL Players NHL. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  16. Dallas Stars Top 100 Players of All-Time: 20-1 Blackout Dallas. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  17. 1998-99 Dallas Stars roster and statistics hockeydb. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  18. Minnesota North Stars Statistics and History HockeyDB. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  19. Minnesota North Stars owners George and Gordon Gund, 'disappointed'... UPI. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  20. Minnesota North Stars (1967-1993) Vintage Minnesota Hockey. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  21. Stars in Dallas Because of Staubach & Cowboys The Hockey Writers. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  22. a b c A Brief History: Dallas Stars Bleacher Report. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  23. Franchise Timeline NHL. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  24. Jarkko Varvio Elite Prospects. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  25. a b c d e f g h Dallas Stars Franchise History Hockey Reference. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  26. a b Frank J. Selke Trophy -voittajat NHL. Viitattu 4.2.2021.
  27. NHL Records - Lester Patrick Trophy NHL. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  28. Tästä NHL:n dramaattisesta ratkaisusta on 16 vuotta – suomalaistähti pääsi juhlimaan Stanley Cupia raivoa herättäneen maalin jälkeen Ilta-Sanomat. Viitattu 26.1.2021.
  29. Source: Dallas Stars fire head coach Dave Tippett after six seasons NHL. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  30. Dallas Stars Hire Marc Crawford Dallas Stars. Viitattu 4.2.2021. (englanniksi)
  31. Stars fire Marc Crawford ESPN. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
  32. Stars fire coach Glen Gulutzan after two seasons USA Today. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  33. After years of unrealized potential, the St. Louis Blues are busting into the conference finals ESPN. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  34. American Airlines Center NHL. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  35. American Airlines Center Sportsmatik. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  36. Awards and Accolades Dallas Stars. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  37. a b c d Retired Numbers Dallas Stars. Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  38. Dallas jäädytti seuralegenda Mike Modanon pelipaidan – katso kuvagalleria! suomikiekko.com. 9.3.2013. SuomiKiekko. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  39. NHL Stats NHL. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  40. Dallas Stars Career Leaders Hockey Reference. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  41. NHL Records - Dallas Stars NHL. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  42. NHL Stats NHL. Viitattu 25.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]