Rick Bowness

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rick Bowness

Rick Bowness (s. 25. tammikuuta 1955 Moncton, New Brunswick) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on toiminut vuodesta 2013 NHL-seura Tampa Bay Lightningin apuvalmentajana.

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen uraansa ammattilaissarjoissa Bowness pelasi vuodet 1972–1975 LHJMQ-junioriliigassa. Aluksi hän edusti Québec Rempartsia, josta siirtyi kesken kauden 1973–1974 Montreal Bleu Blanc Rougeen. Hänen pisteiden valossa paras kautensa LHJMQ:ssa oli kausi 1974–1975, jolla hän teki sata tehopistettä, 24 maalia ja 76 syöttöpistettä. Hän sijoittui tuolla kaudella joukkueensa sisäisessä pistepörssissä sijalle kaksi ja koko liigan syöttöpörssissä jaetulle sijalle kuusi.

Bowness sai NHL-varauksen, kun Atlanta Flames varasi hänet numerolla 26 NHL:n varaustilaisuuden 1975 toisella kierroksella. WHA-seura Indianapolis Racers varasi hänet samana vuonna numerolla 62 WHA:n varaustilaisuuden viidennellä kierroksella. Bowness aloitti ammattilaisuransa NHL-varausta seuraavana kautena, joka kului pääasiassa Central Hockey Leaguen mestaruuden kauden päätteeksi voittaneessa Tulsa Oilersissa. Hän pelasi kauden 1975–1976 aikana myös viisi runkosarjaottelua Atlanta Flamesissä NHL:ssä ja kaksi runkosarjaottelua Nova Scotia Voyageursissa AHL:ssä. Kauden 1976–1977 Bowness pelasi puoliksi Flamesissä NHL:ssä ja puoliksi Oilersissa CHL:ssä.

Elokuussa 1977 Detroit Red Wings hankki Bownessin NHL-oikeudet Flamesiltä rahallista korvausta vastaan. Red Wingsissä hän pelasi vain kauden 1977–1978, jolla hän pelasi enemmän NHL-otteluita kuin minään muuna kautena, 61 runkosarjaottelua, joissa hänelle kertyi 19 tehopistettä (kahdeksan maalia ja 11 syöttöpistettä), sekä neljä pudotuspeliottelua. Lokakuussa 1978 Red Wings kauppasi hänen pelaajaoikeutensa rahallista korvausta vastaan St. Louis Bluesille. Seuraavat kaksi kautta hän pelasi pääasiassa Salt Lake Golden Eaglesissä CHL:ssä ja oli vuonna 1980 voittamassa toistamiseen CHL:n mestaruutta, Adams Cupia. Hän pelasi myös yhteensä 34 runkosarjaottelua Bluesissa NHL:ssä, 24 ottelua kaudella 1978–1979 ja kymmenen kaudella 1979–1980.

Viimeiset neljä pelaajakauttaan Bowness pelasi Winnipeg Jetsin organisaatiossa, johon hän siirtyi kesäkuussa 1980 Jetsin ja St. Louis Bluesin pelaajakaupassa vaihdossa puolustaja Craig Norwichiin. Kaudella 1980–1981 hän pelasi 45 NHL:n runkosarjaottelua Jetsissä ja teki NHL-uransa parhaat tehot, kahdeksan maalia ja 17 syöttöpistettä. Osan kaudesta hän vietti myös Tulsa Oilersissa CHL:ssä. Seuraava kausi kului lähes kokonaan Tulsassa, mutta keväällä 1982 hän pelasi myös yhdessä NHL:n pudotuspeliottelussa Winnipeg Jetsin ja St. Louis Bluesin välisessä ottelusarjassa. Ottelu jäi hänen viimeisekseen NHL:ssä. Viimeiset kaksi pelaajakauttaan hän pelasi Winnipeg Jetsin farmijoukkueessa Sherbrooke Jetsissä AHL:ssä.

Puolustavan hyökkääjän roolissa NHL-urallaan pelannut Bowness pelasi NHL:ssä 173 runkosarjaottelua, joissa teki yhteensä 55 tehopistettä, 18 maalia ja 37 syöttöpistettä. Hän pelasi urallaan myös viidessä NHL:n pudotuspeliottelussa, joissa jäi ilman tehomerkintöjä.

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bowness aloitti valmentajauransa Sherbrooke Jetsin pelaaja-valmentajana vuonna 1982. Hän toimi kauden 1982–1983 seuran päävalmentajan tehtävässä. Marraskuussa 1983 hän siirtyi Winnipeg Jetsin apuvalmentajaksi Barry Longin ollessa päävalmentaja. Hän toimi Jetsin apuvalmentajana kauden 1986–1987 loppuun, jolloin Jetsin päävalmentajana oli Dan Maloney. Vuonna 1987 Bowness aloitti AHL-seura Moncton Hawksin, Winnipeg Jetsin silloisen farmijoukkueen päävalmentajana ja general managerina. Hän valmensi joukkuetta puolitoista kautta. Helmikuussa 1989 hänet nimettiin Jetsin väliaikaiseksi päävalmentajaksi Maloneyn tilalle. Hän toimi tehtävässä loppukauden 1988–1989.

Vuonna 1989 Bowness siirtyi Boston Bruinsin organisaatioon. Hän toimi Bruinsin silloisen farmijoukkueen, AHL-seura Maine Marinersin päävalmentajana kaksi kautta, joista ensimmäisellä joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ja jälkimmäisellä putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Kauden 1991–1992 hän toimi Boston Bruinsin päävalmentajana ja johdatti joukkueen konferenssifinaaleihin asti. Bownessin valmentama Bruins voitti kevään 1992 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Buffalo Sabresin voitoin 4–3 ja toisella kierroksella Montreal Canadiensin suoraan neljässä ottelussa, mutta hävisi silloisen Prince of Wales -konferenssin finaalissa Pittsburgh Penguinsille voitoin 0–4. Huolimatta pudotuspelimenestyksestä, Bowness ei saanut jatkaa Bruinsin päävalmentajana ja hänet korvasi Brian Sutter.

Bruins-pestin jälkeen Bowness palkattiin kesällä 1992 laajennusjoukkue Ottawa Senatorsin päävalmentajaksi. Hän toimi tehtävässä kolme täyttä kautta ja osan neljännestä ennen kuin hänet erotettiin marraskuussa 1995 kesken kauden 1995–1996. Uudeksi päävalmentajaksi tuli loppukaudeksi Dave Allison. Senatorsin alkutaival oli vaikea, kuten useimmilla muillakin 1990-luvulla NHL:ään liittyneillä laajennusjoukkueilla. Joukkue jäi Bownessin sitä valmentaessa joka vuosi NHL:n viimeiseksi. Joulukuussa 1995 hänet palkattiin New York Islandersin apuvalmentajaksi silloisen päävalmentajan Mike Milburyn alaisuuteen. Tammikuussa 1997, kesken kauden 1996–1997, Milbury, joka oli päävalmentaja-aikanaan myös Islandersin GM, astui syrjään päävalmentajan paikalta ja Bowness nimitettiin hänen seuraajakseen. Bowness toimi Islandersin päävalmentajana maaliskuuhun 1998, jolloin hänet erotettiin.

Heinäkuussa 1999 Bowness palkattiin Winnipeg Jetsin seuraajan Phoenix Coyotesin apuvalmentajaksi päävalmentaja Bob Francisin johtamaan valmennusryhmään. Hän toimi tehtävässä kuusi kautta ja Coyotes eteni tänä aikana kahdesti pudotuspeleihin. Kesken kauden 2003–2004 Francis irtisanottiin ja Bowness toimi päävalmentajana kauden kahdessakymmenessä viimeisessä ottelussa. Työsulun peruuttaman kauden 2004–2005 jälkeen Wayne Gretzky aloitti Coyotesin päävalmentajana ja Bowness jatkoi joukkueen apuvalmentajana kauden 2005–2006. Kesällä 2006 hänet palkattiin apuvalmentajaksi Vancouver Canucksin valmennusryhmään. Canucksin päävalmentajana toimi Alain Vigneault, joka oli Bownessin apuvalmentaja tämän toimiessa Ottawa Senatorsin päävalmentajana.

Bowness työskenteli Vancouverissa seitsemän vuotta, jona aikana joukkue voitti kahdesti NHL:n runkosarjan (Presidents’ Trophy) ja eteni kerran NHL:n loppuotteluihin pelaamaan Stanley Cupin voitosta. Boston Bruins voitti Canucksin kauden 2010–2011 loppuottelusarjassa. Päävalmentaja Vigneault sekä apuvalmentajat Bowness ja Newell Brown erotettiin vuonna 2013 joukkueen pudottua kahdesti peräkkäin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Kesäkuussa 2013 Bowness palkattiin Jon Cooperin apuvalmentajaksi Tampa Bay Lightningiin.

Rick Bowness on toiminut valmentajaurallaan viiden eri NHL-joukkueen päävalmentajana. Hänen päävalmentajauransa NHL:ssä kattaa 463 runkosarjaottelua ja 15 pudotuspeliottelua.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bownessilla ja hänen vaimollaan Judylla on kolme lasta: pojat Ricky ja Ryan sekä tytär Kristen. Columbus Blue Jackets varasi Ryan Bownessin numerolla 236 NHL:n varaustilaisuuden 2001 kahdeksannella kierroksella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]