Daniel Cajanus
| Daniel Cajanus | |
|---|---|
 Enoch Seeman, Daniel Cajanus, 1734. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1703 Paltamo |
| Kuollut | 27. helmikuuta 1749 (45–46 vuotta) Haarlem, Yhdistyneet provinssit |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Pitkä Taneli[1] |
Daniel Cajanus (1703 Paltamo – 27. helmikuuta 1749 Haarlem, Yhdistyneet provinssit)[2] oli jättiläiskasvuinen suomalaismies, joka saavutti kansainvälistä mainetta esiintyessään ympäri Keski-Eurooppaa ja Englantia. Hän oli eräs kaikkien aikojen pisimpiä suomalaisia ja mahdollisesti aikansa pisin mies maailmassa. Cajanuksen pituus on yleisimmin arvioitu 247 senttimetriksi, mutta suurempia ja pienempiäkin arvioita on esitetty.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Daniel Andersinpoika Cajanus syntyi Paltamossa Cajanusten pappis- ja virkamiessukuun, joka oli tuolloin merkittävä vaikuttaja Kainuussa ja etenkin Paltamossa. Danielin isä Anders Cajanus oli pappi ja Paltamon seurakunnan 3. kappalainen. Äiti Anna Sculptoria oli Kuopion kirkkoherran tytär. Perheeseen syntyi viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Daniel syntyi perheen seitsemäntenä lapsena todennäköisesti vuonna 1703, vaikkakin jotkin lähteet antavat syntymävuodeksi 1702 tai 1706.[3]
Daniel kävi Kajaanin pedagogiota, jonka tuhouduttua vuonna 1713 hän joutui lopettamaan koulunkäynnin. Anders Cajanus pidätettiin virantoimituksesta vuonna 1712 laiminlyöntiensä ja esittämiensä valheellisten noituussyytösten vuoksi, ja vuoden saarnauskiellon jälkeen hän sai saarnata enää syrjäkylissä. Tämä heikensi perheen toimeentuloa ja nuoren Danielin mahdollisuuksia jatko-opintoihin. Danielin lapsuuden aikaisia selkkauksia olivat lisäksi isonvihan tapahtumat, kuten siviilien vainot, niin sanottu sarkasota sekä Kajaanin linnan piiritys ja räjäyttäminen 1716. Daniel oli monen muun paltamolaisen lailla levottomuuksia paossa Koivulahdessa Pohjanmaalla.[4]
Daniel Cajanuksen nimi mainittiin muiden perheenjäsenten kanssa vuoden 1723 Paltamon myllytulliluettelossa, jossa perheen kerrottiin asuvan Pyykkölän talossa. Äiti Anna kuoli pian sen jälkeen; isä Anders eli noin vuoteen 1737 asti. Daniel Cajanuksen lapsuudesta ja nuoruusvuosista on säilynyt hyvin vähän tietoja, sillä levottomana aikana ei syntynyt paljon kirjallisia lähteitä.[5]
Pituuskasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Daniel Cajanus kasvoi nopeasti. Hän oli jo nuorena miehenä yli kaksimetrinen ja kasvoi vielä aikuisiälläänkin. Cajanuksen pituudeksi aikuisiällä annettiin eri maissa ja eri vuosina useita erilaisia lukemia. Useimmissa lähteissä hänen pituudekseen ilmoitettiin 247 senttimetriä, mutta lukema vaihtelee lähteestä riippuen 230 senttimetristä 283 senttimetriin. Epävarmuutta hänen oikeasta pituudestaan aiheuttaa muun muassa se, että siihen aikaan käytettiin monenlaisia mittayksiköitä, joiden suuruus saattoi vaihdella eri maissa. Cajanuksen painoksi aikuisiällä kerrottiin noin 180 kilogrammaa.[6]
Cajanus kertoi itse vuonna 1742 Englannissa, että hänen isänsä oli ollut 198 senttimetriä ja äitinsä 191 senttimetriä pitkä. Muissa lähteissä vanhemmat on kuvattu normaalipituisina. Myös Danielin pikkusisko Agnes kasvoi lähes kaksimetriseksi. Danielin jättikasvun syitä ei tiedetä varmasti, mutta sen on arveltu johtuvan perintötekijöiden lisäksi aivolisäkkeen hyvänlaatuisesta kasvaimesta ja hypogonadismista, jotka ovat hormonaalisia sairauksia.[6]
Esiintyjänä Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cajanus lähti kotoaan vuonna 1723, joidenkin lähteiden mukaan 1726. Hänen seuraavista vuosistaan ei tiedetä paljoa. Hän matkasi aluksi tiettävästi Ouluun ja teki siellä sekalaisia töitä. Thomas Boremanin kirjoittaman elämäkerran mukaan Cajanus olisi Oulussa rakastunut nuoreen neitoon, mutta kun tämän vanhemmat eivät hyväksyneet miehen kosintaa, Cajanus muutti katkerana Tukholmaan, missä hänen vanhemmat veljensä toimivat muonakauppiaina. Ruotsalaisen amiraalin Carl Tersmedenin mukaan Cajanus toimi Tukholmassa kuninkaallisen hevostallin portinvartijana.[7]
Tukholmasta Cajanus jatkoi laivalla Eurooppaan ansaitakseen elantonsa huomattavalla pituudellaan, joka kiinnosti ihmisiä. Tunnetun tarinan mukaan hän matkusti aluksi Preussiin ja pääsi soturikuningas Fredrik Vilhelm I:n vartiokaartiin, johon otettiin vain hyvin kookkaita miehiä. Cajanus oli vartiokaartin pisin mies, mikä herätti muissa sotilaissa ärtymystä. Otettuaan vastaan toisen sotilaan haasteen nyrkkitappeluun Cajanus löi vastustajansa kuoliaaksi ja seuraamuksia peläten muutti pois Preussista. Tarinan todenperäisyyttä on epäilty, koska Cajanusta ei tutkimuksista huolimatta löytynyt sikäläisistä asiakirjoista tai vartiokaartin muotokuvista ennen kuin asiakirjat tuhoutuivat toisessa maailmansodassa. On mahdollista, että Daniel Cajanus oli sekoitettu erääseen Johan Cajanus -nimiseen mieheen, joka kierteli Saksaa edistämässä perunanviljelyä.[8]
Cajanus vietti 1730-luvun taitteessa joitakin vuosia Dresdenissä kuningas August II Väkevän armeijassa kornetin arvoisena sotilaana ja ratsuväkirykmentin lipunkantajana. Kuninkaan kuoltua vuonna 1733 Cajanus luopui armeijaurastaan ja ryhtyi kiertämään Eurooppaa esitellen suurta kokoaan sirkuksissa. Esiintymisasuinaan hän käytti vanhoja puolalaisia univormujaan.[9]
Cajanus ilmaantui Lontooseen Englantiin alkuvuonna 1734. Hänet oli jo opittu tuntemaan useilla eri nimillä, kuten ”Ruotsalainen jätti”, ”Ihmeellinen jättiläinen”, ”Elävä kolossi” tai ”Kristitty Goljatti”. Cajanus esiintyi Lontoossa Gargantua-näytelmässä Cupid and Psyche ja burleskinäytelmässä Mynheer Cajanus’s sister, the Tall Woman. Sen jälkeen hänet palkattiin vetonaulaksi Britannia-näytelmään. Näyttelemisen ohella Cajanus esiintyi maksusta taiteilijanimellä The Swedish Giant, ’Ruotsalainen jätti’. Lontoon lehdet kutsuivat häntä hänen Hollannissa saamallaan nimellä Mynheer Cajanus, ’Herra Cajanus’. Cajanus esiintyi puolalaisissa univormuissa, suuressa turbaanissa ja suurissa korkeakorkoisissa saappaissa. Hän esiintyi lähinnä paremmalle väelle, sillä rahvaan tilaisuuksissa hän saattoi joutua humalaisten häiriköimäksi. Montagun John-herttua palkkasi Cajanuksen ovenvartijakseen Boughtonin linnaan Ketteringiin. Herttua antoi taidemaalari Enoch Seemanin toimeksi maalata vuonna 1734 Cajanuksesta tunnetun muotokuvan.[10]
Cajanus siirtyi vuonna 1735 Pariisiin esiintymään ja sai myös yksityisen audienssin kuningas Ludvig XV:ltä Versaillesissa. Pariisista Cajanus muutti Amsterdamiin Hollantiin vuosiksi 1735–1741. Hän asui Blauw Janin majatalossa, jonka yhteydessä oli erilaisten luonnonihmeiden näyttely ja jossa asui muitakin epätavallisia ihmisiä. Cajanus ansaitsi elantonsa toimimalla majatalon ”ihmisnäyttelyn” vetonaulana. Vapaa-aikanaan hän pelasi mielellään majatalossa tammea ja shakkia sekä osallistui paikalliseen seuraelämään. Hän oli oppinut puhumaan hyvää hollantia ja oli muutenkin sivistynyt. Naimisiin hän ei koskaan mennyt.[11]
Vaurastuttuaan näytäntöjensä ansiosta Cajanus ryhtyi rahanlainaajaksi. Muutamien tappioiden jälkeen hän lopetti rahanlainaamisen ja palasi esiintymiskiertueille. Vuonna 1741 Cajanus palasi Englantiin. Siellä hänestä kirjoitettiin edelleen paljon lehdissä, mutta hänen näytäntönsä eivät enää olleet yhtä suosittuja kuin aiemmin. Cajanus vieraili Lontoossa Kuninkaallisessa luonnontieteiden akatemiassa, jonka arvovaltaiset jäsenet olivat halunneet tutustua Cajanukseen. Englantilainen kirjailija Thomas Boreman laati vuonna 1742 Cajanuksen elämäkerran.[12]
Cajanus palasi Hollantiin vuonna 1745 ja asettui Haarlemin kaupunkiin. Siellä Proveniershuisin täysihoitolassa hän asui viimeiset vuotensa varakkaana mutta jo melko raihnaisena miehenä. Cajanuksesta tuli Haarlemissa hyvin tunnettu ja pidetty. Hänen pituusmerkkinsä tehtiin paikallisen kirkon pylvääseen 264 senttimetrin korkeudelle. Cajanus alkoi harrastaa runojen kirjoittamista hollanniksi ja julkaisi esimerkiksi vuonna 1747 pitkän lähtiäisrunon Oranian prinssille.[13]
Kuolema ja jäännösten kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cajanuksen terveys heikkeni jatkuvasti, joten hän laati testamenttinsa vuonna 1746. Hän kuoli jonkin aikaa sairasteltuaan 27. helmikuuta 1749. Perinnön kävi noutamassa hänen siskonsa Agnes, ja se jaettiin kolmen elossa olleen sisaruksen kesken. Cajanukselle järjestettiin Haarlemissa suuret hautajaiset, joihin osallistuivat kaupungin arvohenkilöt. Arkku sijoitettiin Pyhän Bavon kirkon kuoriin. Cajanus oli halunnut arkkunsa olevan turvallisessa paikassa haudanryöstäjien varalta, mutta arkku kuitenkin avattiin 1780-luvulla ruumiin tutkimuksia varten, ja Cajanuksen luuranko siirrettiin Leidenin luonnontieteelliseen museoon. Vielä 1800-luvun alkupuolella Cajanuksen luita oli useissa Hollannin museoissa, mutta nykyisin tallella on tiettävästi enää toinen reisiluu. Lisäksi haarlemilaisessa Frans Hals -museossa säilytetään joitakin Cajanukselle kuuluneita vaatteita.[14]
Muotokuvat ja muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enoch Seemanin vuonna 1734 maalaama muotokuva Cajanuksesta ostettiin vuonna 1975 Kansallismuseon kokoelmiin 36 000 markalla lontoolaisesta taidegalleriasta. Seeman oli maalannut Cajanuksesta toisenkin muotokuvan, joka on melko samanlainen kuin ensimmäinen. Se lienee yksityisomistuksessa. Myös englantilainen B. Brand maalasi Cajanuksesta muotokuvan, joka on nykyisin esillä Haarlemissa. Cajanuksesta on säilynyt myös muun muassa joitakin pienempiä grafiikkakuvia.[15]
Daniel Cajanuksen näköisnukke on kajaanilaisen Hotelli Valjuksen aulassa; sitä ennen se oli Pitkä Taneli -ravintolassa. Paltamossa Daniel Cajanuksen mainetta hyödynnetään matkailussa. Hollannin Haarlemissa Cajanusta muistetaan monin tavoin, kuten näyttelyin.[16]
Cajanuksen elämänvaiheista kertova Egon Krachtin säveltämä ja Hetty Heytingsin librettoon perustuva ooppera Cajanus – een gigantische opera sai Haarlemissa ensiesityksensä vuonna 2017. Se esitetään Kajaanissa Oulujärven rannalla hollannin- ja suomenkielisenä heinäkuussa 2019 nimellä Cajanus – Jättiläisooppera[17].[16]
Cajanuksesta on kirjoitettu useita muisteluksia, joissa tosiasioihin sekoittuu usein perättömiä tarinoita.[18] Suomessa Cajanuksesta kertoi ensimmäisenä yksityiskohtaisesti Carl Axel Gottlund vuonna 1828 ilmestyneessä kirjassa Otava eli suomalaisia huvituksia. Zachris Topelius sijoitti 12-vuotiaan Cajanuksen Välskärin kertomuksissaan Kajaanin linnan vaiheita käsittelevään osaan.[19]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikkinen, Reijo: Daniel Cajanus: Kainuun kuuluisa goljatti. Kainuun Museo, 2018. ISBN 978-951-800-368-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 247-senttinen Kainuun mies jätti jäljet: Hollannissa ooppera, Suomessa baari Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2020.
- ↑ ”Cajanus, Daniel”, Biografiskt lexikon för Finland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland. URN:NBN:fi:sls-5198-1416928957804. Cajanus, Daniel. (ruotsiksi)
- ↑ Heikkinen 2018, s. 22–25.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 26–31.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 32–35.
- ↑ a b Heikkinen 2018, s. 34–36.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 37.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 37–41.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 40–41.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 42–44.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 45–48.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 48–56.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 57–60.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 61–68.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 70–74.
- ↑ a b Heikkinen 2018, s. 87–89.
- ↑ Cajanus Jättiläisooppera Vaara-kollektiivi. 22.5.2019. Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 24.7.2019.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 75.
- ↑ Heikkinen 2018, s. 80–82.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Boreman, Thomas: Daniel Cajanuksen tarina: Ruotsalaisen jättiläisen elämä syntymästä nykyaikaan. (The History of Cajanus the Swedish Giant, from His Birth to the Present Time, 1742.) Suomentanut Reijo Valta. Oulu: Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2006. ISBN 952-5353-23-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Pohjanmaan jättiläinen on Wikiaineistossa- Teerijoki, Ilkka: ”Cajanus, Daniel (1704–1749)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 83. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- Cajanus, Daniel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ”Cajanus, Daniel”, Biografiskt lexikon för Finland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland. URN:NBN:fi:sls-5198-1416928957804. Cajanus, Daniel. (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
