Siirry sisältöön

August II Väkevä

Wikipediasta
August II Väkevä
August II Väkevä haarniskassa ja kärpännahkaviitassa, rinnalla Valkoisen Kotkan ja Kultaisen taljan ritarikuntien nauha, joiden ritari hän oli vuodesta 1697.
Saksin vaaliruhtinas
Valtakausi 27. huhtikuuta 1694 – 1. helmikuuta 1733
Edeltäjä Johann Georg IV
Seuraaja August III
Puolan kuningas
Liettuan suuriruhtinas
Valtakausi 15. syyskuuta 1697–1706
Kruunajaiset 15. syyskuuta 1697
Edeltäjä Juhana III Sobieski
Seuraaja Stanisław I
Valtakausi 1709 – 1. helmikuuta 1733
Edeltäjä Stanisław I
Seuraaja Stanisław I
Syntynyt 12. toukokuuta 1670
Dresden, Saksin vaaliruhtinaskunta
Kuollut 1. helmikuuta 1733 (62 vuotta)
Varsova, Puola-Liettua
Hautapaikka Wawelin katedraali, Krakova; sydän Hofkirche, Dresden
Puoliso Christiane Eberhardine
Lapset August III
Friedrich August von Brockdorf
Anna Karolina Orzelska
Maria Anna Katharina Rutowska
Friedrich August Rutowsky
Johann Georg von Sachsen
Morits Saksilainen
Koko nimi Friedrich August
Suku Wettin
Isä Johann Georg III
Äiti Anna Sofia
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus

August II Väkevä (puol. August II Mocny) (12. toukokuuta 1670 Dresden – 1. helmikuuta 1733 Varsova) oli Saksin vaaliruhtinas vuosina 1694–1733 (nimellä Fredrik August, saks. Friedrich August) ja Puolan kuningas vuosina 1697–1706 ja 1709–1733.[1]

August oli taiteiden ja arkkitehtuurin suojelija. Hän teki Saksin pääkaupungista Dresdenistä suuren, koko Euroopasta taiteilijoita houkutelleen kulttuurikeskuksen. Hän keräsi mahtavan taidekokoelman ja rakennutti barokkipalatseja.

Saksin hallitsija Friedrich August valittiin vaalilla Puolan kuninkaaksi. Hän aloitti Suuren Pohjan sodan helmikuussa 1700 hyökkäämällä Riikaan, joka oli silloin Ruotsin omistuksessa. August kärsi vuonna 1706 tappion Ruotsin kuninkaalle Kaarle XII:lle ja syrjäytettiin.[1]

Lisänimensä hän sai voimistaan; hän katkoi hevosenkenkiä paljain käsin ja häntä nimitettiin Saksin Herkuleeksi tai rautakädeksi. Berliinin Hohenzollern-museon kokoelmiin kuuluu hopealautanen, jonka hän on näytösluontoisesti taivuttanut rullalle.[2] Hän oli 176-senttisenä aikalaismiehiään pidempi. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi diabeteksesta ja lihoi.

Suku ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August II Väkevä, Louis de Silvestre noin 1720

August syntyi Dresdenissä Saksin vaaliruhtinas Johann Georg III:n ja Tanskan prinsessa Anna Sofian (1647–1717) poikana. Hänen äidinisänsä oli Tanskan kuningas Frederick III ja äidinäitinsä Sophia Amalia von Braunschweig-Lüneburg. Hänen veljensä oli Saksin vaaliruhtinas Johann Georg IV. Atleettista nuorukaista eivät kirjat eikä opiskelu kiinnostaneet. Hän oli vakuuttunut siitä, että luo itse kohtalonsa omalla miekallaan.[2]

Augustista huomattiin jo nuorena, että hän piti kovasti naisista ja naiset pitivät hänestä. Hovin naiset lumoutuivat hänen silmistään, kauniista hiuksistaan ja suurista voimistaan. He hemmottelivat nuoren ruhtinaan piloille. Palattuaan matkaltaan Ranskasta, missä oli tavannut Ludvig XIV:n, hän oli kokenut monia eroottisia seikkailuja ja sukulaistensa mielestä hän oli nyt pilalla. Lisää kokemuksia karttui Venetsian karnevaaleilta.[2]

Palattuaan matkoiltaan August joutui sotaan 19-vuotiaana. Hän viihtyi armeijassa ja osoitti taisteluissa suurta henkilökohtaista rohkeutta vaarantaen usein henkensä.[2]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän solmi 20. tammikuuta 1693 Bayreuthissa avioliiton hänelle etukäteen osoitetun puolison, baijerilaisen prinsessa Christiane Eberhardine von Brandenburg-Bayreuthin (1671–1727) kanssa. Avioliitosta ei tullut vaimolle onnellista, hän oli koko ajan muiden naisten varjossa sekä kärsi paljon miehensä uskottomuudesta. Christine oli syvästi uskonnollinen ja vakava, kun taas August elämäniloinen hauskanpitäjä. Jo vuosi avioliiton solmimisen jälkeen August löysi itselleen rakastajattaren, itseään kahdeksan vuotta vanhemman Aurora von Königsmarckin.[2]

Puoliso, vaaliruhtinatar ja kuningatar Christiane Eberhardine von Brandenburg-Bayreuth, Louis de Silvestre, 1700-luvun alku

Virallisen puolisonsa kanssa August sai vain yhden lapsen, perillisensä, tulevan vaaliruhtinaan August III:n, joka syntyi 17. lokakuuta 1696. Vain kolme viikkoa myöhemmin hänen rakastajattarensa Aurora von Königsmarck synnytti pojan, josta tuli Ranskan marsalkka Moritz Saksilainen.[2] Kaikkien yllätykseksi Christine ja Aurora ystävystyivät. Asiaan vaikutti se, että Auroran ollessa synnytyksen jälkeen pitkään huonossa kunnossa, löysi August Väkevä sillä aikaa uuden rakastajattaren. Aurora ja August pysyivät tämän jälkeen yhä ystävinä ja August tunnusti Morits-pojan isyyden.[3]

Kreivitär Anna Constantia Cosel von Brockdorff (1680–1765). Huomaa oikealla oleva mustaihoinen palveluspoika, jolla on kaulakahle.

Omana aikanaan August Väkevä tuli tunnetuksi poikkeuksellisen menestyneenä naistenmiehenä. Lapsia August sai elinaikanaan eri laskujen mukaan 354. Useista rakastajattarista tunnetuimpia oli valtakunnankreivitär Anna Constanze von Cosel Brockdorff, joka puuttui myös politiikkaan. Hän aiheutti ministerien erottamisia ja sai ujutettua ministereiksi omia ystäviään ja keräsi suuren omaisuuden. Hänelle ja Augustille syntyi kolme lasta.[4] [5]

Väitetyistä sadoista lapsistaan August Väkevä tunnusti edellisten kolmen lapsen lisäksi yhteensä kahdeksan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden. Kaikkien äidit olivat turkkilaista Fatimaa lukuun ottamatta aatelisia.

Vaaliruhtinas ja kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolan kuninkaanvaali Wolassa lähellä Varsovaa 1697

Vanhemman veljensä Johann Georg IV:n kuoltua isorokkoon 25-vuotiaana ilman laillisia miespuoisia perillisiä vuonna 1694, Augustista tuli Saksin vaaliruhtinas. Puolan kuninkaan Juhana III Sobieskin kuoltua August valittiin vuonna 1697 myös Puola-Liettuan kuninkaaksi. Hänen vastaehdokkainaan olivat entisen kuninkaan poika Jakub Ludwik Sobieski ja ranskalainen François Louis de Bourbon-Conti. Puolan valtiopäivät päättivät asettua kannattamaan Bourbon-Contia, mutta Venäjä, Brandenburg ja Itävalta puuttuivat asiaan ja painostivat valitsemaan kuninkaaksi August Väkevän. Myös Venäjän ja Saksin joukkojen liikkeet rajoilla vaikuttivat asiaan.[6]

Puolan kuningas August II Väkevä hovipuvussa, rinnalla Valkoisen Kotkan ritarikunnan nauha, Louis de Silvestre 1723

August Väkevä oli maksanut valtavat lahjukset saadakseen Puolan kuninkuuden ja oli myös pantannut sukunsa perintöjalokivet. Valtavan suuri laina oli otettu itävaltalaiselta pankkiirilta Berend Lehmannilta. Huomattavat lahjukset olisivat menneet ilman ulkovaltojen puuttumista hukkaan. Valintaan vaikutti myös se, että August oli paikalla ensimmäisenä vaatimassa kuninkuutta itselleen ja se, että hän ilmoitti kääntyneensä katolisuuteen.[6]

Saksissa kansa oli lähinnä tyrmistynyt siitä, että heidän vaaliruhtinaansa oli nyt Puolan kuningas ja kääntynyt katolisuuteen. Häntä pidettiin lähes maanpetturina. Kansa pelkäsi, että Saksi, luterilaisuuden syntymämaa käännytettäisiin nyt "paavin uskoon". Pelko ei ollut täysin vailla todellisuuspohjaa, sillä paavi Klemens XI ilmoitti toivonsa että Saksi palaisi takaisin oikeaan uskoon. Saksissa säädettiin nyt lakeja, joilla taattiin luterilaisuuden valta-asema. Vastaavasti Puolassa säädettiin lakeja katolilaisuuden valta-asemaa tukemaan.[7]

Puolan ja Saksin yhdistämisessä saman hallitsijan alamaisiksi haettiin tiettyjä ulkopoliittisia etuja. Kumpikin tunsi olevansa uhattuna nousevan Brandenburg-Preussin ja Itävallan taholta. Tyytymättömyys August Väkevän tapaan hallita nousi varhain sekä Saksissa ja Puolassa.[8] Ratkaisu ei ollut ulkopoliittisesti täysin onnistunut. Saksin ruhtinaat olivat perinteisesti olleet uskonpuhdistuksen ritareita ja ruhtinaskunta oli protestanttisuuden vahvaa tukialuetta. Kääntymisen seurauksena Saksi menetti protestanttien johtoaseman keisarikunnan valtiopäivillä Preussille.[7]

Saksin vaaliruhtinas Friedrich August I:n hallituskauden aikainen Reichstaler 1708

Saksissa kansaa ärsytti koventunut verorasitus. Puolan valtiopäivien voitelu oli maksanut miljoonia guldeneita ja itävaltalaiselle pankkiirille piti maksaa laina takaisin. Puolan aatelisto oli aluksi ihastunut uuden hallitsijan järjestämiin suurellisiin juhliin, mutta vähitellen he huomasivat, että hallitsija suosi korkeissa viroissa saksilaisia. Puolaan majoitettiin saksilaisia joukkoja, jolloin saksilaisten ja puolalaisten välillä sattui monenlaista riitaa. Puolalaisia ärsytti myös maahan muuttaneiden saksilaisten kauppiaiden ja käsityöläisten vyöry. Useimmat heistä olivat uskonnoltaan luterilaisia, mikä hidasti heidän integroitumistaan.[7]

Saksin talouselämä sai August Väkevän aikana piristysruiskeen. Hän kannusti käsityöläisiä yrittäjyyteen ja hovi teki heiltä paljon tilauksia. Maahan perustettiin paljon uusia kangaskutomoja. Ikivanhat Leipzigin messut elvytettiin kutsumalla niille näytteilleasettajia kaikkialta Euroopasta. Siellä alettiin esitellä turkiksia ja muotia. Merkittävä uutuus oli Meissenin posliinitehtaan perustaminen hallitsijan lahjoittamaan linnaan vuonna 1710.[9]

Sodat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August II Väkevä, Louis de Silvestren työpaja 1720-luku. Huomaa kaulakahleessa oleva mustaihoinen palveluspoika vasemmalla.

Hän jatkoi vuonna 1686 aloitettua Pyhän liigan turkkilaissotaa Venäjän, Itävallan ja Venetsian kanssa. Hänen puolalaisarmeijansa löi tataarit Pidhajtsin taistelussa 1698, mikä pakotti Osmanien valtakunnan solmimaan Karlowitzin rauhan 1699. Podolia ja Kamjanets-Podilskyi liitettiin Puolaan. August pyrki myös tekemään Puolan kuninkuudesta perinnöllisen omalle suvulleen ja käytti Saksin resursseja hajanaisen maan järjestämiseen.

Tullessaan Puolan hallitsijaksi August Väkevä oli luvannut säädyille, että tekee kaikkensa, jotta Puola saa Ruotsin valloittaman Liivinmaan takaisin. Tätä silmällä pitäen hän liittoutui lankonsa, Tanskan kuningas Fredrik IV:n ja Venäjän tsaari Pietari I:n kanssa Ruotsia vastaan vuonna 1699.[9] August Väkevä luuli Ruotsin olevan heikkouden tilassa ja hyökkäyksen Liivinmaalle olevan melkein huviretkeilyä. Tämä osoittautui tuhoisaksi harhaluuloksi. Sodasta tuli pitkä ja tuhoisa ja sai nimen Suuri Pohjan sota.[10]

Ruotsin uusi kuningas, tuolloin vain 18-vuotias Kaarle XII, osoittautui kuitenkin erittäin taitavaksi sotapäälliköksi. Venäläiset kärsivät häntä vastaan murskatappion Narvan taistelussa, minkä jälkeen hän kiinnitti huomionsa August Väkevään. Augustin joukot kärsivät tappion Riiassa kesäkuussa 1701, minkä jälkeen Ruotsin joukot hyökkäsivät Puolaan.[11] Kaarlen armeija valloitti Varsovan toukokuussa 1702, löi Puolan–Saksin armeijan heinäkuussa Kliszówissa ja valtasi Krakovan. Kaarle löi Augustin joukot uudelleen Pułtuskissa keväällä 1703, minkä jälkeen hän piiritti ja valloitti Toruńin.

Näiden tappioiden jälkeen August oli varmasti jo valmis rauhaan, mutta Kaarle päätti asettaa oman miehensä maan valtaistuimelle. Vuonna 1704 ruotsalaiset kruunasivat Stanisław Leszczyńskin Puolan kuninkaaksi, mikä pakotti Augustin uudelleen solmimaan liiton Venäjän kanssa Narvassa kesällä 1704. Syyskuussa 1706 Kaarle hyökkäsi Saksiin, mikä pakotti Augustin luopumaan Puolan kruunusta Stanisław Leszczyńskin hyväksi Altranstädtin sopimuksella.[10]

Sota siirtyi myös Saksin alueelle. Karl Gustav Rehnsköldin johtamat ruotsalaiset löivät Saksin armeijan ja rauhansopimuksen mukaan Saksiin piti sijoittaa aluksi 20 000 miehen suuruinen ruotsalainen sotajoukko ja kustantaa sen elatus vuoden ajan. Joukkojen määrää nostettiin 32 000 mieheen. Rauhaa, jolla Puola menetettiin ja Saksi miehitettiin ei August Väkevällä ollut aikomustakaan säilyttää pitkään.[10] Tällä välin Venäjän Pietari uudisti armeijansa ja murskasi ruotsalaiset Pultavan taistelussa. Tämä muutti sotatilanteen lähes täydelliseti. August Väkevä näki tilaisuutensa tulleen.[10]

Hallituskauden loppupuoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
August II Väkevä, Marcello Bacciarellin postuumi maalaus 1750-luvulla

Venäjän avulla August Väkevä onnistui saamaan Puolan itselleen takaisin. Maa oli Suuren Pohjan sodan heikentämä ja nyt Venäjän armoilla. Vuonna 1709 August II palasi valtaistuimelle. Hän yritti taas perustaa vahvaa monarkiaa, vaikka maan szlachta-aateli vastustikin häntä. Tilanne johti lähes sisällissotaan. Pietari Suuri tuli väliin ja pakotti vuonna 1717 Augustin ja aatelin allekirjoittamaan Venäjälle edullisen sopimuksen ns. hiljaisessa Sejmissä (puol. Sejm Niemy). Loppuvaltakautensa August oli riippuvainen Venäjästä ja vähemmässä määrin Itävallasta säilyttääkseen valtaistuimensa. Tämän jälkeen Venäjän hallitsijat esiintyivät Puolan lain takaajina.[12]

August II kuoli 62-vuotiaana helmikuussa 1733 Varsovassa. Hänen ruumiinsa siirrettiin Wawelin katedraaliin Krakovaan, hänen sydämensä lepää Dresdenin Katholische Hofkirchessä.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka hän ei kyennytkään tekemään Puolan kuninkuudesta perinnöllistä, hänen vanhin tunnustettu poikansa Friedrich August valittiin kuninkaaksi, vaikka hänet jouduttiinkin asettamaan valtaistuimelle Venäjän armeijan tuella Puolan perimyssodassa.

Taiteen ja kulttuurin suosija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zwinger-palatsi Dresdenissä

August Väkevä oli kiinnostunut maalaustaiteesta ja arkkitehtuurista. Saksissa oli ollut jo jonkinlainen taidekokoelma ennen hänen hallituskauttaan, mutta August paneutui sen kartuttamiseen koko tarmollaan. Hänen ostajansa kiersivät Eurooppaa ja kuninkaan varoja ei säästelty. Lopputuloksena oli omana aikanaan suurin taidekokoelma Alppien pohjoispuolella. Kokoelmaan liitettiin myös taidekäsityön tuotteita ja kiinalaista posliinia. Hänen poikansa August III jatkoi kokoelman kartuttamista.[13]

Pääkaupungistaan Dresdenistä August Väkevä halusi tehdä edustavan palatsikaupungin. Kaupunkiin rakennettiin leveitä puistokatuja ja Elbe-joen yli rakennettiin kaunis silta. Hallitsija tutki usein itse arkkitehtien hänelle esittämiä suunnitelmia ja esitti niihin omia ehdotuksiaan. Tänä aikana rakennettiin barokkiarkkitehtuurin mestariteos, arkkitehti Matthäus Daniel Pöppelmannin suunnittelema Zwinger-palatsi. Suurisuuntaiset hankkeet valmistuivat August Väkevän pojan August III:n hallituskaudella.[14]

August II Väkevän lehtikullattu ratsastajapatsas Dresden-Neustadtissa

Myös teatteri ja ooppera olivat lähellä hallitsijan sydäntä. Dresdenin oopperan hyvä maine sai alkunsa hänen hallituskaudellaan. Hän kutsui hoviinsa Johann Adolf Hassen, jonka nimitti sekä Saksin että Puolan hovien kapellimestariksi. Hassella oli suuri vaikutus Dresdenin musiikkielämän tason kohenemiseen.[14] [15]

August II Väkevä ja Preussin kuningas Friedrich Wilhelm I

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

August Väkevää on pidetty ylellisyyttä rakastavana äärimmäisyysihmisenä. Vaikka hän kehittikin erityisesti Saksin taloutta ja taide-elämää, ei häntä pidetä mitenkään erityisen hyvänä hallitsijana. Muun muassa lähteminen mukaan Suureen pohjan sotaan osoittautui pahaksi virheeksi ja Puolan kannalta tuhoisaksi.[10]

Kun tuli tietoon, että August Väkevä oli vaihtanut uskontokuntaa herätti tämä lähinnä huvittunutta hymähtelyä. Lähipiirissä oltiin aivan varmoja, ettei hallitsija voinut uskoa mihinkään. Häntä verrattiin antiikin Alkibiabdeeseen, joka halusi tulla tunnetuksi niin hyveistään kuin paheistaankin. Lisäksi häntä pidettiin epäluotettavana sopimuskumppanina ja kaavailtu liitto Ranskan kuningas Ludvig XIV:n kanssa kaatui siihen, kun Ludvig alkoi epäillä suunnitellun liittolaisensa luotettavuutta.[16]

August Väkevällä oli monia sinänsä järkeviä ajatuksia ulkopolitiikasta ja kummankin valtakunnan kehittämisestä. Hän ei vain malttanut perehtyä niihin kunnolla, sillä hän keksi aina itselleen jotain uutta ja kiinnostavampaa ja usein hänen aikansa vei joko metsästys tai naiset. Yhdessä Preussin kuningas Friedrich Vilhelm I:n kanssa hän perusti "Raittiuden vihaajien seuran". Hän tapasi Venäjän tsaari Pietari Suuren suunnitellessaan liittoa Ruotsia vastaan ja kun asiat oli sovittu, hallitsijat pitivät neljä päivää kestäneet juomingit.[17] [18] [4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 655. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. ↑ a b c d e f Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 335
  3. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 335–336
  4. ↑ a b Montefiore, S.-S.: Romanovit 1613–1918, 2016, s. 139
  5. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 337
  6. ↑ a b Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 334
  7. ↑ a b c Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 338
  8. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 339
  9. ↑ a b Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 340
  10. ↑ a b c d e Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 345
  11. ↑ Montefiore, S.-S.: Romanovit 1613–1918, 2016, s. 142–143
  12. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 346
  13. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 341–342
  14. ↑ a b Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 342
  15. ↑ http://www.komponistenquartier.de/komponistenquartier/ausstellungen/johann-adolf-hasse-museum/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 344
  17. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 15, 1983, s. 238
  18. ↑ Grimberg, C.:Kansojen historia, osa 17, 1983, s. 86

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolan vaakuna Edeltäjä:
Juhana III Sobieski
Stanisław Leszczyński 		Puolan kuningas
1697–1704, 1709–1733 		Seuraaja:
Stanisław Leszczyński
August III
  Edeltäjä:
Juhana Yrjö IV 		Saksin vaaliruhtinas
1694–1733 		Seuraaja:
Fredrik August II
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: 1911_Encyclopædia_Britannica/Augustus_II. (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta August II Väkevä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=August_II_Väkevä&oldid=23395101”