Suuri Turkin sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suuri Turkin sota oli Venäjän ja Euroopan valtioiden Pyhän Liigan ja ottomaanien Turkin välinen sota vuosina 16831699. Sodasta muistetaan parhaiten turkkilaisten tappioon johtanut Wienin piiritys vuonna 1683.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bohdan H’melnytskyin käymien sotien seurauksena Ukrainan kasakat liittoutuivat ottomaanien kanssa Venäjää vastaan. Kasakoiden Petro Dorošenko halusi liittää Ukrainan ottomaanien hallitsemaan Krimin kaanikuntaan irti Puolasta. Puolalaiset joutuivat allekirjoittamaan Buchachin sopimuksen jossa ne sopivat luopumaan eduistaan ja maksamaan sulttaanille[1].

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin piiritys 1683

Muutaman vuoden rauhan jälkeen Ottomaanien valtakunta hyökkäsi Habsburgien valtakuntaan. Turkkilaiset olivat melkein valloittaneet Wienin, mutta Juhana III Sobieski, joka johti kristillistä allianssia (liitto), voitti heidät Wienin taistelussa joka pysäytti ottomaanien imperiumin ylivallan Kaakkois-Euroopassa.

Paavi Innocentius XI perusti Uuden Pyhän liigan, joka käsitti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan (johti Habsburgien Itävalta), Puola-Liettuaa sekä Venetsian tasavallan vuonna 1684[2]. Venäjä liittyi vuonna 1686. Toinen taistelu oli Mohácsissa, jossa sulttaani koki murskaavan tappion. Turkkilaiset onnistuivat Puolaa vastaan ja pystyivät säilyttämään hallussaan Podolian Puola-Liettuan kanssa käytyjen taistelujen aikana.

Venäjän osallistuminen oli ensimmäinen kerta, kun maa virallisesti liittoutui eurooppalaisten valtioiden kanssa. Tämä oli alku sarjalle venäläis-turkkilaisia sotia, jotka jatkuivat 1720-luvulla. Krimin taistelujen ja Azovin taistelujen seurauksena Venäjä valtasi avainasemassa olevan Ottomaanien Azovin linnoituksen.

Jälkeen ratkaiseva taistelu oli Zentassa vuonna 1697, ja vähäisempien taistelujen (kuten taistelu Podhajce vuonna 1698) jälkeen liiga voitti sodan vuonna 1699 ja pakotti Osmanien valtakunnan allekirjoittamaan Karlowitzin sopimuksen [3]. Ottomaanit luovuttivat useimmat Unkarin, Transilvanian ja Slavonian alueet Habsburgien valtakunnasta samalla, kun Podolia palasi Puolan omistukseen. Useimmat Dalmatian alueista siirtyivät Venetsialle, yhdessä Morean kaupungin (Peloponnesoksen niemimaalla) kanssa, jonka ottomaanit valloittivat jälleen vuonna 1715 ja joka jäi heille Passarowitzin sopimuksessa vuonna 1718.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kemp, Arthur, Jihad: Islam's 1,300 Year War against Western Civilisation, (Lulu.com, 2008), 38.
  2. Treasure, Geoffrey, The making of modern Europe, 1648-1780, (Methuen & Co Ltd., 1985), 614.
  3. Sicker, Martin, The Islamic world in decline, (Praeger Publishers, 2001), 32.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]