Daniel Pedrosa
| Daniel Pedrosa | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1985 Sabadell |
| Kansalaisuus |
 Espanja |
| Uratiedot | |
| Pyörän numero | 26 |
| Nykyinen talli | Red Bull KTM Factory Racing (testikuljettaja) |
| Nykyinen pyörä | KTM RC16 |
| Entiset tallit |
Telefónica Movistar Honda (2001–2005) Repsol Honda (2006–2018) |
| Tilastot | |
| MotoGP | |
| Kilpailuja | 217 |
| Voittoja | 31 |
| Palkintosijoja | 112 |
| Paalupaikkoja | 31 |
| Nopeimpia kierroksia | 44 |
| Ensimmäinen kilpailu | Espanja 2006 |
| Ensimmäinen voitto | Kiina 2006 |
| 250-kuutioiset | |
| Kilpailuja | 32 |
| Maailmanmestaruuksia | 2 |
| Voittoja | 15 |
| Palkintosijoja | 24 |
| Paalupaikkoja | 9 |
| Nopeimpia kierroksia | 15 |
| Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikka 2004 |
| Ensimmäinen voitto | Etelä-Afrikka 2004 |
| Aiheesta muualla | |
| danipedrosa.com | |
Daniel "Dani" Pedrosa (s. 29. syyskuuta 1985 Sabadell) on espanjalainen entinen ratamoottoripyöräilijä, joka voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden kahdesti 2004 ja 2005, sekä kerran 125-kuutioiden maailmanmestaruuden. MotoGP-luokassa Pedrosa ajoi koko uransa Repsol Honda -tallissa. Hän sijoittui parhaimmillaan MM-pisteissä toiseksi kausina 2007, 2010 ja 2012. Pedrosa on 159 cm pitkä ja 51 kg painava. Hän ilmoitti lopettavansa uransa kauteen 2018.[1] Lokakuusta 2018 lähtien hän on ollut KTM MotoGP -tallin testikuljettajana.
Kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
125cc[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pedrosa ajoi uransa ensimmäisen ratamoottoripyöräily kauden vuonna 2001 Hondan tehdastallissa Honda RS125 pyörällä. Hän oli tuolloin vasta 15-vuotias, mutta yllätti ajamalla kaksi kertaa kolmanneksi. Pisteitä kertyi 100, jotka riittivät pisteissä sijalle 8.
Kaudella 2002 Pedrosa ajoi uransa ensimmäisen voiton Hollannin GP:ssä. Hän voitti tämän lisäksi kaksi muuta kilpailua ja sijoittui kolmanneksi kerättyään pisteitä 243.[2] Pedrosa ajoi kauden aikana yhteensä yhdeksän palkintokorokesijoitusta ja kuusi paalupaikkaa. Hän ajoi muun muassa kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa paalupaikalle, mutta sijoittui ensimmäisessä kahdeksanneksi ja toisessa kolmanneksi. Pedrosa onnistui kuitenkin ajamaan kolmesti paalupaikalta voittoon Hollannissa, Tyynellämerellä ja päätöskilpailussa Valenciassa.
2003 Pedrosa ajoi uransa ensimmäisen mestaruuden 57 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Alex de Angeliseen.[3] Pedrosa voitti kauden aikana viisi kilpailua. Hän ajoi kuudesti palkintokorokkeelle, joista yksi oli toinen sija. Pedrosa ajoi myös kolmesti paalupaikalle Hollannissa, Brasiliassa ja Tyynellämerellä, joista kaksi jälkimmäistä tulivat peräkkäisissä kilpailuissa. Varmistettuaan mestaruuden Malesian kilpailun jälkeen Pedrosa mursi molemmat nilkkansa kauden toiseksi viimeisen kilpailun harjoituksissa Australiassa, jonka myötä hän joutui jättämään kauden kaksi viimeistä kilpailua väliin.
250cc[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudeksi 2004 hän siirtyi 250-kuutioisiin pysyen edelleen Telefónica Movistar Honda -tallissa, mutta murrettuaan edellisellä kaudella kummatkin nilkkansa Pedrosa ei päässyt testaamaan uutta Honda RSW250 pyöräänsä. Kuitenkin, jo ensimmäisellä 250-kuutioisten -kaudellaan Pedrosa voitti maailmanmestaruuden ja sen mukana seitsemän osakilpailua. Hän voitti toiseksi tulleen argentiinalaisen Sebastian Porton 61 pisteellä. Pedrosa ajoi parhaimmillaan kahdeksan kilpailua peräkkäin palkintokorokkeelle ja yhteensä kolmetoista kertaa. Hän ajoi neljä kertaa paalupaikalle Ranskassa, Portugalissa, Japanissa ja Valenciassa, joista kaikissa paitsi Portugalissa Pedrosa ajoi paalulta suoraan voittoon.
Kaudella 2005 Pedrosa voitti toisen maailmanmestaruutensa peräkkäin 250-kuutioisissa, kun toiseksi sijoittui australialainen Casey Stoner, jolle kausi oli ensimmäinen 250-luokassa. Pedrosa voitti Stonerin 55 pisteen erolla.[4] Kauden jälkeen Pedrosa että Stoner nousivat MotoGP-luokkaan, molemmat vain 20-vuotiaina. Kauden aikana Pedrosa ajoi poikkeuksellisesti numerolla 1, kun sitä ennen hän ajoi vain numerolla 26. Hän voitti kauden aikana kahdeksan kilpailua yhden enemmän kuin edelliskaudella. Parhaimmillaan Pedrosa ajoi kolme kilpailua peräkkäin voittoon Ranskassa, Italiassa ja Kataloniassa. Hän onnistui ajamaan myös samassa voittoputkessa neljä palkitokorokesijoitusta peräkkäin ajettuaan voittojeen jälkeen toiseksi Hollannissa. Yhteensä Pedrosa ajoi yksitoistakertaa palkintokorokkeelle ja peräti seitsemän kertaa kilpailun nopeimman kierrosajan. Hän ajoi myös viidesti paalupaikalle, joista hän ajoi neljästi suoraan voittoon.
MotoGP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pedrosa siirtyi kahden 250-kuutioisten kauden jälkeen MotoGP:hen ja pysyi Hondan tehdastallin kuljettajana. Hän sai käyttöönsä Repsol Hondan Honda RC211V pyörän, jolla kauden 2006 ensimmäisessä osakilpailussa kotiradallaan Jerezissä Espanjassa Pedrosa oli jo harjoituksissa perjantaina kolmanneksi nopein kokeneiden kuljettajien jälkeen, jättäen muun muassa MotoGP-luokkaa hallinneen italialaisen Valentino Rossin taakseen. Kilpailuun Pedrosa lähti ruudusta 5., vierestään tallitoveri Nicky Hayden ja toisella puolella Toni Elías. Pedrosa oli kisan aikana lähellä jopa voittoa, mutta oli lopulta toinen Ducati-tallin Loris Capirossin jälkeen. Edellisellä kaudella Pedrosan kanssa 250cc:sten mestaruudesta kamppaillut Stoner oli kisassa kuudes. Kiinan GP:ssä 14. toukokuuta Pedrosa voitti uransa ensimmäisen MotoGP-luokan osakilpailun ja ajoi samassa kilpailussa myös uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen tuossa luokassa. Sitä edellisenä päivänä Pedrosa ajoi myös MotoGP-luokka-uransa ensimmäisen paalupaikan. Hän sijoittui lopulta MM-pisteissä viidenneksi, kun tallikaveri Hayden voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Pedrosa jäi 13 pisteen päähän neljänneksi sijoittunutta Marco Melandria.[5] Pedrosa ajoi kauden aikana kahdesti voittoon, joista jälkimmäinen tuli Britanniassa. Hän onnistui ajamaan myös kolmesti peräkkäin palkintokorokkeelle ja yhteensä kahdeksan kertaa. Pedrosa ajoi myös tulokaskaudellaan neljä kertaa paalupaikalle, joista hän ajoi Kiinassa ja Britanniassa suoraan voittoon.
Toisella kaudellaan MotoGP:ssä 2007 Pedrosa sijoittui MM-pisteissä toiseksi häviten 125 pistettä mestaruuden voittaneelle Casey Stonerille.[6] Pedrosa nousi kauden viimeisessä kilpailussa MM-pisteissä toiseksi yhden pisteen erolla Valentino Rossiin, joka keskeytti kauden päätöskilpailun, kun Pedrosa ajoi voittoon. Kaudella pyörät pienenivät 990-kuutioisista 800-kuutioisiksi ja Honda talli käytti uutta mallia Honda RC212V pyörää. Pedrosa ajoi lähestulkoon saman tuloksen kuin tulokaskaudellaan ajamalla kaksi voittoa ja saavuttamalla kahdeksan palkintokorokesijoitusta. Hän onnistui kuitenkin ajamaan viisi paalupaikkaa ja neljä nopeinta kierrosta. Paalupaikkoja hän ajoi neljä peräkkäin kauden neljässä viimeisessä kilpailussa, joista Pedrosa ajoi kerran suoraan voittoon. Hänen kauden ensimmäinen paalupaikka tuli kauden toisessa kilpailussa kotikisassa Espanjassa, jossa Pedrosa lopulta sijoittui toiseksi.
Ennen kauden 2008 alkua Pedrosa kärsi testien aikana muun muassa käsivammasta, toisen metacarpaalin murtumisesta, jonka vuoksi hän joutui jättämään pyörän kehittämisen väliin. Pedrosa jatkoi Haydenin tallikaverina Hondalla ja käytti poikkeuksellisesti kilpailunumerona 2, kun sitä ennen Pedrosalla oli käytössä numero 26. Hän johti MM-sarjaa yhdeksän kilpailun jälkeen, kunnes loukkasi muun muassa ranteensa ja nilkkansa seuraavassa kilpailussa Saksassa, kaaduttuaan ja joutui jättämään seuraavan kilpailun väliin Yhdysvalloissa. Pedrosa palasi sitä seuraavaan Tšekin kilpailuun, jossa hän sijoittui vasta 15:nneksi, mutta onnistui parantamaan suoritustaan kauden lopuissa kilpailuissa. Pedrosa sijoittui lopulta MM-pisteissä kolmanneksi häviten maailmanmestaruuden 124 pisteellä Valentino Rossille.[7] Pedrosan tallikaveri Hayden sitä vastoin sijoittui kuudenneksi. Pedrosa ajoi kauden aikana voittoon kahdesti Espanjassa ja Kataloniassa. Lisäksi ennen loukkaantumistaan hän onnistui ajamaan yhdeksässä ensimmäisessä kilpailussa kahdeksan kertaa palkintokorokkeelle. Ainoastaan Ranskassa hän sijoittui neljänneksi huolimatta siitä, että lähti kilpailuun paalupaikalta. Yhteensä Pedrosa ajoi palkintokorokkeelle yksitoistakertaa, joka oli hänen uusi ennätys MotoGP luokassa. Hän ajoi myös kaksi paalupaikkaa, joista ensimmäinen tuli Ranskassa ja toinen kauden lopulla Malesiassa, jossa hän sijoittui kilpailussa lopulta toiseksi. Pedrosa ajoi myös kauden aikana kahdesti kilpailun nopeimman kierrosajan ja onnistui samalla voittamaan kummatkin kilpailut.
Kaudella 2009 Pedrosa koki saman kohtalon, kuin edellisellä kaudella loukkaannuttuaan ennen kautta ajettavissa testeissä. Hän aloitti kauden heikosti sijoittumalla Qatarin aika-ajoissa neljänneksitoista ja kilpailussa sijalle 11, kun Pedrosan uusi tallikaveri Andrea Dovizioso ajoi kilpailun viidenneksi. Avauskilpailun jälkeen Pedrosa kuitenkin paransi suoritustaan ja oli MM-sarjan loppupisteissä kolmas, kun tallikaveri Dovizioso jäi kuudenneksi.[8] Hän saavutti kaksi voittoa Yhdysvalloissa ja kauden päätöskilpailussa Valenciassa. Pedrosa ajoi myös kahdesti paalupaikalle ensin Ranskassa ja myöhemmin Indianapolisissa, mutta jäi itse kilpailussa kymmenenneksi, kun Ranskassa hän ajoi kolmanneksi. Pedrosa onnistui ajamaan myös yksitoista kertaa palkintokorokkeelle sivuten edelliskauden tulostaan. Parhaimmillaan hän ajoi viisi kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle, jotka tulivat kauden viidessä viimeisessä kilpailussa. Pedrosa ajoi viisi kilpailun nopeinta kierrosaikaa, joka oli hänen MotoGP uran uusi ennätys.
Kausi 2010 eteni Pedrosan kannalta lupaavasti, vaikka suoritustaso ailahteli kilpailusta toiseen kauden alussa. Rossin loukkaannuttua kauden neljännessä kilpailussa Pedrosa nousi kilpailemaan vahvasti kauden aloittaneen Jorge Lorenzon kanssa mestaruudesta. Kauden 14. kilpailussa Pedrosa menetti mahdollisuutensa mestaruuteen loukkaantumisen johdosta. Hänellä todettiin olevan muun muassa solisluun murtuma. Pedrosa joutui jättämään kolme kilpailua väliin, jonka aikana Lorenzo oli ehtinyt varmistaa maailmanmestaruuden. Pedrosa sijoittui lopulta MM-sarjassa toiseksi 138 pisteen erolla Lorenzoon.[9] Hänen tallikaveri Dovizioso sen sijaan sijoittui viidenneksi. Pedrosa ajoi neljästi voittoon, joka oli hänen uusi ennätys MotoGP luokassa. Hän voitti Italian ja Saksan kilpailut, sekä peräkkäiset Indianapolisin ja San Marinon. Pedrosa onnistui ajamaan yhdeksän kertaa palkintokorokkeelle, joista parhaimmillaan hän ajoi neljästi peräkkäin. Pedrosa ajoi kauden aikana eniten kilpailun nopeimpia kierroksia (8), jolla hän sivusi yhden kauden ennätystään ajettuaan 2004 250-kuutioisissa saman määrän kilpailun nopeimpia kierroksia. Paalulle Pedrosa ajoi neljä kertaa, josta hän ajoi kahdesti suoraan voittoon.
Kaudella 2011 Pedrosa ajoi Repsol Hondalla yhdessä Casey Stonerin ja Andrea Dovizioson kanssa, kun talli päätti ottaa käyttöön kolmannen pyörän. Pedrosa aloitti kauden vahvasti sijoittumalla kolmessa ensimmäisessä kilpailussa palkintokorokkeelle, joista yksi oli voitto Portugalissa. Hän kuitenkin ajoi kolarin Marco Simoncellin kanssa toukokuussa Ranskan kilpailussa ja loukkasi solisluunsa joutuen jättämään seuraavat kolme kilpailua väliin. Hän palasi takaisin kilpailemaan heinäkuussa Italian kilpailussa, jossa Pedrosa sijoittui kahdeksanneksi. Kauden päätyttyä hän sijoittui MM-sarjassa neljänneksi, kun Stoner ajoi Hondalla maailmanmestariksi ja Dovizioso sijoittui kolmanneksi.[10] Epäonnisesta kaudesta huolimatta Pedrosa onnistui voittamaan kolme kilpailua Portugalin lisäksi Saksan ja Japanin kilpailut. Hän ajoi myös parhaimmillaan neljä kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle ollen kolmesti toinen ja kerran ensimmäinen. Yhteensä Pedrosa ajoi yhdeksän kertaa palkintokorokkeelle, sekä kahdesti paalupaikalle Tšekissä ja Malesiassa. Hänen epäonnekseen Tšekissä Pedrosa joutui keskeyttämään ja Malesian kilpailu jouduttiin keskeyttämään, kun toisella kierroksella sattuneessa onnettomuudessa Marco Simoncelli kuoli saamiinsa vammoihin.
Kausi 2012 oli Pedrosan uran paras MotoGP:ssä, kun Honda päätti palata takaisin kahden kuljettajan voimin uuteen kauteen. Lisäksi uusien sääntömuutoksien myötä MotoGP pyörät muutettiin 800-kuutioisista tuhat kuutioisiin, jonka myötä talli esitteli uuden Honda RC213V pyörän. Pedrosa sijoittui kolmanneksi kauden toisessa kilpailussa Espanjassa, joka oli hänen MotoGP-uran sadas kilpailu. Stonerin loukkaannuttua kauden toisella puoliskolla Pedrosa oli yhä lähempänä maailmanmestaruutta, mutta lopulta hävisi 18 pisteen erolla Yamahalla ajaneelle Jorge Lorenzolle, joka ajoi huomattavasti tasaisemmin ollen huonoimmillaan toinen.[11] Pedrosa voitti kauden aikana eniten kilpailuja seitsemällä voitolla, joka oli samalla hänen uran paras saavutus MotoGP:ssä. Pedrosa ajoi myös kauden 18:sta kilpailusta 15 kertaa palkintokorokkeelle, jolla hän rikkoi vanhan ennätyksensä 13 palkintokorokesijoitusta 250-kuutioisten sarjassa. Pedrosa ajoi myös eniten nopeimpia kierrosaikoja yhdeksän kappaletta, joka oli myös hänen yhden kauden ennätyksensä. Paalupaikalle hän ajoi viidesti, joista kahdesti hän ajoi suoraan voittoon Tšekissä ja Valenciassa. Kesken kauden heinäkuussa Honda ilmoitti Italian kilpailuviikonlopun aikana tehneen Pedrosan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen.
Kaudelle 2013 Pedrosa sai tallikaverikseen viime kauden Moto2 maailmanmestarin Marc Márquezin. Pedrosa keräsi kaudella 300 pistettä, mikä riitti kolmanteen tilaan, kun tallikaveri Márquez voitti mestaruuden tulokaskaudellaan 334 pisteellä.[12] Kaksikon välissä oli Jorge Lorenzo 330 pisteellä. Pedrosa joutui jättämään kauden aikana yhden kilpailun väliin Saksassa murtuneen solisluun vuoksi, kaaduttuaan lauantain harjoituksissa.[13] Tällä kertaa Pedrosa voitti kolme kilpailua, joista Espanjan ja Ranskan kilpailut hän voitti peräkkäin kauden kolmannessa ja neljännessä kilpailussa. Kauden lopussa Pedrosa voitti vielä Malesian kilpailun. Palkintokorokkeelle hän onnistui ajamaan 13 kertaa, joista parhaimmillaan Pedrosa ajoi viidesti peräkkäin kolmen parhaan joukkoon. Hänelle kirjattiin myös neljä kilpailun nopeinta kierrosta, sekä kaksi paalupaikkaa, jotka hän ajoi peräkkäisissä kilpailuissa Italiassa ja Kataloniassa. Pedrosa sijoittui molemmissa kilpailuissa toiseksi.
Kausi 2014 alkoi vahvasti Pedrosalla, mutta loppua kohden hän menetti mahdollisuutensa taistella maailmanmestaruudesta. Pedrosa keskeytti muun muassa kaksi kilpailua peräkkäin Australiassa ja Malesiassa. Hän sijoittui pisteissä neljänneksi, kun tallikaveri Márquez saavutti uransa toisen maailmanmestaruuden.[14] Pedrosa voitti kauden aikana yhden osakilpailun Tšekissä ja ajoi kaiken kaikkiaan 10 kertaa palkintokorokkeelle. Hän onnistui parhaimmillaan ajamaan neljä kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle kauden alussa. Pedrosa ajoi myös yhden paalupaikan Kataloniassa, jossa hän sijoittui kilpailun kolmanneksi.
Pedrosa ilmoitti toukokuussa 2016 ennen Italian kilpailua tehneensä kaksivuotisen jatkosopimuksen Repsol Hondan kanssa.[15]
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Luokka | Pyörä | Kilpailut | Voitot | Palkintosijat | Paalupaikat | Nopeimmat
kierrokset |
Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2001 | 125cc | Honda RS125 | 16 | 0 | 2 | 0 | 0 | 100 | 8. |
| 2002 | 125cc | Honda RS125 | 16 | 3 | 9 | 6 | 2 | 243 | 3. |
| 2003 | 125cc | Honda RS125 | 14 | 5 | 6 | 3 | 3 | 223 | 1. |
| 2004 | 250cc | Honda RSW250 | 16 | 7 | 13 | 4 | 8 | 317 | 1. |
| 2005 | 250cc | Honda RSW250 | 16 | 8 | 11 | 5 | 7 | 309 | 1. |
| 2006 | MotoGP | Honda RC211V | 17 | 2 | 8 | 4 | 4 | 215 | 5. |
| 2007 | MotoGP | Honda RC212V | 18 | 2 | 8 | 5 | 3 | 242 | 2. |
| 2008 | MotoGP | Honda RC212V | 17 | 2 | 11 | 2 | 2 | 249 | 3. |
| 2009 | MotoGP | Honda RC212V | 17 | 2 | 11 | 2 | 5 | 234 | 3. |
| 2010 | MotoGP | Honda RC212V | 15 | 4 | 9 | 4 | 8 | 245 | 2. |
| 2011 | MotoGP | Honda RC212V | 14 | 3 | 9 | 2 | 4 | 219 | 4. |
| 2012 | MotoGP | Honda RC213V | 18 | 7 | 15 | 5 | 9 | 332 | 2. |
| Yhteensä | 194 | 45 | 112 | 42 | 55 | 2928 | |||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Espanjalainen MotoGP-mestari lopettamassa – "Olen miettinyt päätöstäni pitkään" yle.fi. Viitattu 12.7.2018.
- ↑ 125cc World Standing 2002 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ 125cc World Standing 2003 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ 250cc World Standing 2005 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 23.7.2017 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2010 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2011 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2012 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2013 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ Official: Pedrosa not racing in German GP motogp.com 14.7.2013 Viitattu 25.7.2017 (englanniksi)
- ↑ MotoGP World Standing 2014 (Arkistoitu – Internet Archive) motogp.com Viitattu 28.7.2020 (englanniksi)
- ↑ Merkittävä vahvistus MotoGP-luokasta: Pedrosa jatkaa Hondalla kaudet 2017 ja 2018[vanhentunut linkki] bike.fi 16.5.2016 Viitattu 25.7.2017
1949: Bruno Ruffo | 1950: Dario Ambrosini | 1951: Bruno Ruffo | 1952: Enrico Lorenzetti | 1953: Werner Haas | 1954: Werner Haas | 1955: Hermann-Paul Muller | 1956: Carlo Ubbiali | 1957: Cecil Sandford | 1958: Tarquinio Provini | 1959: Carlo Ubbiali | 1960: Carlo Ubbiali | 1961: Mike Hailwood | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Phil Read | 1965: Phil Read | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Phil Read | 1969: Kel Caruthers | 1970: Rob Gould | 1971: Phil Read | 1972: Jarno Saarinen | 1973: Dieter Braun | 1974: Walter Villa | 1975: Walter Villa | 1976: Walter Villa | 1977: Mario Lega | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Anton Mang | 1981: Anton Mang | 1982: Jean-Louis Tournadre | 1983: Carlos Lavado | 1984: Christian Sarron | 1985: Freddie Spencer | 1986: Carlos Lavado | 1987: Anton Mang | 1988: Sito Pons | 1989: Sito Pons | 1990: John Kocinski | 1991: Luca Cadalora | 1992: Luca Cadalora | 1993: Tetsuya Harada | 1994: Max Biaggi | 1995: Max Biaggi | 1996: Max Biaggi | 1997: Max Biaggi | 1998: Loris Capirossi | 1999: Valentino Rossi | 2000: Olivier Jacque | 2001: Daijirō Katō | 2002: Marco Melandri | 2003: Manuel Poggiali | 2004: Daniel Pedrosa | 2005: Daniel Pedrosa | 2006: Jorge Lorenzo | 2007: Jorge Lorenzo | 2008: Marco Simoncelli | 2009: Hiroshi Aoyama |
| ||||||||||
