Jorge Lorenzo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jorge Lorenzo
Jorge Lorenzo vuonna 2013
Jorge Lorenzo vuonna 2013
Henkilötiedot
Syntynyt
Palma
Kansalaisuus  Espanja
Uratiedot
Pyörän numero 99
Nykyinen talli Yamaha (testikuljettaja)
Entiset tallit Movistar Yamaha MotoGP (2008–2016)
Ducati Team (2017–2018)
Repsol Honda (2019)
Ensimmäinen voitto Portugal 2008
Tilastot
MotoGP
Kilpailuja 203
Maailmanmestaruuksia 3 (2010, 2012, 2015)
Voittoja 47
Palkintosijoja 114
Paalupaikkoja 43
Nopeimpia kierroksia 30
Ensimmäinen kilpailu Qatar 2008
Ensimmäinen voitto Portugal 2008
250-kuutioiset
Kilpailuja 48
Maailmanmestaruuksia 2 (2006, 2007)
Voittoja 17
Palkintosijoja 29
Paalupaikkoja 23
Nopeimpia kierroksia 4
Ensimmäinen kilpailu Espanja 2005
Ensimmäinen voitto Espanja 2006
Aiheesta muualla
www.lorenzo99.com

Jorge Lorenzo Guerrero (s. 4. toukokuuta 1987 Palma de Mallorca[1]) on entinen espanjalainen ratamoottoripyöräilijä ja MotoGP-luokan kolminkertainen maailmanmestari vuosilta 2010, 2012 ja 2015. Lisäksi hän on 250-kuutioisten kaksinkertainen maailmanmestari.

Lorenzo ajoi kaudella 2019 MotoGP-luokassa Hondan tehdastallissa.[1]

Ennen MotoGP-luokkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lorenzo debytoi 14-vuotiaana ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa vuonna 2002, kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana. Hän otti samassa luokassa uransa avausvoiton Brasiliassa. Kaudella 2004 hän voitti kolme kilpailua ja sijoittui loppupisteissä neljänneksi. 125-kuutioisissa hän ajoi vain Derbillä, mutta siirtyi kaudella 2005 Aprilialle ja 250-kuutioisiin.

Ensimmäisellä kaudellaan 250-kuutioisissa Lorenzo ajoi tasaisesti 10 parhaan joukkoon jokaisessa kilpailussa neljä keskeytystä pois lukien. Hän oli kuudesti palkintokorokkeella, joista neljä kakkossijoja, mutta voittoja ei tullut.

Kauden 2006 Lorenzo aloitti hyvin. Hän voitti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua ja ajoi kolmessa ensimmäisessä kilpailussa paalupaikalle. Kauden kolmannessa kilpailussa Turkissa hän kuitenkin kaatui kilpailun alussa, mikä sai aikaan sen että italialainen Andrea Dovizioso nousi MM-sarjan johtoon. Kiinan neljännen sijan ja Ranskan keskeytyksen jälkeen Lorenzo alkoi dominoida sarjaa. Hän ajoi yhdeksässä peräkkäisessä kilpailussa palkintokorokkeelle, joista sijoituksista peräti kuusi oli voittoja ja nousikin kuin nousi takaisin MM-sarjan johtoon kauden loppupuolella. Aika-ajoissa Lorenzo oli vieläkin ylivoimaisempi. Paalupaikkoja hän ajoi peräti 10. Huolimatta kaikesta ylivoimaisuudestaan, niin vain kaksi osakilpailua voittanut Dovizioso taisteli Lorenzon kanssa mestaruudesta aina viimeiseen kilpailuun asti, jossa neljäs sija kuitenkin sinetöi espanjalaisen mestaruuden.

Lorenzo voitti 250cc-luokan mestaruuden myös kaudella 2007, voittaen kauden aikana yhdeksän osakilpailua.

MotoGP-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yamaha (2008–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lorenzo ajoi kaudella 2010 paalulta voittoon Silverstonessa.
Lorenzo Portugalin Estorilissa 2011

Kaudelle 2008 Lorenzo siirtyi ajamaan Yamahan tehdastalliin, legendaarisen Valentino Rossin tallikaveriksi. Kauden avauskilpailussa Qatarissa Lorenzo ajoi paalupaikalle, ja ensimmäisen MotoGP -voittonsa hän saavutti kauden kolmannessa osakilpailussa Portugalissa. Kauden loppupisteissä Lorenzo sijoittui lopulta neljänneksi.

Kaudella 2009 Lorenzo voitti Japanin, Ranskan, Indianapolisin ja Portugalin osakilpailut. Yhteispisteissä hän sijoittui toiseksi häviten maailmanmestaruuden 45 pisteen erolla tallikaverilleen Valentino Rossille. Lorenzo saavutti toisella kaudellaan MotoGP:ssä ja Yamahalla 12 palkintokorokesijaa ja viisi paalupaikkaa.

Kaudella 2010 hän jatkoi edelleen Yamahalla, ja varmisti uransa ensimmäisen MotoGP-luokan maailmanmestaruuden lokakuussa, sijoituttuaan Malesian GP:ssä kolmanneksi.[2] Lorenzo voitti kauden aikana yhdeksän kilpailua ja ajoi yhteensä kuusitoista kertaa palkintokorokkeelle. Hän jäi ainoastaan Aragonissa ja Japanissa palkintokorokkeen ulkopuolelle sijoituttuaan molemmissa kilpailuissa neljänneksi. Lorenzo voitti parhaimmillaan kolme kilpailua peräkkäin ja ajoi 12:ssa ensimmäisessä kilpailussa palkintokorokkeelle. Lorenzo ajoi myös seitsemän kertaa paalupaikalle.

Hallitsevana maailmanmesatarina kaudella 2011 Lorenzo sijoittui MM-sarjassa toiseksi 90 pisteen erolla maailmanmestaruuden voittaneeseen Casey Stoneriin.[3] Lorenzo loukkaantui Australian GP:n lämmittelyissä ja joutui jättämään kauden kolme viimeistä kilpailua ajamatta. Hän voitti kauden aikana kolme kilpailua Espanjan, Italian ja San Marinon. Lorenzo keräsi kauden aikana kymmenen palkintokorokesijoitusta ja ajoi paalupaikalle Portugalissa ja Yhdysvalloissa. Hän sijoittui molemmissa kilpailuissa toiseksi.

Seuraavalla kaudella 2012 Lorenzo palasi jälleen maailmanmestariksi, ja tällä kertaa hänen pahin kilpakumppaninsa Stoner joutui jättämään kilpailuja väliin loukkaantumisten vuoksi.[1] Lorenzo voitti lopulta mestaruuden 18 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Daniel Pedrosaan. Lorenzo ajoi kauden aikana kymmenen kertaa toiseksi, joka oli hänen huonoin sijoitus keskeytyksiä lukuun ottamatta ja ajoi voittoon kuudesti. Hän keskeytti kauden aikana vain kahdesti ensin Assenissa kolaroituaan Álvaro Bautistan kanssa ja toisen kerran kauden päätöskilpailussa Valenciassa kaatumisen myötä. Lorenzo ajoi myös seitsemän kertaa paalupaikalle.

Kaudella 2013 Lorenzo sijoittui MM-pisteissä toiseksi hävittyään maailmanmestaruuden neljän pisteen erolla tulokaskauttaan ajaneelle Marc Márquezille.[4] Lorenzon sai uudeksi tallikaverikseen Valentino Rossin, joka palasi takaisin Lorenzon tallikaveriksi ajettuaan kaksi kautta Ducatilla. Rossi sijoittui neljänneksi, jonka Lorenzo voitti 93 pisteen erolla. Lorenzo ajoi palkintokorokkeelle neljätoista kertaa, joista kahdeksan kertaa hän ajoi voittoon. Se oli hänen kauden toiseksi eniten voittoja sitten kauden 2010, jolloin Lorenzo saavutti yhdeksän voittoa.

2014 Lorenzo sijoittui MM-pisteissä kolmanneksi Marc Márquezin voitettua mestaruuden ylivoimaisesti ja tallikaveri Valentino Rossi sijoittui toiseksi.[5] Lorenzo hävisi Márquezille 99 pisteen erolla mestaruuden ja Rossiin piste-ero jäi 32:een. Lorenzo voitti kauden aikana kaksi kilpailua, joka oli hänen heikon saavutus sitten tulokaskauden, jolloin Lorenzo voitti yhden kilpailun. Hän voitti Aragonin ja Japanin kilpailut peräkkäin, joissa Lorenzo ajoi myös kilpailun nopeimman kierrosajan. Lorenzo ajoi yhteensä yksitoista kertaa palkintokorokkeelle ja kerran paalupaikalle. Hän ajoi yhdeksän kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle, joista muun muassa kakkoseksi Lorenzo ajoi neljä kertaa peräkkäin.

Kausi 2015 oli Lorenzolle menestyksekkäämpi voitettuaan uransa kolmannen MotoGP:n maailmanmestaruuden. Hän voitti viiden pisteen erolla ennen toiseksi tullutta tallikaveriaan Valentino Rossia.[6] Lorenzo aloitti kauden kolme ensimmäistä kilpailua heikommin sijoituttuaan kaksi ensimmäistä kilpailua neljänneksi ja kolmannessa viidenneksi. Tämän jälkeen Lorenzo voitti neljä kilpailua peräkkäin. Hän voitti kauden aikana yhteensä seitsemän kilpailua ja ajoi palkintokorokkeelle kaksitoista kertaa. Lorenzo ajoi kuusi nopeinta kierrosta kauden aikana, joka oli hänen uransa paras tulos. Sitä ennen hän oli ajanut viisi kertaa kilpailun nopeimman kierroksen kaudella 2012. Lorenzo ajoi viidesti paalupaikalle, joista hän ajoi kolmesti suoraan voittoon Espanjassa, Tšekeissä ja Valenciassa.

Ducati (2017–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lorenzo Qatarin testeissä 2017.

Lorenzo siirtyi Ducatille kaudeksi 2017, kun huhtikuussa 2016 hänen ilmoitettiin tehneen kaksivuotisen sopimuksen.[7] Lorenzo ajoi Ducatilla avauskaudellaan kokonaispisteissä seitsemänneksi, saavuttaen kolme palkintokorokesijaa. Hän ajoi ensimmäisen kerran palkintokorokkeelle Espanjan kilpailussa oltuaan kolmas.[8] Sittemmin ajoi seuraavan kerran palkintokorokkeelle kauden lopulla ensin Aragonissa kolmanneksi ja Malesiassa toiseksi.

Kauden 2018 Lorenzo aloitti heikosti keskeyttäen heti avauskilpailussa Qatarissa, eikä hän seuraavassa kahdessa kilpailussa yltänyt kuin sijoille 15 ja 11. Lorenzo keskeytti vielä Espanjan kilpailun, kunnes Ranskassa hän sijoittui kuudenneksi. Lorenzo voitti tämän jälkeen kaksi kilpailua peräkkäin Italian ja Katalonian kilpailut, joista jälkimmäisessä hän ajoi myös paalupaikalle. Hän saavutti vielä yhden voiton Itävallassa ja sitä ennen yhden kakkossijan Tšekissä. Lorenzon kausi kuitenkin päättyi pian loukkaannuttuaan ulosajossa Aragonissa, jonka myötä hän joutui jättämään neljä kilpailua väliin. Lorenzo ajoi vielä päätöskilpailun Valenciassa, jossa hän sijoittui 12:sta. Lorenzo sijoittui loppupisteissä yhdeksänneksi keräten 134 pistettä.[9]

Repsol Honda ja uran päättäminen (2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. kesäkuuta 2018 Repsol Honda ilmoitti tehneensä kaksivuotisen sopimuksen Lorenzon kanssa, joka korvasi uransa päättäneen Dani Pedrosan.[10]

Lorenzon kausi alkoi vaisusti sijoittuen seitsemän ensimmäisen kilpailun aikana parhaimmillaan sijalle 11, keskeyttäen kahdesti. Kahdeksannessa kilpailussa Assenissa Lorenzo kärsi ensimmäisissä harjoituksissa sattuneen ulosajon myötä jälleen loukkaantumisen, joka piti hänet sivussa neljän kilpailun verran. Lorenzo palasi takaisin Silverstonessa, mutta kertoi omien sanojensa mukaan ajavan kivun alaisena. Loppukauden tulokset olivat vielä heikompia sijoittuen neljä kilpailua peräkkäin pisteiden ulkopuolelle. Lopulta marraskuussa Malesian kilpailun aikana Lorenzo ilmoitti päättävänsä uransa kyseiseen kauteen.[11] Hän ajoi päätöskilpailussa Valenciassa kolmanneksitoista. Lorenzo keräsi kauden aikana vain 38 pistettä, jolla hän sijoittui loppupisteissä 19:sta.[12]

Testikuljettajana (2020)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2020 Yamaha ilmoitti tehneensä sopimuksen Lorenzon kanssa testikuljettajan paikasta. Lorenzo olisi vastuussa Yamahan Euroopan testiryhmästä.[13]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Luokka Pyörä Kilpailut Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat

kierrokset

Pisteet Sijoitus
2002 125cc Derbi RS 125 14 0 0 0 0 21 21.
2003 125cc Derbi RS 125 16 1 2 1 1 79 12.
2004 125cc Derbi RSA 125 16 3 7 2 2 179 4.
2005 250cc Honda RS250RW 15 0 6 4 0 167 5.
2006 250cc Aprilia RSW 250 16 8 11 10 1 289 1.
2007 250cc Aprilia RSW 250 17 9 12 9 3 312 1.
2008 MotoGP Yamaha YZR-M1 17 1 6 4 1 190 4.
2009 MotoGP Yamaha YZR-M1 17 4 12 5 4 261 2.
2010 MotoGP Yamaha YZR-M1 18 9 16 7 4 383 1.
2011 MotoGP Yamaha YZR-M1 15 3 10 2 2 260 2.
2012 MotoGP Yamaha YZR-M1 18 6 16 7 5 350 1.
2013 MotoGP Yamaha[14] 17 8 14 4 2 330 2.
Yhteensä 196 52 112 55 25 2821

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.crash.net/motogp/racer_bio/85/jorge_lorenzo.html
  2. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/motorsport/motorbikes/9077774.stm
  3. MotoGP World Standing 2011 motogp.com Viitattu 14.7.2017 (englanniksi)
  4. MotoGP World Standing 2013 motogp.com Viitattu 14.7.2017 (englanniksi)
  5. MotoGP World Standing 2014 motogp.com Viitattu 14.7.2017 (englanniksi)
  6. MotoGP World Standing 2015 motogp.com Viitattu 14.7.2017 (englanniksi)
  7. Vahvistus: MotoGP-mestari Lorenzo Ducatille kahden vuoden sopimuksella bike.fi 18.4.2016 Viitattu 11.7.2017 (suomeksi)
  8. Unlikely first Ducati podium "like a victory" for Lorenzo motorsport.com 7.5.2017 Viitattu 16.7.2017 (englanniksi)
  9. MotoGP World Standing 2018 motogp.com Viitattu 29.7.2020 (englanniksi)
  10. Honda announces Jorge Lorenzo's two-year MotoGP deal for 2019/20 autosport.com 6.6.2018 Viitattu 29.7.2020 (englanniksi)
  11. In full:Jorge Lorenzo's retirement speech at Valencia" 14.11.2019 Viitattu 29.7.2020 (englanniksi)
  12. MotoGP World Standing 2019 motogp.com Viitattu 29.7.2020 (englanniksi)
  13. Jorge Lorenzo Confirmed As Yamaha MotoGP Test Rider For 2020 motomatters.com 30.1.2020 Viitattu 29.7.2020 (englanniksi)
  14. Jorge Lorenzo motogp.com. Viitattu 12.11.2013. (englanniksi)