Erik Bergman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erik Bergman keski-iässä.

Erik Valdemar Bergman (24. marraskuuta 1911 Uusikaarlepyy24. huhtikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen akateemikko ja yksi toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimmistä suomalaisista säveltäjistä.

Bergman ilmestyi suomalaisen musiikin modernismin aallonharjalle jo 1950-luvun alussa, jolloin hän sävelsi Suomen ensimmäiset dodekafoniset teokset. 1970-luvulla Bergman löysi oman värikkään, primitivistis-modernin ja usein eksoottisiin aiheisiin pohjautuvan tyylinsä. Bergman tunsi suurta kiinnostusta kaukaisiin kulttuureihin, ja hän tutustui eri kansojen musikaalisiin perinteisiin aina Tiibetiä ja Egyptiä myöten. Bergman ilmoitti harrastuksekseen muun muassa eksoottiset soittimet.

Bergmanin tuotannossa varsinkin vokaalimusiikki on keskeisessä asemassa. Esimerkiksi kuoroteoksissaan Bergman etsi aina vain uusia ilmaisumuotoja. Säveltämisen lisäksi Erik Bergman opetti vuosina 1963–1976 Sibelius-Akatemiassa ja toimi vuosikymmenien ajan arvostettuna kuoronjohtajana, mm. Helsingin katolisen kirkon kuorossa, Akademiska Sångföreningenissä 1950–69 sekä mieskuoro Sällskapet MM:ssä 1951–78. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto myönsi Bergmanille akateemikon arvonimen vuonna 1982. Hänet palkittiin vuonna 1959 Pro Finlandia -mitalilla.

Erik Bergman ja Solveig von Schoultz kahvipöydässä vuonna 1962.

Tärkeitä teoksia ovat muun muassa ooppera Det sjungande trädet, orkesteriteokset Colori ed improvvisazioni, Ananke, Poseidon, Arctica, Birds in the morning (huilulle ja orkesterille), pianokonsertto, viulukonsertto, Noa (kuorolle, baritonisolistille ja orkesterille) sekä Bardo Thödol (solisteille, kuorolle ja orkesterille, perustuu muinaiseen tiibetiläiseen ”kuolleiden kirjaan”). Kuorolle kirjoitetuista teoksista merkittävimpiä ovat egyptiläisväritteinen Hathor-sarja, Svanbild, Fåglarna ja Lemminkäinen. Lisäksi Bergmanin tuotantoon kuuluu jousikvartetto ja useita muita kamarimusiikkiteoksia kokeellisemmille kokoonpanoille.

Bergman avioitui vuonna 1942 laulajatar Sylvelin Långholmin kanssa. Bergmanin toinen puoliso oli laulajatar Aulikki Rautawaara ja kolmas puoliso runoilija Solveig von Schoultz. Vuonna 2000 Bergman avioitui näyttelijä Christina Indrenius-Zalewskin kanssa. Ikinuori Bergman vitsaili halunneensa päästä vielä kerran naimisiin ennen 90-vuotispäiväänsä. Bergman sai toukokuussa 2003 vakavan aivoinfarktin, minkä vuoksi hän joutui lopettamaan työskentelynsä.

Erik Bergman kuoli 24. huhtikuuta 2006 Helsingissä pitkäaikaisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle samaan hautaan kuin puolisonsa Soveig von Schoultz.[1]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttämöteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burla op. 9 (1948)
  • Tre aspetti d'una serie dodecafonica op. 46 (1957)
  • Aubade op. 48 (1958)
  • Simbolo op. 52 (1960)
  • Circulus op. 58 (1965)
  • Colori ed improvvisazioni op. 72 (1973)
  • Arctica op. 90 (1979)
  • Ananke op. 97 (1981-82)
  • Tutti e soli kamariorkesterille op. 113 (1990)
  • Sub luna op. 116 (1990)
  • Poseidon op. 122 (1993)
  • Musica marina jousiorkesterille op. 125 (1993-94)
  • Konsertto kamariorkesterille op. 140 (1997)
  • Meditation and Emotion op. 148 (2001)

Konsertoivia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dualis sellolle ja orkesterille op. 86 (1978)
  • Birds in the Morning huilulle ja orkesterille op. 89 (1979)
  • Pianokonsertto op. 94 (1980-81)
  • Viulukonsertto op. 99 (1982)
  • The Maestro and his Orchestra viululle ja jousiorkesterille op. 136 (1996)
  • Cadenza oboelle ja orkesterille op. 137 (1996)
  • Sellokonsertto op. 141 (1998)
  • Fantasia trumpetille ja orkesterille op. 150 (2003)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolme fantasiaa klarinetille ja pianolle op. 42 (1953-54)
  • Concertino da camera kamariyhtyeelle op. 53 (1961)
  • Solfatara saksofonille ja lyömäsoittimille op. 81 (1977)
  • Dialogue huilulle ja kitaralle op. 82 (1977)
  • Midnight kitaralle op. 83 (1977)
  • Silence and Eruptions kamariyhtyeelle op. 91 (1979)
  • Janus viululle ja kitaralle op. 92 (1980)
  • Mipejupa huilulle, saksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille op. 96 (1981)
  • Jousikvartetto op. 98 (1982)
  • Borealis kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille op. 101 (1983)
  • Quo Vadis sellolle ja pianolle op. 102 (1983)
  • etwas rascher saksofonikvartetille op. 108 (1985)
  • Karanssi klarinetille ja sellolle op. 114 (1990)
  • Mana klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle op. 117 (1991)
  • Quint-Essence saksofonikvartetille ja lyömäsoittimille op. 123 (1993)
  • Attention! viidelle lyömäsoittajalle op. 124 (1993)
  • Nu alttoviululle ja pianolle op. 126 (1994)
  • Una Fantasia jousikvartetille ja pianolle op. 130 (1994)
  • Hommage à Paul Sacher jousikvartetille, lyömäsoittimille ja pianolle op. 133 (1995)
  • Musica concertante jousikvartetille op. 138 (1997)
  • Extase kitaralle op. 143 (1999)
  • Vision lyömäsoittimille op. 144 (1999)

Pianomusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Intervalles op. 34 (1949)
  • Sonatiini op. 36 (1950)
  • Espressivo op. 40 (1952)
  • Aspekter op. 63 (1969)
  • À propos de B-A-C-H op. 79 (1976)
  • Omaggio a Cristoforo Colombo op. 119 (1991)
  • Exsultate uruille op. 43 (1954)
  • Energien cembalolle op. 66 (1970)

Kuoromusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soitinsäestyksellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rubaiyat baritonille, mieskuorolle ja orkesterille op. 41 (Omar Khayyam, 1954)
  • Aton baritonille, lukijalle, sekakuorolle ja orkesterille op. 49 (Akhnaten, 1959)
  • Bauta baritonille, mieskuorolle ja lyömäsoittimille op. 54 (Edda, 1961)
  • Sela baritonille, sekakuorolle ja kamariorkesterille op. 55 (Raamattu / Daavid, 1962)
  • Fåglarna baritonille, sooloäänille, mieskuorolle, lyömäsoittimille ja celestalle op. 56a (Solveig von Schoultz, 1962)
  • Snö huilulle, baritonille ja mieskuorolle op. 59b (Peter Sandelin, 1966)
  • Jesurun baritonille, mieskuorolle, vaskille ja lyömäsoittimille op. 61 (Raamattu / Jesaja, 1967)
  • Canticum Fennicum baritonille, solistiryhmälle, mieskuorolle ja orkesterille op. 62 (eri tekstejä, 1967)
  • Nox baritonille, sekakuorolle, huilulle, englannintorvelle ja lyömäsoittimille op. 65 (eri tekstejä, 1970)
  • Requiem över en död diktare baritonille, sekakuorolle, vaskille, lyömäsoittimille ja uruille op. 67 (Bengt V. Wall, 1970)
  • Missa in honorem Sancti Henrici solisteille, sekakuorolle ja uruille op. 68 (messuteksti, 1971)
  • Samothrake, draamallinen kohtaus lukijalle, sekakuorolle ja soitinyhtyeelle op. 69 (Gunnar Ekelöf, 1971)
  • Hathor Suite sopraanolle, baritonille, sekakuorolle, huilulle, englannintorvelle, harpulle ja lyömäsoittimille op. 70 (muinaisegyptiläisiä tekstejä, 1971)
  • Bardo Thödol lukijalle, mezzosopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 74 (tiibetiläinen kuolleiden kirja, 1974)
  • Bim Bam Bum tenorille, lukijalle, mieskuorolle ja soitinyhtyeelle op. 80 (Christian Morgenstern, 1976)
  • Noa baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 78 (heprealaisia sanoja, 1976)
  • Bygden lukijalle, sopraanolle, baritonille, seka- ja lapsikuorolle ja soitinyhtyeelle op. 107 (Lars Huldén, 1985)
  • Sång och tystnad sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 134 (Bo Carpelan, 1996)
  • Preisungen sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille op. 135 (Raamattu, 1996)
  • alttohuilulle, kontratenorille, baritonille ja mieskuorolle op. 139 (1997)

A cappella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinlauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fyra sånger lauluäänelle ja pianolle op. 14 (Johan Ludvig Runeberg, 1945)
  • Fem psalmer lauluäänelle ja pianolle op. 16 (1945)
  • Majnätter sopraanolle ja pianolle tai orkesterille op. 20 (Jarl Hemmer, 1946)
  • Ensamhetens sånger lauluäänelle ja pianolle tai orkesterille op. 27 (Edith Södergran, 1947)
  • Med dig lauluäänelle ja pianolle op. 45 (eri tekstejä, 1956)
  • Triumf att finnas till sopraanolle, huilulle ja lyömäsoittimille op. 87 (Edith Södergran, 1978)
  • Lament and Incantation sopraanolle ja sellolle op. 106 (1984)
  • Die Blume mezzosopraanolle ja lyömäsoittimille op. 115 (1990)
  • Den heliga oron mezzosopraanolle ja jousikvartetille op. 127 (Solveig von Schoultz, 1994)
  • Onni baritonille ja pianolle op. 131 (Lauri Viita, 1994)
  • Ögonblicket sopraanolle ja pianolle op. 128 (Solveig von Schoultz, 1994)
  • Conjuration mezzosopraanolle ja alttohuilulle op. 145 (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taiteilijainmäki V21A (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]