Ilmari Krohn

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmari Henrik Reinhold Krohn
Ilmari Krohn työpöytänsä ääressä.
Ilmari Krohn työpöytänsä ääressä.
Syntynyt 8. marraskuuta 1867
Helsinki
Kuollut 25. huhtikuuta 1960
Helsinki
Kansallisuus Suomi
Sukujuuret Krohn-suku
Tutkimusala taidemusiikki, kansanmusiikki
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Oppilaat Otto Andersson
Toivo Haapanen
Armas Launis
Eino Roiha
A. O. Väisänen
Tunnetuimmat työt Musiikin teorian oppijakso I–V
Tunnustukset Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1954

Laaja kirkkomusiikkituotanto (kantaatteja, oratorioita, Psalttari).

Ilmari Henrik Reinhold Krohn [kru:n] (8. marraskuuta 1867 Helsinki25. huhtikuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä. Ilmari Krohn kuului Krohnin saksalaisperäiseen sukuun; hänen isänsä oli kansanrunouden tutkija Julius Krohn.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohn opiskeli Helsingin yliopistossa estetiikkaa ja nykyiskansain kirjallisuutta sekä Richard Faltinin johdolla ja Leipzigin konservatoriossa musiikinteoriaa, sävellystä, pianonsoittoa ja urkujensoittoa. Jo opiskeluvuosinaan hän keräsi suomalaisia kansansävelmiä. Hän kiinnostui erityisesti hengellisistä sävelmistä ja käsitteli niitä ensimmäisessä suomalaisessa musiikkitieteen alan väitöskirjassa Über die Art und Entstehung der geistlichen Volksmelodien in Finland (1899). Krohnia voidaan pitää Suomen musiikkitieteen perustajana: hän toimi vuodesta 1900 alkaen yliopiston ensimmäisenä musiikin historian ja teorian dosenttina ja hoiti musiikkitieteen ylimääräistä professuuria vuosina 1918–1935. Hän myös pani alulle v. 1911 musiikintutkijoiden tutkijayhteisön, joka rekisteröitiin myöhemmin (1916) nimellä Suomen musiikkitieteellinen seura.

Krohn opetti Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa, Helsingin musiikkiopistossa (nykyinen Sibelius-Akatemia) ja Helsingin kirkkomusiikkiopistossa. Kirkkomuusikkona hän toimi Tampereella Aleksanterin kirkossa (1894–1905) ja Helsingin eteläisessä (Sörnäisten) suomalaisessa seurakunnassa Kallion kirkossa (1911–1944; Kallion kirkko rakennettiin vuonna 1912). Hän sävelsi pääasiassa hengellistä musiikkia, kuten kuoro- ja yksinlauluja, viisi kantaattia, oratoriot Ikiaartehet ja Voittajat, Johannes-passion, oopperan Tuhotulva (1916–18) ja ainoana säveltäjänä maailmassa koko Psalmien kirjan sisältävän Psalttarin.

Ikiaartehet on ensimmäinen suomalainen oratorio, ja tekstin kirjoitti puoliso Hilja Haahti. Krohn ja Haahti vierailivat Roomassa pääsiäisenä 1911 ja Krohn kiinnostui armenialaisesta liturgiasta. Oratoriossa on kolme kuvaelmaa, ja ne sijoittuvat alkukristittyjen aikaan. Oratorion kantaesitys oli vuonna 1914. Soitinnusta arvosteltiin, ja Krohn uudisti oratoriota 1930-luvun alussa. Uusi versio kantaesitettiin vuonna 1935.[1]

Krohn oli tuottelias tutkija, ja hän käsitteli hengellisen musiikin lisäksi mm. Richard Wagnerin, Anton Brucknerin ja Jean Sibeliuksen tuotantoa. Hän kehitti kattavan musiikinteorian, joka käsitti rytmi-, sävel-, sointu-, kontrapunkti- ja muoto-opin. Krohnin tutkijantyölle olivat ominaisia pyrkimys ilmiöiden täydelliseen systematisoimiseen, klassistinen estetiikka, sisällön kuvailu, kansalliset ja uskonnolliset painotukset sekä konservatiivisuus.[2] Hän toimi myös musiikkiarvostelijana. Ilmari Krohn vihittiin Helsingin yliopistossa teologian kunniatohtoriksi vuonna 1955. Hän sai elämäntyöstään Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1954.

Ilmari Krohnin 1. puoliso vuodesta 1893 oli Emilie von Dittmann (1870−1905) ja 2. puoliso vuodesta 1906 kirjailija Hilja Haahti. Ensimmäisestä avioliitosta syntyneitä poikia olivat lääkäri ja runoilija Ensio Kurki-Suonio (1896−1993), säveltäjä Felix Krohn (1898−1963) ja Helsingin Johanneksen seurakunnan kirkkoherra ja hengellisen kansanmusiikin tutkija, teologian tohtori Erkki Kurki-Suonio (1901−1985).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena maisterina Ilmari Krohn kiersi Suomea ja keräsi kansanmusiikkia. Kuva 1880-luvulta.
  • Über die Art und Entstehung der geistlichen Volksmelodien in Finland. Väitöskirja. Helsingfors. 1899.
  • Sävelten alalta: kirjoituksia ja mietelmiä. Otava, Helsinki. 1899.
  • Rytmioppijakso lukkari- ja urkurikouluja varten. WSOY, Helsinki. 1907.
  • Musiikin teorian oppijakso I: Rytmioppi. WSOY, Helsinki. 19111914.
  • Musiikin teorian oppijakso II: Säveloppi (melodiikka). WSOY, Helsinki. 1916.
  • Musiikin teorian oppijakso III: Harmoniaoppi. WSOY, Helsinki. 1923.
  • Musiikin teorian oppijakso IV: Polyfoniaoppi. WSOY, Helsinki. 1927.
  • Musiikin teorian oppijakso V: Muoto-oppi. WSOY, Helsinki. 1937.
  • Liturgisen säveltyylin opas. WSOY, Helsinki. 1940.
  • Der Formenbau in den Symphonien von Jean Sibelius. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki. 1942. ISSN 0066-2011
  • Der Stimmungsgehalt der Symphonien von Jean Sibelius 1–2. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki. 19451946. ISSN 0066-2011
  • Sävelmuistoja elämäni varrelta. WSOY, Helsinki. 1951.
  • Anton Bruckners Symphonien: Untersuchung über Formenbau und Stimmungsgehalt 1–3. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki. 19551959. ISSN 0066-2011

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pajamo, Reijo – Tuppurainen, Erkki: Kirkkomusiikki, s. 406–407. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
  2. Pajamo, Reijo – Tuppurainen, Erkki: Kirkkomusiikki, s. 405. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laitinen, Martti: Kohti uutta Ilmari Krohnin teosluetteloa – lähteenä säveltäjän omatekoiset teosluettelot. Suomen musiikkitiede 100 vuotta: juhlasymposiumin satoa. Toim. Anna-Elena Pääkkölä. Helsinki. Suomen musiikkitieteellinen seura, 2012. Teoksen verkkoversio.
  • Laitinen, Martti: Uupumaton uurastus: Tarkastelu Ilmari Krohnin elämänvaiheista ja sävellystuotannosta kevääseen 1905 asti. Musiikkitieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, 2014. Teoksen verkkoversio.
  • Mantere, Markus: Varhaisen suomalaisen musiikkitieteen oppihistoriaa: tutkimuskohteena Ilmari Krohnin persoona ja tieteellinen profiili. Musiikki, 2012, 42. vsk, nro 2, s. 40–56. ISSN 0355-1059.
  • Mantere, Markus: ”Jeesus Kristus on suora tie”: kristillinen maailmankuva Ilmari Krohnin musiikillisen ajattelun taustatekijänä. Musiikki, 2012, 42. vsk, nro 3–4, s. 28–47. ISSN 0355-1059.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]