Eini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Einistä etunimenä kerrotaan artikkelissa Eini (nimi).
Eini
Eini Estradilla 30 vuotta -konsertti Vihreillä Niityillä vuonna 2007.
Eini Estradilla 30 vuotta -konsertti Vihreillä Niityillä vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Eini Pajumäki
Syntynyt 29. syyskuuta 1960 (ikä 58)
Pello
Ammatti laulaja
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1977–[1]
Yhtyeet Boogie
Kuumaa kamaa (2017–)
Levy-yhtiöt Finnlevy
Ensio Music
AGM-Good Music Oy
P-Production
Sollenic Oy
Einimusic
Motley
KHY Suomen Musiikki Oy
Sony Music
Aiheesta muualla
Kotisivut
MusicBrainz

Eini (oik. Eini Hannele Pajumäki, o.s. Orajärvi, s. 29. syyskuuta 1960 Pello) on suomalainen laulaja. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1978 laululla ”Yes Sir, alkaa polttaa”. Einin muita tunnettuja levytyksiä ovat ”Kesä ja yö”, ”Rakastua voisit aivan pikkuisen”, ”Xanadu”, ”Haloo hela Finland”, ”Monta monta yötä”, ”Kiitävän hetken hurma”, ”Tavataanko taas”, ”Olen neitsyt”, ”Kun kosket mua”, ”Mä jään” ja ”Sulle tuli faksi”. Vuonna 2002 Eini sai ensimmäisen kultalevynsä kokoelmastaan Hitit, ja vuonna 2012 sama kokoelma oli myynyt jo platinaa. Platinaa tuli niin ikään Finnhits-kiertue 2012 -kokoelmasta. Vuonna 2005 hän oli Iskelmä-Finlandia-ehdokkaana.[2][3]

Eini esiintyi omana itsenään elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984), jossa hän esitti kappaleensa ”Kesä ja yö”. Eini osallistui myös Finnhits-kiertueelle vuosina 2004–2005 yhdessä Markku Aron, Dannyn, Taiskan ja Kisun kanssa. Vuonna 2012 järjestetylle uudelle Finnhits-kiertueelle osallistuivat Einin lisäksi Danny, Tapani Kansa, Frederik ja Vicky Rosti. Aiemmin Eini keikkaili tiiviisti Boogie-yhtyeensä kanssa.[4] Elokuussa 2017 Einin ja Boogien tiet erkanivat, ja tilalle tuli uusi yhtye, Kuumaa kamaa.[5][6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eini Orajärvi varttui Pellossa maanviljelijäperheessä. Hän liittyi pikkuveljensä perustaman Sailons-yhtyeen laulusolistiksi 14-vuotiaana vuonna 1974. Yhtye keikkaili muun muassa Lapin hiihtokeskuksissa. Muun muassa Taiskan kappaleen ”Moi moi vain” sisältäneellä demonauhalla Eini sai Toivo Kärjeltä kutsun koelaulutilaisuuteen. Levytyssopimus varmistui koelauluissa esitetyn Katri Helenan ”Lintu ja lapsi” -kappaleen myötä.[2][3]

Eini muutti Helsinkiin 17-vuotiaana ja sai unohtaa saman tien harjoittelijapaikkansa hammashoitajana, sillä ensimmäinen single osoittautui läpilyönniksi. ”Yes Sir, alkaa polttaa” oli käännös Baccaran hitistä ”Yes Sir, I Can Boogie”, johon Irina Milan teki vanhaan lastenloruun pohjautuvat suomenkieliset sanat. Kappale julkaistiin marraskuussa 1978, ja siitä tuli listaykkönen. Eini levytti hieman myöhemmin myös toisen Baccara-hitin ”Cara mia”, suomeksi ”Rakastua voisit aivan pikkuisen”. Sekin menestyi sijoittuen listalla seitsemänneksi kesäkuussa 1978. Laulajan ura sai vauhtia vuonna 1978 Tapani Kansan kesäkiertueelta Summer night special, jossa Eini esiintyi vierailijana. Yksinkertaisesti Einiksi nimetty esikoisalbumi ilmestyi samana vuonna. Albumilta muistetaan Baccara-käännösten ohella levytykset ”Vielä jossain kohdataan”, ”Kapteeni Aika” ja ”Vie vain”, joista viimeisen Eini levytti vielä uudelleen vuonna 1998. Tapani Kansan kesäkiertueen jälkeen Einin taustalle koottiin oma yhtye, Pantterit.[2][3]

Vuonna 1979 Eini levytti toisen albuminsa Laululintunen, jonka suurimmaksi hitiksi nousi ”Vetonaula”. Niin ikään ”Avaruuslaiva 109” on jäänyt elämään. 1980-luvulle tultaessa laulajan imago muuttui sporttisemmaksi ja musiikkityyli vakiintui diskoiskelmiin. Alkuvuodesta 1980 Einiltä julkaistiin käännös Olivia Newton-Johnin ja Gene Kellyn musiikkielokuvan Xanadu nimikkokappaleesta. Menestystä tuli myös ”Rajana taivas” -levytyksellä, joka oli Raha-automaattiyhdistyksen jukeboxlistan kolmannella sijalla tammikuussa 1982. Vuoden 1981 Syksyn Sävelessä Einin ”Kulta rakas” ei läpäissyt esikarsintaraatia, mutta nousi hitiksi Syksyn Sävelen satoa -ohjelman myötä. Nämä levytykset ovat albumilta Eini & Lady (1981). Heinäkuussa 1982 Einin levytys ”Haloo hela Finland” menestyi niin ikään myyntilistalla yltäen yhdeksännelle sijalle. Kesäkuussa 1982 Eini osallistui myös Bulgariassa järjestetyille Golden Orfeus -laulufestivaaleille ja esitti siellä muun muassa englanninkielisen version ”Anywhere you want” neljännen albuminsa nimikkoraidasta ”Jossakin, jos haluat”.[2][3]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 julkaistiin Einin viides studioalbumi Aika pakkaus, jonka tuotti Jori Sivonen. Monien muiden Einin 1980-luvun albumien tavoin valtaosan levyn sanoituksista kirjoitti Raul Reiman. Tunnetuimmiksi tältä levyltä ovat tulleet levytykset ”Vie, vie, vie”, joka on käännös vuoden 1983 Israelin euroviisuedustajan Ofra Hazan kappaleesta ”Hi”, Audrey Landers -hitin ”Manuel Goodbye” suomenkielinen käännös ”Tavataanko taas” ja ”Me kaksi matkalla Tukholmaan”. Albumilla on myös Sivosen ja Reimanin yhteistyössä syntynyt hitti ”Kiitävän hetken hurma”, jolla Einiä vietiin Japanin markkinoille vuonna 1983. Single julkaistiin Japanissa suomenkielisen version ohella myös englanniksi nimellä ”Moment of Ecstasy”. Varsinainen hitti kappaleesta tuli Japanissa vuonna 1984 vasta 17-vuotiaan Yōko Nagayaman ensi levytyksenä, jonka japaninkielinen nimi on ”Haru wa sara sara”.

Vuonna 1984 Eini esiintyi ensimmäistä kertaa myös valkokankaalla, kun hänellä oli cameorooli Uuno Turhapuro -elokuvassa Uuno armeijan leivissä vuonna 1984. Kyseessä on kaikkien aikojen menestynein Turhapuro-elokuva keräten elokuvateattereihin yli 700 000 katsojaa. Elokuva on vuosien saatossa tehnyt Einin kabinettikohtauksessa esittämästä ”Kesä ja yö” -kappaleesta yhden laulajan suurimmista hiteistä. Levytyksen alkuperäisversio on julkaistu Finnhits-kiertue 2012 -kokoelmalevyllä. Tätä ennen se oli julkaistu ainoastaan Kellot käy -singlen b-puolena.[2][7]

Einin imagoon on kuulunut jo ensimmäisestä levytyksestä lähtien energisyys ja eroottisuus, joita vahvistivat entisestään vuonna 1985 julkaistun albumin Eini käännöskappaleet, kuten ”Tyydytys” (Laura Braniganin ”Satisfaction”) ja ”Olen neitsyt” (Madonnan ”Like A Virgin”). 1980-luvun lopulla tangokuninkaallisten ja yleisen trendin mukaisesti Eini muutti tietoisesti tyyliään ja siirtyi diskoiskelmistä perinteisten ikivihreiden pariin. Vuonna 1989 julkaistiin Lauantai-illan tyttö, joka sisältää muun muassa Tamara Lundin, Tapio Rautavaaran ja Topi Sorsakosken levytyksiä uusina sovituksina. Levyn tuotti Jaakko Salo, ja siltä julkaistuista singleistä ”Lauantai-illan tyttö” ja ”Rakkauden satu” tuli suosittuja Einin levytyksinä. Levyllä on mukana myös ”Sua liikaa rakastan”, jota kuullaan edelleen Einin keikkaohjelmistossa ja josta Anita Hirvonen teki oman coverinsa vuonna 2008.[8][2]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einiltä ilmestyi 1990-luvulla kolme levyä, ja myös levy-yhtiö vaihtui. Sydän onnea soi -levyltä (1994) muistetaan parhaiten radioiden soittolistoille kohonnut ”Nukuitko sä kulta jo?”. Keväällä 1996 Eini osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Kari Sallin säveltämällä kappaleella ”Aina sun luonas” ja sijoittui seitsemänneksi.[9] Samana vuonna ilmestyi myös ehdokaskappaleen nimeä kantava kokopitkä levy, jolta nousi hitiksi Turkka Malin sanoittama ”Yön jälkeen”. Samalta levyltä suosiota sai myös Tauskin Einille tekemä ”Tahdon rakastaa”.[2][3]. Eini velkaantui yritystoiminnastaan, kun markka devalvoitiin laman takia. Niinpä Eini maksoi velkojaan pois aina vuoteen 2008 asti.[10]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden vuosituhannen alun jälkeen Eini on palannut jälleen diskoiskelmien pariin. Vuonna 2002 Poptorin kokoelma Hitit myi parissa kuukaudessa kultaa eli yli 15 000 kappaletta. Kokoelma on myynyt tasaisesti, ja yli 30 000 myydyn levyn ylittämisestä Einille myönnettiin Hitit-kokoelmasta platinalevy marraskuussa 2012. Kokoelman menestyksen jälkeen julkaistiin vuonna 2003 Live! ja useita diskopoljentoisia singlejä, kuten uudelleenlämmitys Nisa Sorayan hitistä ”Huone 105” (2003), Iskelmä-Finlandia-ehdokkuuden myötä listahitiksi kivunnut ”Kun kosket mua” (2005) ja 2000-luvun puolella harvinaiseksi lajiksi käyneisiin euroviisukäännöksiin lukeutuva ”Kerro mulle” (2005).[2][3]

Vuonna 2011 Eini teki vahvan paluun myös levyrintamalla. Hän teki sopimuksen KHY Suomen Musiikin kanssa. ”Mä jään” -single ilmestyi huhtikuussa, se pääsi suoraan Radio Suomen soittolistan kärkeen ja myöhemmin kesällä Iskelmän listan ykköseksi. Samanniminen Risto ”Ripa” Eskolinin tuottama albumi ilmestyi syyskuun lopussa vuonna 2011, ja sen myötä Eini palasi yli 33 vuoden tauon jälkeen Suomen viralliselle albumilistalle. Sijoitus oli parhaimmillaan 27. Levyltä on ilmestynyt vielä syyskuussa toinen single ”Älä menetä mua” ja tammikuussa 2012 ”Saisit haudatun kuun”. Albumilla mukana oleva ”Kevätaurinko” oli niin ikään syksyllä 2011 Radio Suomen soitetuimpien listalla pari kuukautta sijoittuen parhaimmillaan neljännelle sijalle. Vuonna 2012 DNA:n mainokseen tehdystä kertosäkeestä tuli niin suosittu, että sen pohjalta tehtiin ”Sulle tuli faksi”.

Ystävänpäivänä vuonna 2014 julkaistiin Einin 12. studioalbumi ”Vähän kipeää”, joka nousi albumilistan sijalle 31. Albumilta julkaistiin singleinä Ressu Redfordin säveltämät ”Luulitko että” toukokuussa 2013 ja ”Palanen onnea” tammikuussa 2014. ”Tornadosydän” ja levyn nimikkoraita ”Vähän kipeää” saivat myös reilusti soittoa Radio Suomessa ja paikallisradioissa.

Vuonna 2016 Eini osallistui Uuden Musiikin Kilpailuun kappaleella ”Draamaa”. Hän selviytyi finaaliin ja sijoittui seitsemänneksi.[1][11] Eini nähtiin myös syksyllä Tähdet, tähdet -ohjelman kolmannella tuotantokaudella. Eini putosi kilpailusta kolmantena.[12]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat ja livet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A) Sisältää uusina singlet ”Kun kosket mua” ja ”Kerro mulle”, vuoden 2005 version hitistä ”Kesä ja yö” ja kaikki Einin levyttämät euroviisukäännökset.

Muut levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Joulupukin maa” (mm. kokoelmalla Soiva joulumaa, Finnlevy 1978)
  • ”Juuri sitä minä kaipaankin” (kokoelmalla Kesähitit, Finnlevy 1984)
  • ”San Franciscoon” (kokoelmalla Finnhits, Finnlevy 1986)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Yes Sir, alkaa polttaa” / ”Kotiseutu” (Finnlevy, FS 49) (11/1977)
  • ”Vielä jossakin kohdataan” / ”Rakastua voisit aivan pikkuisen” (Finnlevy, FS 55) (1978)
  • ”Vetonaula” / ”Laululintunen” (Finnlevy, FS 82) (1979)
  • ”Kuinka rakastan Travoltaa” / ”Superman” (Finnlevy, FS 96) (1979)
  • ”Xanadu” / ”Ota kii jos saat” (Finnlevy, FS 123) (1980)
  • ”Liian pian ilta päättyy” / ”Rajana taivas” (Finnlevy, FS 135) (1981)
  • ”Haloo hela Finland” / ”Pasadena” (Finnlevy, FS 157) (1982)
  • ”Jossakin, jos haluat” / ”Pikku nainen” (Finnlevy, FS 155) (1982)
  • ”Aika pakkaus” / ”Kultasein” (Finnlevy, FS 167) (1982)
  • ”Elämäni mies” / ”Vie, vie, vie” (Finnlevy, FS 180) (1983)
  • ”Je t’aime je t’aime” / ”Kiitävän hetken hurma” (Finnlevy, FS 184) (1983)
  • ”Kellot käy” / ”Kesä ja yö(Finnlevy, FS 189) (1984)
  • ”Tyydytys” / ”Olen neitsyt” (Finnlevy, FS 197) (1985)
  • ”Lauantai-illan tyttö” / ”Hyväile, hyväile vaan” (Finnlevy, FS 219) (1989)
  • ”Joutsenet” / ”Rakkauden satu” (Finnlevy, FS 222) (1989)
  • ”Lyhyt rakkaustarina” / ”Aika eron kyynelten” (Ensio Music, SESCD 144) (1993)
  • ”Yön jälkeen” / ”Tahdon rakastaa” (Ensio Music, SESCD 164) (1995)
  • ”Tule vain” / ”Kaiken kauniin rinnalla” (AGM-Good Music Oy, AGM0498) (1998)
  • ”Sama ilta” (AGM-Good Music Oy, AGMCD0699) (1999)
  • ”Huone 105” (P-Production, PJPCD-102) (12/2003)
  • ”Joulun toive” (Sollenic Oy, SLCDS-1001) (12/2003)
  • ”Ajatusleikki” (P-Production, PJPCD-103) (9/2004)
  • ”Kun kosket mua” (P-Production, PJPCD-104) (4/2005)
  • ”Kesä ja yö” / ”Suoraan suoneen” / ”Huone 105” (remix) (P-Production, PJPCD-105) (5/2005)
  • ”Kerro mulle” (Einimusic, EPJCD-101) (10/2005)
  • ”Kuumia tuulia” (Motley, MOTCD-196) (5/2007)
  • ”Kesä ja yö 2010” (Einimusic, EMCD-102) (5/2010)
  • ”Mä jään” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (4/2011)
  • ”Älä menetä mua” (KHY Suomen Musiikki Oy, VIRTAS02) (9/2011)
  • ”Saisit haudatun kuun” (KHY Suomen Musikki Oy, KHYCD-102) (1/2012)
  • ”Sulle tuli faksi” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (6/2012)
  • ”Luulitko että” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (5/2013)
  • ”Palanen onnea” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYS150) (1/2014)
  • ”Kriisit” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYS150) (4/2015)
  • ”Draamaa” (KHY Suomen Musiikki Oy) (2016)
  • ”Iho iholla” (Sony Music) (2017)
  • ”Yhteistä aikaa” (Sony Music) (2017)
  • ”Saaks viel itkee ku sattuu” (Sony Music) (2018)
  • ”Virhe” (Sony Music) (2018)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eini Uuden Musiikin Kilpailu. Yle. Viitattu 9.5.2016.
  2. a b c d e f g h Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, s. 61–62. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  3. a b c d e f Pennanen, Timo: Sisältää hitin, s. 136. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  4. Granlund, Antti: Finnhits 2012 -kiertueen lähtölaukaus tänään - katso kaikki kiertuepaikat (Tallenne sivusta Internet Archiven tietokannassa) Iskelmä. 18.8.2012. Viitattu 18.8.2012.
  5. Lehtikanto, Katariina: Yes Sir, alkaa polttaa -hitistä jo 40 vuotta - näin Eini on muuttunut Iltalehti. 25.08.2017. Viitattu 27.8.2017.
  6. Tästä se lähtee! Nimittäin hedelmällinen yhteistyö Einin kanssa – – Instagram. 18.8.2017. Viitattu 27.8.2017.
  7. Lassinharju, Tuomas: Einin Kesä ja yö – ja hyödyntymätön hittipotentiaali Finnhitsaaja-blogi. 23.8.2015. Viitattu 5.12.2016.
  8. Apu [vanhentunut linkki]
  9. Latva, Tony: Muistathan: Suomen karsinnat 1996 Viisukuppila. 5.3.2011. Viitattu 7.3.2017.
  10. Nieminen, Arja: Einin velkahelvetti ohi Iltalehti. 11.1.2008. Viitattu 18.7.2017.
  11. Escudero, Victor M.: Sandhja to represent Finland in 2016! Eurovision Song Contest. 27.2.2016. Viitattu 5.12.2016. (englanniksi)
  12. Suosikkilaulajalle lähtöpassit Tähdet, tähdet -kisasta (Tallenne sivusta Internet Archiven tietokannassa) MTV.fi. 23.10.2016. Viitattu 5.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eini.