Raul Reiman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raul Reiman
Raul Reiman toisella luokalla Riisikkalan koulussa Kylmäkoskella vuonna 1958.
Raul Reiman toisella luokalla Riisikkalan koulussa Kylmäkoskella vuonna 1958.
Henkilötiedot
Syntynyt 11. syyskuuta 1950
Helsinki
Kuollut 12. helmikuuta 1987 (36 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti sanoittaja, säveltäjä

Raul Tapio Reiman (11. syyskuuta 1950 Helsinki12. helmikuuta 1987) oli suomalainen iskelmäsanoittaja, joka teki runsaasti työtä myös säveltäjänä ja keikkamuusikkona. Hän oli alkuperäiseltä ammatiltaan sähköasentaja. Reiman oli muiden avujensa ohella myös etevä kitaristi.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raul Reiman syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Toijalassa ja Sääksmäen Tarttilassa. Opiskeltuaan sähköasentajaksi 1960-luvun lopussa hän työskenteli sekä sähköasentajana että keikkamuusikkona 1970-luvun puoliväliin saakka, jolloin hän ryhtyi päätoimiseksi sanoittajaksi. Reiman harrasti DX-kuuntelua, minkä ansiosta hän oli oppinut englannin, saksan ja espanjan kielet. Iskelmätekstejään hän kävi näyttämässä levytuottaja Toivo Kärjelle, joka huomasi nuoren kirjoittajan kyvyt ja opasti häntä runotekniikassa. Reimanin ensimmäinen levytetty teksti oli Kirkan laulama ”Pintaa” vuodelta 1974, ja tuona vuonna hänen sanoituksiaan päätyi levylle kahdeksan.[2]

Reiman teki elämänsä aikana yhteensä lähes 1 300 tekstitystä, joista vajaat 900 on päätynyt levylle saakka. Monien Reimanin tekstien aiheina olivat suomalaisten henkilökohtaiset tragediat, kuten epäonnistunut parisuhde, avioero ja työttömyys. Reimanin kynästä ovat syntyneet muun muassa kappaleet ”Titanic”, ”Minttu sekä Ville”, "Bussi Somerolle", ”Tummat silmät ruskea tukka”, ”Puhtaat purjeet”, ”Aamulla rakkaani näin[3] ja ”Kyyneleet”. Lisäksi Reiman teki suomenkielisen tekstin Toto Cutugnon kappaleeseen ”L´Italiano”, josta tuli suomalaisena versiona Kari Tapion hitti ”Olen suomalainen”. Reiman teki 1970-luvun lopulta lähtien paljon yhteistyötä säveltäjä Jori Sivosen kanssa. Hän ei ollut missään vaiheessa kuukausipalkkaisena sanoittajana, mutta hän oli solminut Finnlevyn kanssa sopimuksen, joka velvoitti hänet kirjoittamaan työnantajalleen tietyn määrän tekstejä kuukaudessa.[4]

Raul Reiman osallistui esittävänä artistina vuoden 1978 Syksyn Sävel -laulukilpailuun Prinsessa Kultakutri -yhtyeensä kanssa, mutta ei menestynyt mainittavammin.[5] Varsin melankolinen ja mollisointuinen ”Viimeinen kesä” -niminen kappale kertoo katkerasta henkilöstä jota kuolema lähestyy. Arvoitukseksi jää vain, suunnitteleeko kappaleen ”minähenkilö” varsinaisesti itsemurhaa, vai onko tämä juuri vastikään saanut kuulla olevansa kuolemansairas.[6] Eräässä haastattelussa Reiman myönsi olevansa kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä ja kuoleman vaikutuksesta kuolevan lähimmäisiin, mutta kiisti haluavansa mässäillä kuolemalla.[4]

Eurovision laulukilpailujen kotimaisessa karsinnassa samana vuonna 1978 Reiman tuli Lea Lavenin esittämällä tulkinnalla Aamulla rakkaani näin toiseksi ja hävisi vain niukasti Seija Simolan esitykselle. 21. helmikuuta 1981 Taiska esitti Suomen Euroviisu-karsinnoissa Reimanin säveltämän ja sanoittaman kappaleen Hiroshima. Se tuli kilpailussa kolmanneksi.[7] Niin ikään Reimanin sanoittama, Jori Sivosen säveltämä ja Frederikin esittämä Titanic tuli samassa karsinnassa seitsemännelle sijalle. Reimanin käsialaa oli myös Teuvo Valon elämäkertalaulu ”Miehen ikään” ja tribuutti Olavi Virralle ”Muistatko Olavi Virran”. Nämä laulut Reiman sekä sanoitti että sävelsi.

Raul Reiman kuvaili työnsä tarkoitusta iskelmäsanoittajana Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon Iskelmän kultaisessa kirjassa vuonna 1986: ”Kun suomalainen juo, hän juo pullonsa perjantaina. Minä tähtään sanoituksissani siihen, että hän kuuntelee niitä kaljakapakassa lauantaiaamuna. Jos hän silloin unohtuu kuuntelemaan tekstejäni, olen saanut yhteyden häneen.”[8]

Reiman oli työtoveriensa mukaan luonteeltaan äärimmäisen ujo ja herkkä, jopa arka, minkä vuoksi häntä ei juuri nähty levynjulkistamistilaisuuksissa eikä muissakaan viihdealan tapahtumissa. Parhaiten hän viihtyi kotonaan Kirkkonummen Masalassa kirjoittamassa. 1980-luvulla vallinnut ylenkatseellinen suhtautuminen iskelmämusiikkiin erityisesti rockväen taholta haavoitti Reimania enemmän kuin hänen parkkiintuneempia kollegojaan.[4] Jori Sivosen mukaan Reimaniin koski erityisen kipeästi Outi Poppin Ilta-Sanomiin kirjoittama murskaava arvio Reimanin sanoittamasta Kake Randelinin albumista.[9] Toisaalta Reiman arvosti suuresti sitä, että Juha Vainio sävelsi hänen tekstinsä ”Jaska ja Eetu ja Eikka”, jonka Vainio otti myös mukaan vuonna 1981 ilmestyneelle albumilleen ”Albatrossi ja sorsa”. Lisäksi Vainio piti ”Olen suomalainen” -kappaleen sanoitusta Reimanin mestarinäytteenä ja tunnusti, ettei hän olisi itse kyennyt tekemään parempaa tekstiä.[4]

Sanoittajana Reiman oli valmis muokkaamaan tekstejään tuottajan tai laulajan toiveiden mukaan, toisin kuin arvostaan ja asemastaan tietoiset vanhemmat kollegat Juha Vainio tai Vexi Salmi. Ensimmäisenä suomalaisena sanoittajana Reiman kehitteli tietokoneelleen riimi- ja fraasipankin, josta oli helppo poimia oikeansävyisiä ilmaisuja kulloisiinkin tilanteisiin.[4]

Reiman teki itsemurhan 12. helmikuuta 1987, vaikka iltapäivälehdet kertoivatkin hänen kuolleen pitkällisen sairauden seurauksena.[10] Reimanin sanoittajakollega Vexi Salmi muisteli, että työpaineiden kasvaessa Reiman alkoi käyttää yhä enemmän alkoholia ja myöhemmin kuvaan tulivat myös rauhoittavat lääkkeet. Humalassa ollessaan Reiman alkoi toistuvasti puhua itsemurhasta, ja toistuvia puheita ei kukaan ottanut enää vakavasti. Lopulta Reiman toteutti uhkauksensa ottamalla ylisuuren lääkeannoksen.[4]

Lokakuussa 2006 sai Toijalan Kellariteatterissa ensi-iltansa Raul Reimanista kertova esitys Iskelmärunoilija Raul Reiman, jonka nimiroolia näytteli muusikko Ville Leinonen. Leinonen on myös julkaissut kaksi cover-albumia, jotka sisältävät paljon Raul Reimanin sanoittamaa musiikkia (Hei! 2007 ja Hei taas 2017).[11] Samaan aikaan näytelmän kansa ilmestyi myös kirja Raul Reiman – iskelmärunoilija, joka sisältää hänen musiikillisen elämäkertansa sekä kattavan teosluettelon.

Reimanin käyttämät salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[12]

  • Titta Kristiina Jaskari
  • Timo Tuomas Lehtiö
  • Pyry Antti Lunden
  • Sam Sailor
  • Vieno Vainaa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iskelmärunoilija Raul Reiman Pop-lehti. Viitattu 22.2.2014.
  2. Arttu Seppänen: Iskelmämestari Raul Reiman oli ”Tarttilan biitles”. Aamulehti 6.10.2020, s. B6–B7. Sanoma Media.
  3. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lea_laven_aamulla_rakkaani_nain_19412.html#media=19416 (Viitattu 24.2.2014)
  4. a b c d e f Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman (toim.): Suomi soi 1: tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 344–346. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2505-X.
  5. http://www.allmusic.com/album/syksyn-s%C3%A4veli%C3%A4-vol-3-mw0002589054 (Viitattu 22.2.2014)
  6. http://www.discogs.com/Prinsessa-Kultakutri-Viimeinen-Kes%C3%A4-Olemmeko-Enkeleit%C3%A4/release/1582223 (Viitattu 22.2.2014)
  7. http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/taiska_hiroshima_20398.html#media=20400 (Viitattu 24.2.2014)
  8. Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 525. Helsinki: Otava, 1986.
  9. Gronow ym. (toim.), 2004, s. 348.
  10. Iskelmärunoilija Raul Reiman Pop-lehti. Viitattu 13.4.2010.
  11. Ville Leinonen tuo Raul Reimanin hitit Vasureille Akaan Seutu. 25.5.2017. Viitattu 6.7.2020.
  12. Raul Reiman Pomus.net. Viitattu 13.4.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Rantala ja Marko Niemi: Raul Reiman iskelmärunoilija, Pop-lehti, 2006, ISBN 952-5546-23-3
  • Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, Otava, 1986, ISBN 951-1-08913-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.