Uuno Turhapuro armeijan leivissä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Uuno Turhapuro armeijan leivissä juliste 1984.JPG
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Martti Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 31. elokuuta 1984
Kesto 102 minuuttia
(televisiosarja: 155 minuuttia)
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 750 965
Edeltäjä Muisti palailee pätkittäin
Seuraaja Uuno Epsanjassa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
DVD-julkaisun kansikuva.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut yhdeksäs Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuvan on ohjannut Ere Kokkonen, ja sen pääosassa nähdään Vesa-Matti Loiri.

Uuno Turhapuro armeijan leivissä on Suomen elokuvahistorian yhdeksänneksi katsotuin kotimainen elokuva. Kokonaisuudessaan teatterikatsojia kertyi 750 965, joista ilmestymisvuonna 680 504. Suomen elokuvasäätiö alkoi tilastoida tarkkoja katsojalukuja vuonna 1972, joten Uuno Turhapuro armeijan leivissä oli pitkään Suomen katsotuin kotimainen elokuva, jonka katsojamäärät eivät perustuneet arvioon.[1] Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas ohitti sen vuonna 2017.[2]

Elokuvasta tehtiin myös seitsemänosainen televisiosarja, joka sisältää elokuvasta poistettua kohtauksia. Televisiosarjaa on esitetty useita kertoja vuodesta 1986. Cameoroolin elokuvassa tekevät muun muassa Ensio Itkonen, Riki Sorsa, Olli Rahnasto ja Eini, joka esittää osan kappaleestaan "Kesä ja yö".

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno saa kutsun suorittamaan loppuun asepalveluksensa, jossa kerkesi aikoinaan olla vain yhden päivän. Uunon appiukko vuoristoneuvos Tuura on juuri nimitetty puolustusministeriksi, ja Uuno pyytää tältä vapautusta. Tuura kuitenkin määrää Uunon asepalvelukseen ja antaa komppanian päällikölle käskyn: ”Uunolle ei saa antaa iltalomaa ennen kuin hänestä on tehty mies!”

Lopulta Uuno ylenee majuriksi asti, ja sotkee vaimonsa Elisabethin mukaan pelleilyynsä. Elisabeth maskeeraa itsensä Uunon näköiseksi, ja tuuraa Uunoa yhden päivän armeijassa, jotta tämä saisi viettää vapaan illan. Uuno käy puolustusministeriössä salaa tapaamassa Tuuran sihteeri Unelma Säleikköä, jota Uuno suunnattomasti palvoo. Samalla Uuno sotkee perusteellisesti Tuuran asiat, niin lehtihaastattelut kuin puolustusvoimien budjettiesitykset valtiolle.

Lopulta Tuura joutuu sotaoikeuteen, sillä hänen tulkitaan aloittaneen sodan Ruotsia vastaan. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa Uuno toimii Tuuran puolustusasianajajana sotaoikeudessa ja kommentoi lakonisesti ”mä pahoin pelkään että me hävitään tää juttu”.

Lopuksi kamera vetäytyy valkokankaalta, ja näemme salintäydeltä naisia ja Uunon näköisiä miehiä, jotka arvioivat näkemäänsä. Joukossa ovat myös Elisabeth ja Uuno joka lausuu: "Kyl minust toi Loiri ampuu tos tyypis karkeesti yli - ei tommost oo eläväs elämäs."

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesa-Matti Loiri  … Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen  … puolustusministeri Tuura  
 Marita Nordberg  … rouva Tuura  
 Simo Salminen  … Sörsselsson, reservin kersantti  
 Elli Castrén  … Tuuran sihteeri  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen, reservin kersantti  
 Jyrki Kovaleff  … komppanianpäälikkö kapteeni Brynner  
 Mauno Blomqvist  … kersantti Koistinen  
 Jarkko Rantanen  … vänrikki Naapero  
 Yrjö Parjanne  … eversti Kaarna  
 Eero Pikkarainen  … komppanian vääpeli  
 Hanna Lauri  … Marina Kaarna, everstin tytär  
 Helge Herala  … puolustusvoimain komentaja  
 Maija-Liisa Peuhu  … Mirja Putinki, toimittaja  
 Ismo Kallio  … presidentti  
 Ville-Veikko Salminen  … hovimestari  
 Juhani Kumpulainen  … Ilpo, eversti  
 Riki Sorsa  … porttia vartioiva sotamies  

Muuta tietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on ensimmäinen Ere Kokkosen käsikirjoittama Uuno-elokuva. Tosin Uunojen käsikirjoituksiin ovat Pasasen ja Kokkosen lisäksi tuoneet omia ideoitaan myös Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen. Esimerkiksi upseerikerholla nähtävä biljardikohtaus kirjoitettiin mukaan Vesa-Matti Loirin vaatimuksesta, ja hän suunnitteli sen itse vanhan televisioesiintymisensä pohjalta.[3]lähde tarkemmin? Ajatus tarinan kiertymisestä sodaksi Ruotsia vastaan puolestaan syntyi Spede Pasasen päästä.[4]lähde tarkemmin? Elokuva kuvattiin suurelta osin Santahaminan varuskunnassa Helsingissä, sisäkohtauksia lisäksi muun muassa MTV:n studiossa Pasilassa ja ohjaaja Ere Kokkosen kotona Nurmijärvellä.[5]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien kriitikko Helena Ylänen haikaili, että ”Uunon terävä kieli ja pettämätön logiikka, joilla hän varjeli koskemattomuuttaan vielä maatessaan kotinsa sohvassa, ovat pehmenneet”, ja jatkoi: ”Uunosta on tullut entistä selvemmin pahaa tarkoittamaton velikulta, laiskanpulskea vempula, joka kiusaa appiukkoaankin melkein kuin vahingossa. Niin saa tietenkin olla, jos Turhapuron tekijät ja uskolliset katsojat niin haluavat. Minä nauttisin ilkeämmästä ja riehakkaammasta komiikasta. – – – Loirin työskentely on seestymässä ajoittain kliseytyneestä farssikomiikasta pehmeämpään, yleisöä vähemmän kosiskelevaan ilmaisuun. Ennen kuin huomaammekaan, hän on tehnyt Uunosta ihmisen.”[5]

Aamulehden Reijo Noukka pohti elokuvan suhdetta puolustusvoimiin: ”Spede ei tee pilkkaa armeijasta: hän pysyttelee niissä samoissa rajoissa kuin perinteinen suomalainen sotilasfarssi, joka ei koskaan ole ollut armeijan tai asevelvollisuuden vastainen. Jos se sitä olisi, ei yhteistyö armeijan kanssa olisikaan mahdollista. – – – Uuno Turhapuro armeijan leivissä antaakin varmaan maamme rauhantutkijoille miettimisen aihetta. Kaikesta armeijan ja asevelvollisuuden vastaisesta propagandasta ja luodusta ilmapiiristä huolimatta nämä perusinstituutiomme tuntuvat nauttivan varsin suurta suosiota.” Turun Sanomien Tapani Maskula tarkasteli kysymystä toisesta näkökulmasta: ”Pelottavan suosituista amerikkalaisista ryhtikomedioista poiketen Spede ei paisuttele eikä propagoi armeijan välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta. Vaikka filmin tekijät huolellisesti välttävät kriittisiä kannanottoja, fyysisiä urheilusuorituksia sokeasti palvova armeija kompastuu silti omaan jäykkyyteensä törmätessään Uuno Turhapuron säkenöivään kekseliäisyyteen.”[5]

Elokuvan tekijät kertoivat lehdistötiedotteessaan elokuvan sosiaalisesta tilauksesta: ”Siviilipalvelun lisääntyessä ovat myös sotilasfarssit vähentyneet. Tätä kulttuurielämän aukkoa kiirehtii nyt täyttämään Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Poiketen vallitsevasta linjasta tämä sotaelokuva ei ole sodan vastainen, ei puolustusvoimien vastainen – eikä se ilmeisesti ole edes sotaelokuva. – – – Poiketen aiemmasta käytännöstä pyrkivät elokuvan tekijät – – – nyt hankkimaan katsojakuntansa kotimaasta ja lehdistön arvostelut ulkomailta.”[5]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa sotilasfarssin kliseitä noudattavaksi sähläilyksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[6]

Televisioesitykset (elokuva)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1992 MTV3 1 220 000
1.1.2000 MTV3 1 129 000
1.1.2007 MTV3 1 078 000
16.11.2013 MTV3
6.9.2014 MTV3
18.1.2015 MTV3
18.11.2016 MTV3 447 000[7]
19.6.2018 Sub 107 000[8]
24.6.2018 Sub
25.12.2018 Sub 121 000[9]
29.12.2018 Sub
8.4.2019 Sub 87 000[10]
29.6.2019 Sub 46 000[11]
15.6.2019 MTV3 < 159 000[12]
19.6.2019 Sub 104 000[13]
29.6.2019 Sub
24.12.2019 Sub 118 000[14]
25.6.2020 Sub 102 000[15]
27.6.2020
MTV3
30.6.2020 Sub 30 000[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaikkien aikojen katsotuimmat, Ses.fi
  2. Ennätykset rikki! Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on katsotuin kotimainen elokuva lähes viiteenkymmeneen vuoteen MTV 8.12.2017. Viitattu 8.12.2017.
  3. Tuomas Marjamäki: Uuno Turhapuron juhlakirja
  4. Ere Kokkonen: Muisti Palailee Pätkittäin
  5. a b c d Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 358–362. Helsinki: Edita Oy, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
  6. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  7. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 23.1.2016. Viitattu 18.6.2020.
  8. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 25.6.2018. Viitattu 26.6.2020.
  9. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 12.1.2019. Viitattu 26.6.2020.
  10. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 15/2019 finnpanel.fi. Viitattu 15.4.2019.
  11. Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 2.7.2019. Viitattu 17.6.2020.
  12. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 24/2019 finnpanel.fi. Viitattu 17.6.2019.
  13. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2019 finnpanel.fi. Viitattu 24.6.2019.
  14. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2019 finnpanel.fi. Viitattu 31.12.2019.
  15. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - viikko 26/2020 www.finnpanel.fi. Viitattu 29.6.2020.
  16. Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi. Viitattu 30.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]