Pekko ja poika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekko ja poika
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Timo Koivusalo
Käsikirjoittaja Timo Koivusalo
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Timo Koivusalo
Kuvaaja Harri Räty
Leikkaaja Jorma K. Lehtonen
Lavastaja Raimo Siltala
Marjaana Pirskanen
Pääosat Timo Koivusalo
Satu Silvo
Kalle Wallin
Joel Hallikainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Spede-Tuotanto Oy
Ensi-ilta 28. lokakuuta 1994
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Pekko Aikamiespojan poikamiesaika
Seuraaja Pekko ja massahurmaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pekko ja poika on vuonna 1994 ensi-iltansa saanut Timo Koivusalon toinen Pekko Aikamiespoika -elokuva. Elokuvan tuotti Spede Pasanen. Pekko ja poika toi 61 707 katsojaa elokuvateattereihin[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivusalo oli jo ennen Pekko aikamiespojan poikamiesajan ensi-iltaa päättänyt jatkaa Pekko-elokuvien sarjaa. Toisen elokuvan hän päätti ohjata itse ja toimi myös ainoana käsikirjoittajana. Elokuvan 3 miljoonan euron budjetista saatiin puolet Suomen elokuvasäätiöltä. Tuottajaksi Koivusalo sai Spede Pasasen Spede-Tuotannon, muina tuottajina olivat Jorma K. Lehtosen R-Filmi Production Oy ja Koivusalon oma yhtiö Artista-Filmi Oy.[2]

Elokuvan toisen päähenkilön eli Pekon pojan rooliin haki Koivusalon mukaan 3 000 ehdokasta. Rooliin valittiin Porin Teatterin musikaalissa Oliver näytellyt Kalle Wallin. Pekon äidin näyttelijä vaihtui ensimmäisestä elokuvasta, nyt äitinä oli Visa Mäkisen televisiosarjassa roolin näytellyt Helka Kuusiluoto.[2]

Elokuvaa kuvattiin kahdessa jaksossa 22 kuvauspäivänä kesä-heinäkuussa 1994 Kuhmoisten Pihlajakoskella, Helsingissä, Porvoossa ja Tampereella. Elokuvassa on Timo Koivusalon säveltämää musiikkia ja siinä siteerataan Eino Leinon runoja useaan otteeseen mm. Tuija Piepposen, Esko Nikkarin ja Jope Ruonansuun repliikeissä.[2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Timo Koivusalo  Pekko / tv-ohjelman juontaja  
 Satu Silvo  Pipsa  
 Kalle Wallin  Poika  
 Tuija Piepponen  Kaisa Kuovi  
 Esko Nikkari  Reino, poliisi  
 Joel Hallikainen  Jokke Hallikainen  
 Tuija Ernamo  Joken vaimo  
 Helka Kuusiluoto  Tyyne, Pekon äiti  
 Risto Salmi  Unto, Pekon ja Pojan isä  
 Jope Ruonansuu  Heka Haimakainen  
 Matti Mäntylä  Antero Korppu, sosiaalivirkailija  
 Seppo Helenius  Kauppias Iisakki Torkkeli  
 Maritta Viitamäki  Siiri Saikkonen  
 Kielo Tommila  Pojan äiti  
 Ahti Kuoppala  Taiteilija  
 Kyösti Ahonen  Tavaratalon kassa  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekko ja poika oli vuoden 1994 katsotuin elokuva Suomessa 70 000 katsojalla. Myös kriitikot kohtelivat sitä maltillisemmin äänenpainoin kuin sen edeltäjää Pekko Aikamiespojan poikamiesaika.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1994 www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 21.7.2020. (englanniksi)
  2. a b c Pekko ja poika (Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.) elonet.finna.fi. Elonet. Viitattu 26.10.2021.
  3. Olavi Similä: Timo Koivusalo, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.