Uuno Turhapuro menettää muistinsa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Turhapuro menettää muistinsa
DVD-julkaisun kansikuva.
DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Pertti Pasanen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Mara Kakko
Juha Jalasti (assistentti)
Timo Jalasti (assistentti)
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Spede Pasanen
Simo Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Spede-Yhtiöt
Ensi-ilta 17. syyskuuta 1982
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 572 488
Edeltäjä Uuno Turhapuron aviokriisi
Seuraaja Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Uuno Turhapuro menettää muistinsa on vuonna 1982 julkaistu seitsemäs Uuno Turhapuro -elokuva.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elisabeth Turhapuro on kyllästynyt mieheensä Uunoon ja yrittää ottaa hänestä avioeron. Koska Uuno ei kuitenkaan pärjäisi yksin elämässä, Elisabeth alkaa kouluttaa uutta vaimoa isänsä sihteeristä Unelma Säleiköstä. Tämä kuitenkin menee pieleen, kun Uuno ja Sörsselssön törmäävät toisiinsa lyöden päänsä yhteen. Törmäyksen seurauksena Uuno menettää muistinsa ja luulee olevansa nainen. Härski Hartikainen taas puuhaa rauhanliikettä, joka synnyttäisi maailmaan lopullisen rauhan dynamiitilla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesa-Matti Loiri  … Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen  
 Simo Salminen  … Sörsselssön  
 Marita Nordberg  … vuorineuvoksetar Tuura  
 Tapio Hämäläinen  … vuorineuvos Elmeri Tuura  
 Elli Castren  … Unelma Säleikkö, Tuuran sihteeri  
 Pentti Siimes  … Aivokainen, mekaanikko  
 Juhani Kumpulainen  … johtaja Stiftel  
 Risto Aaltonen  … Alkon myyjä  
 Leo Lastumäki  … rauhanyhdistys Rauhanmiesten edustaja  
 Ville-Veikko Salminen  … lääkäri  
 Mirjam Himberg  … maton tomuttaja  
 Aarre Karén  … pankinjohtaja  
 Aapo Vilhunen  … konstaapeli  
 Vesa Vierikko  … Alkon myyjä  
 Anna-Maija Kokkinen  … Tuuran sihteeri  
 Marja-Leena Turpeinen  … parturi  
 Erkki Karjalainen  … soittokunnan johtaja  
 Leena Sarvi  … nakinmyyjä  
 Jaakko Kytömaa  … parturi-kampaamon asiakas  
 Marjut Ollila  … parturi-kampaamon asiakas  
 Erkki Peltomaa  … potilas sairaalassa  
 Palokunnan soittokunta  … soittokunta  
 Procopén tytöt  … kulkueessa marssivat naiset  

Heikki Hietamiehellä oli elokuvassa rooli, mutta se leikattiin lopullisesta esityksestä pois.

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TV-esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
4.5.1986 MTV1 1 229 000
14.5.1994 MTV3 1 194 000
15.2.1998 MTV3 861 000
2.1.2005 MTV3 1 088 000
24.3.2008 MTV3
2.11.2013 MTV3
1.7.2016 MTV3 184 000[1]
25.7.2018 Sub 120 000[2]
29.7.2018 Sub
1.3.2019 Sub 102 000[3]
31.7.2019 Sub 94 000[4]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Uusitalo kirjoitti Hyvinkään Sanomissa marraskuussa 1982: ”Väreihin siirtyminen on selvästikin pienentänyt Uunon ulkoisen olemuksen vastenmielisimpiä piirteitä, ja jossakin määrin lienee myös nimiosan esittäjän perin suttuista maskeerausta samassa yhteydessä samalla siistitty.” Arvostelijoiden suhtautuminen Turhapuro-elokuviin näytti yleisesti ottaen pehmenneen sarjan edetessä. Kuitenkin myös kriittisiä ääniä kuului yhä. Esimerkiksi Kansan Uutisten Antti Lindqvist katsoi ”Uuno Turhapuro menettää muistinsa -filmosen” olevan ”laskelmoitua ja hauskuuden varjolla tehtyä asenteiden muokkausta, joka äityy tavallisten komedia-ainesten lomassa tekemään pilaa rauhanliikkeessä toimivista ihmisistä tyyliin 'turpiin tulee jos et puolusta mun rauhaani'”. Lindqvist viittasi tässä yhteydessä myös Helsingin Sanomien poliittisen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen rauhanliikettä vähätelleisiin ja ivanneisiin piirroksiin; Suomalainen oli antanut ymmärtää kansainvälisten, riippumattomina esiintyneiden rauhanjärjestöjen olevan tosiasiassa Neuvostoliiton maailmanlaajuisten valtapyrkimysten välikappaleita.[5][6]

Helsingin Sanomien kriitikko Helena Ylänen piti elokuvaa epätasaisena, mutta näki päähenkilön hahmossa kehitystä: ”Rumasta ankanpoikasesta on tullut joutsen. Pellestä on tullut klovni. Kaatuilija on löytänyt sydämensä. – – – Kun Uuno Turhapuro menettää muistinsa, hän menettää myös yliotteensa. Uuno on hämmentynyt ja hämillään. – – – Vesa-Matti Loiri on taiturimainen elokuvanäyttelijä, jolla on synnynnäinen ajan ja liikkeen taju sekä tekniikka, jollaista ei opeteta. Nyt hänen komiikassaan on myös syvyyttä ja viisautta.”[5]

Video-oppaassa vuodelta 1994 elokuva saa kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 26/2016 finnpanel.fi. Viitattu 25.7.2018.
  2. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 30/2018 finnpanel.fi. Viitattu 31.7.2018.
  3. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 9/2019 finnpanel.fi. Viitattu 4.3.2019.
  4. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 31/2019 finnpanel.fi. Viitattu 13.7.2019.
  5. a b Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 172–176. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto ja Edita, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
  6. Marja Ylönen: Karin Suomi: Karin piirrokset suomalaisuuden kuvana, s. 59–60. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22884-2.
  7. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.