Vesa Vierikko
| Vesa Vierikko | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vesa Tapio Vierikko |
| Syntynyt |
24. toukokuuta 1956 Lappeenranta, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1977– |
| Merkittävät roolit |
Konstaapeli Matero (Pohjanmaa) Jussi Kantola (Talvisota) Lennart Lindberg (Risto Räppääjä-elokuvat) Yrjö-Ylermi-Armas Kuortti (Vääpeli Körmy-elokuvat) Aarne (Tulitikkutehtaan tyttö) useita rooleja (Tabu) Pentti Koponen (Kivisydän) |
| Palkinnot | |
|
*Parhaan miessivuosan Jussi-palkinto 1989 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vesa Tapio Vierikko (s. 24. toukokuuta 1956 Lappeenranta) on suomalainen näyttelijä.[1] Hän oli Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori 1. elokuuta 2002 – 31. heinäkuuta 2012.[2]
Vierikko suoritti Teatterikorkeakoulussa näyttelijän teatteritutkinnon 16. toukokuuta 1980. Hän on esiintynyt useissa näytelmissä, elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja kuunnelmissa. Hän on ollut pitkään Ryhmäteatterin kantavia voimia. Vuosina 1986–1987 hän näytteli Ryhmäteatterin sketsiohjelmassa Tabu.
Vierikko on näytellyt muun muassa elokuvissa Katsastus (1988), Talvisota (1989), Kummeli Kultakuume (1997), Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982), Sibelius (2003), V2 – Jäätynyt enkeli (2004), Niko – Lentäjän poika (2008) ja 21 tapaa pilata avioliitto (2013).
Vierikko on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Kivisydän, Kaverille ei jätetä, Team Ahma, Tellus ja Pakanamaan kartta. Vuonna 1993 hän näytteli Taru sormusten herrasta -trilogiaan perustuvassa Hobitit-televisiosarjassa Gandalfia. Hän on näytellyt myös ohjelmassa Hunajapupuset. Vierikko on lukenut äänikirjaksi muun muassa suomenkielisen Harry Potter -kirjasarjan.[3] Vierikko on ääninäytellyt Potsoa Vili Vilperi -piirrossarjan toisella tuotantokaudella.
Sisällysluettelo
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vierikon puoliso on ympäristötieteen tohtori Kati Vierikko, ja heillä on kolme lasta. Hänellä on lisäksi neljä lasta aiemmasta suhteestaan.[4] Näyttelijä Helena Vierikko on Vesa Vierikon tytär.[5]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Televisio- ja lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1977 | Kevään herääminen | Moritz |
| 1978 | Hääyö myytävänä | Relle |
| Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet | Levi Lion | |
| 1981 | Kauhea murhamies Lalli | Aslak |
| Prinsessa joka nukkui 100 vuotta | pojan isä | |
| 1983 | Yön sankari | |
| Hautajaiset | ||
| Intermezzo | ||
| 1984 | Puistatuksia | |
| 1985 | Tähti sumussa | |
| 1987 | Nonstop | Pummi |
| Siriuksen vieraat | ||
| Pieni yösoitto | Jorma | |
| 1988 | Katsastus | Viltteri |
| Pyöräurheilija Saikansalo | Saikansalo | |
| 1990 | Axel | lääkäri |
| 1991 | Tapporahat | kertoja |
| 1992 | Takapihan sankarit | Jopin isä |
| Kaupunkikomedia | ||
| 1993 | Toinen luonto | Kullervo |
| Sutki | Sutki | |
| 1994 | Pieniä valheita | Erkki |
| Onnenlehti | Alarik | |
| 1995 | Suojaviiva | Pettersson |
| Syrjähyppyjä | Kuosmanen | |
| 1996 | Murhataanpa Bobrikov | torppari |
| Huomenta Ilona, hyvästi | ||
| 1997 | Kersantin kunnia | Kersantti |
| 1998 | Jumalainen lahja | |
| Jatkoaika | Pentti | |
| 1999 | Jyrkänne | kertoja |
| Sotamies Jokisen vihkiloma | kirkkoherra | |
| 2000 | Sano Oili vaan | Lilja |
| 2003 | Tuulikaappimaa | Velipoika |
| Tahaton tuhlaajapoika | Markku | |
| 2011 | Skuuppi | Leo Sipilä |
| Convict | ||
| 2014 | Fasisti | |
| 2016 | Mulkku-Ulf | Ulf |
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vesa Vierikko Elonetissä
- ↑ Professorit kautta aikojen 1979– (archive.org) TEAK. Viitattu 30.4.2015.
- ↑ Suomen kansallisbibliografia
- ↑ https://www.mtv.fi/viihde/seurapiirit/artikkeli/nayttelija-vesa-vierikko-saapui-linnan-juhliin-kati-vaimo-edusti-smaragdinvihreassa/6199432#gs.QAFlQGc
- ↑ Vesa Vierikko antoi tytärtään kosiskelleiden Kotikatu-tekijöiden kuulla kunniansa Iltasanomat.fi. 12.7.2013. Viitattu 30.4.2015.
