Tabu (televisiosarja)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tabu
Tabutunnus.jpg
Tyyli draamaviihde
Kestoaika 50–60 minuuttia
Luoja(t) Ryhmäteatteri
Kehittäjä(t) Ryhmäteatteri
Pääosissa Kari Heiskanen
Aake Kalliala
Maija Leino
Pirkka-Pekka Petelius
Pertti Sveholm
Vesa Vierikko
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko MTV, MTV3, Subtv
Esitetty 1. marraskuuta 1986 – 20. toukokuuta 1987
Tuotantokausia 1
Jaksoja 8
Tuotanto
Ohjaaja(t) Arto af Hällström, Raila Leppäkoski, Simo Helander
Käsikirjoittaja(t) Kari Heiskanen, Arto af Hällström, Raila Leppäkoski, Jukka Mäkinen, Pirkka-Pekka Petelius, Pertti Sveholm, Vesa Vierikko,
Tuotantoyhtiö(t) MTV Viihdetoimitus
Palkinnot
Voitetut Venla 1986
Venla 1987
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tabu on vuosina 1986–1987 helsinkiläisen ammattiteatteri Ryhmäteatterin Mainostelevisiolle valmistama kahdeksanosainen televisiosarja.

Sarjan ensimmäinen osa esitettiin 1. marraskuuta 1986.[1] Viimeisimmän uusinnan esitti Subtv alkuvuodesta 2007. Sarja julkaistiin DVD:nä helmikuussa 2007.

Sarjan teossa olivat mukana Ryhmäteatterin sen aikaiset näyttelijät: Pirkka-Pekka Petelius, Kari Heiskanen, Vesa Vierikko, Pertti Sveholm ja Maija Leino. Näyttelijä Aake Kalliala ei kuulunut Ryhmäteatterin kokoonpanoon, mutta Mainostelevisio halusi hänet sarjan tekoon mukaan "katsojatäkyksi". Lisäksi sarjassa esiintyi useita vierailevia näyttelijöitä. Sarjan ohjauksesta vastasivat Ryhmäteatterin ohjaajat Raila Leppäkoski ja Arto af Hällström sekä Mainostelevision oma ohjaaja Simo Helander.[1]

Sarjan suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan käsikirjoituksesta suurimman osan kirjoitti Kari Heiskanen, ja toiseksi eniten Raila Leppäkoski. Käsikirjoitukset olivat tarkkaan laadittuja dialogeja sekä luonnosteltuja väljiä ideoita, joita näyttelijät improvisoivat. Varsinkin Heiskasta innosti sketsinmittainen tapa hahmottaa maailmaa, niinpä hän syötti viihteen sekaan myös vakavia aiheita.[1]

Sarjaa tehtiin jakso kerrallaan. Tekijät eivät halunneet pureutua sen ajan ajankohtaisiin aiheisiin taikka tehdä sketsejä todellisista henkilöistä. Lisäksi tekijät eivät tehneet hahmoista niin sanotusti jatkumotyylisiä, vaan useimmat sarjan hahmoista esiintyivät vain yhdessä jaksossa. Sarjaa myös kuvattiin mahdollisimman paljon ulkona.[1]

Sarjan ensimmäinen osa kuvattiin Suomenlinnassa. Pitkien kohtausten kehitystarinaksi muodostui Pertti Sveholmin esittämän antropologi Atte Poron dokumentaarinen parodia saaren asuttamisesta. Samaisessa jaksossa esiintyi myös Vesa Vierikon esittämä hyväsydäminen entinen narkkari Gugge Sandström, ja hänen vaihtoehtokommuuninsa väki.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja ei ollut tuoreeltaan suuren yleisön suosikki alle 700 000 katsojaluvuillaan. Niinpä ohjelma oli jatkuvasti lakkautusuhan alla, etenkin kun ohjelman tilaaja MTV katsoi sopineensa huomattavasti konservatiivisemman kansankomedian tilauksesta. Lisäkitkaa tuotantoryhmän ja kanavan välillä aiheutui kanavan vaatimuksista poistaa jaksoista muun muassa kirosanoja. Niinpä niiden päälle äänitettiin muun muassa lampaiden määkimistä.[2]

Helsingin Sanomien televisioarvostelija Jukka Kajava ihmetteli ironisesti ”mistäs Pöllölaaksossa nyt tuulee”, kun MTV-Viihde tilaa peräti kahdeksanosaisen sarjan epäsovinnaisella huumorilla kunnostautuneelta Ryhmäteatterilta. Hän piti ensijakson perusteella Tabua terävänä, hauskana ja estottoman ilkeänä[3].

Sarjan jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Nimi Ensiesitys
1. Esihistoriasta eloonjäämisoppiin 01.11.1986
2. Kaupungin yöstä urbanismin suohon 29.11.1986
3. Yhteisön helmasta yksinäisyyden autiomaahan 27.12.1986
4. Yksisarvisesta kaksimieliseen 31.01.1987
5. Työstä ja taistelusta 25.02.1987
6. Väki ja valta 25.03.1987
7. Vieraita ja vihollisia 29.04.1987
8. Kohti luokatonta yhteiskuntaa 20.05.1987

Sarjassa esitettyjä sketsejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutustumme eri ammatteihin -sketsissä Kari Heiskasen esittämä toimittaja tutustuu Nukkumatin (Pirkka-Pekka Petelius) työhön.
Tuppukylän miehet kyläkäräjillä, jossa käsittelyssä kylän punkkaripojan liiterinpoltto. Syytettynä olevaa punkkaripoikaa esitti Ryhmäteatterin äänittäjä Tomi Tirranen.[4]
Aake Kallialan esittämä töykeä ja ulkomaalaisia kammoksuva taksikuski puhuu asiakkaallensa (Vesa Vierikko) solvauksia.[4]

Arkipäivän sankareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkipäivän sankareita on virvoketehtaan varastolle sijoitettu näytelmä, joka on koominen saippuadraama keskellä työpaikan arkea. Työntekijöiden ihmissuhteista paljastuu vaiettuja asioita ja tukahdutettuja tunteita, jotka laukeavat vihanpurkauksina ja väkivaltana.

Sketsi kuvattiin Helsingin Konalassa Hartwallin varastolla. Sketsissä trukkikuskia esittänyt Kari Heiskanen tunsi kuvausympäristön entuudestaan, kun oli teini-ikäisenä ollut kesätöissä Keravalla Sinebrychoffilla.[4]

Ilon ja nautinnon kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin arkkitehdit suunnittelevat uusia rakennuksia, jotka ovat sijoitettu hieman outoihin paikkoihin, esimerkiksi suuri kanala hautausmaalle tai vankila hiekkarannalle ilman ympäröivää muuria. Loppujen lopuksi yksi arkkitehdeista saa tarpeekseen repien suunnittelupiirrokset, ja rupeaa hakkaamaan kollegoja julkisella paikalla.

Juppe Puputti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juppe Puputti on jänis, joka asuu Pupulaaksossa ystävänsä Nalle Lärppäkorvan kanssa. Eräänä päivänä Juppe saa kirjeen äidiltä, joka pyytää, että hän tulisi Yhdysvaltoihin häntä tapaamaan. Juppe matkustaa salaa laivassa Yhdysvaltoihin, ja hän samalla matkalla tapaa "jänikseksi pukeutuneen" tarjoilijattaren. Yhdysvalloissa käydään oikeudenistunto, jossa Juppea syytetään salamatkustamisesta Yhdysvaltoihin, ja tarjoilijattaren raiskaamisesta. Laivan kapteenia, tarjoilijatarta sekä Juppea kuullaan jokaista kerrallaan tapauksesta. Tuomioksi Juppe teloitetaan sähkötuolissa.[4]

Kuorolaulua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsisotilaat tulevat lavalle marssien, ja laulavat lastenohjelmista tuttuja sävelmiä kuten muun muassa Pikku Kakkosen Nukkumatti- ja Nalle Luppakorva -tunnuslaulun.

Kutsuntalääkärin vastaanotolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koijärvimäiseen kolttuun sonnustautunut henkilö saapuu kutsuntoihin, ja kertoo halustaan päästä armeijaan tappamaan, ja listimään "paskamahoja". Hän retostelee harjoitelleensa veritöitä pujottelusauvalla minkkitarhassa. Upseerin, papin ja lääkärin muodostama lautakunta joutuu tästä hämilleen, ja sen rivit alkavat rakoilla.[5]

Me Katajat ja joulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Me Katajat parodioi 1960-luvun televisiosarjaa Me Tammelat. Tarinassa perheessä tehdään valmisteluja, kun isoäiti on tulossa joulun viettoon. Yhtäkkiä tilanne ajautuu siihen, että perhe potkii isoäidin ulos asunnosta.

Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä mummo huutaa sketsin lopuksi "Vittua taloon!", mutta tämä kohta leikattiin pois, koska ohjaaja Arto af Hällström uskoi, että ei menisi läpi Mainosteleviossa sekä että kukaan katsoja ei pahoittaisi mieltään joulun aikaan, jolloin sketsi ensimmäisellä esityskerralla esitettiin. Sensuroitu kohtaus on esitetty Näin syntyi Tabu -ohjelmassa.[6]

Opettajanhuoneessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opettajanhuoneessa kaksi koulun lehtoria riitelee hysteerisen alatyylisesti. Solvaukset kantautuvat koko kouluun keskusradion kautta. Oppilaiden edessä he puhuvat lempeästi ja fiksusti.

Heiskanen kertoo, että hän halusi sketsillään pohtia "julkisen kiiltokuvaminän, ja pinnanalaisen raadollisen minän eroa.".[5]

Pieni tulitikkutyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina kertoo orvoksi jääneestä pikkutytöstä, joka kävelee joulun aikaan yksin kadulla. Kaikki torjuvat hänet, ja illan tullen hän menee alkoholismiin kuolleen isänsä haudalle ja sytyttää tulitikulla kynttilän. Hän yrittää lämmitellä sillä, ja ajattelee menneitä jouluja sekä millaista muilla perheillä joulunvietto on, kun hän lopulta kuolee kylmään pakkaseen. Pikkutyttöä esitti 6-vuotias Siiri Nordin, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi muun muassa Killer-yhtyeen laulajana. Kyseessä on H. C. Andersenin sadun dramatisointi.

Pohojalainen kohtalotarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjalainen mies kertoo itsemurhayrityksistään, jotka kerta toisensa jälkeen ovat epäonnistuneet. Lopussa hän hirttää itsensä narulla, ja pelkää että joku pelastaisi hänet jälleen.

Sketsi esitettiin sarjan toisen osan alussa, jossa tarkoituksella kiroiltiin, koska sarjan tekijät olivat suivaantuneet Mainostelevision antamasta palautteesta koskien kiroilua sarjan ensimmäisessä jaksossa.[4]

Päivä Gugge Sandströmin elämästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gugge Sandström on hyväsydäminen entinen narkkari, joka kotiutui Suomenlinnan luomukommuuniin ruohontuoksuisesta Christianiasta. Tarinassa seurataan Guggen elämää sekä vaihtoehtokommuunin väen värikästä arkea. Gugge muun muassa kasvattaa maakellarissa porkkanoita, ja hänellä on kaksi lemmikkikanaa.[6]

Salaattikastike Endivia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppilaat ovat kotitaloustunnilla, ja eräs oppilaista valmistaa salaattikastikkeen, jonka hän nimeää "Endiviaksi". Samaan aikaan kukin oppilaista käy antamassa terveydenhoitajalle virtsanäytteen. Yksi oppilaista tuo vahingossa virtsanäytteen sijasta hoitajalle etikkapullon, ja hoitaja tulee huomauttaa siitä. Tässä vaiheessa opettaja huomaa, että salaattikastikkeeseen on lisätty vahingossa oppilaan virtsaa, jota oli lisätty kastikkeeseen "virtsapullosta".

Syyllinen sisään! eli Kyläkäräjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuppukylän miehet ovat kokoontuneet tupakäräjille kylmänä sunnuntai-aauna. Syytettynä on oman kylän punkkaripoika liiterinpoltosta. Rangaistukseksi kylän miehet antavat kunnon selkäsaunan istuntosalin ulkopuolella.

Kyseinen sketsi tehtiin improvisaatiolla, ja sitä pidetään varsinkin Pirkka-Pekka Peteliuksen yhtenä parhaana televisiosketsinä. Peteliuksen esittämä tuomarihahmo oli Vesa Vierikon kehittämä idea. Punkkaripoikaa esitti ryhmän äänimestari Tomi Tirranen, joka oli kuvaushetkellä värjännyt hiuksensa eri väreillä, joka sopi kyseisen sketsin hahmolle.[4]

Tampereen murrekurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieliohjelmaparodia, jossa opetetaan tampereen murreilmaisuja.

Tutustumme eri ammatteihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sketsissä tutustutaan Nukkumatin työhön.

Töykeitä puhuva taksikuski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin mustalainen asiakas nousee taksiin, ja pyytää kuljettajaa viemään hänet Arabianrantaan. Töykeitä puhuva taksinkuljettaja keskustelee asiakkaan kanssa ajon aikana, muun muassa kehuu töykeästi asiakasta että "Tunnutte olevan aika fiksu asiakas, kun älysitte aukaista sen ikkunan, kun kerta haisette pahalle". Kuljettaja kammoaa erityisesti ulkomaalaisia ja eritoten romaneja. Kertoi myös saaneensa eräältä asiakkaalta vauhdikkuudestaan liikanimen "Vitun Vittipaldi".[4]

Viisikko tekee löydön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisikon yksi jäsenistä on kadonnut, minkä takia toinen tytöistä huolestuu kovasti, ja pyytää että joku pojista lähtisi etsimään häntä. Pojat eivät pysty lähtemään, kun he luulevat että heillä on jokin "outo tauti". Toinen pojista on saanut yön aikana siemensyöksyn, ja toisella pojista on erektio. Kadonnut jäsen saapuu myöhemmin teltalle, yöasun alaosa kuukautisveressä.

Sketsissä parodioidaan nuorten seksuaalivalistusta, ja siitä että kertoisivat seksuaaliasioista avoimesti vanhemmille.

Yövartijan tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illalla viimeiset työntekijät lähtevät kotiinsa, kun yövartija jää vartioimaan työpaikkaa. Vartija huomaa valvontakamerasta, että yksi ovi on jäänyt selälleen auki, ja lähtee sitä sulkemaan. Sulkee sen, kunnes kuulee oudon äänen. Hän huomaa että käytävän päässä on ovi auki, yhtäkkiä se sulkeutuu ja lähtee juoksemaan perään. Hän tulee huoneeseen ja yhtäkkiä se ovi, josta hän tulee, sulkeutuu ja valot sammuvat. Hän taas kuulee äänen, ja lähtee seuraamaan sitä, kun huomaa ohjaamohuoneen, jossa ovi on auki ja sieltä kuuluu outoa "piippausta". Vartija tulee huoneeseen, ja ovi sulkeutuu. Ohjaamon televisioruudusta kommandopipo päässä oleva "rosvo", kertoo että on odottanut häntä, ja kertoo että hänellä on kymmenen minuuttia aikaa tehdä eräs tehtävä, joka on pöydällä olevan punaisen painikkeen painallus. Vartija tulee paniikkiin ja rosvo kehottaa häntä painamaan painiketta, eikä vartija millään aio totella häntä. Hän soittaa puhelimella vaimollensa, mutta se ei onnistu koska puhelin on mykkä. Rosvo näyttää toisesta televisiomonitorista, että hän ja hänen kollegansa ovat ryöstäneet vaimon, ja vaimo pyytää että tekee niin kuin he käskevät. Vartija tulee surulliseksi ja pyytää että eivät satuttaisi vaimoa ja heidän vielä syntymättömää lastaan. "Rosvo" edelleen kehottaa, että painaisi painiketta. Aika vähenee ja vartija tulee paniikkiin, kunnes "rosvo" pyytää vartijaa ryhdistäytymään ja painamaan painiketta, jonka hän sitten lopulta tekee. Painiketta painattua ruutumonitorit menevät pimeäksi, ja vartija istahtaa tuolille. Hetken päästä ovi avautuu ja vartijan vaimo sekä ystävät toivottavat "hyvää syntymäpäivää!", ja kantavat hänet ulos.

Sketsiluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa 1: Esihistoriasta eloonjäämisoppiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansan synty (Atte Poro kertoo)
  • Ilon ja nautinnon kaupunki
  • Atte Poro kertoo
  • Päivä Gugge Sandströmin elämästä
  • Ilon ja nautinnon kaupunki
  • Ilon ja nautinnon kaupunki
  • Atte Poro kertoo
  • Päivä Gugge Sandströmin elämästä
  • Atte Poro kertoo
  • Päivä Gugge Sandströmin elämästä
  • Ilon ja nautinnon kaupunki
  • Atte Poro kertoo
  • Suomussalmen saippuaoopperajuhlat
  • Atte Poro kertoo
  • Aita
  • Atte Poro kertoo
  • Päivä Gugge Sandströmin elämästä
  • Sisareni

Osa 2: Kaupungin yöstä urbanismin suohon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pohojolainen kohtalotarina
  • Arkipäivän sankareita
  • Taksikuski
  • Warzowa Connection
  • Taksikuski
  • Anarkistipoliisit
  • Taksikuski
  • Yövartijan tapaus
  • Koira-blues

Osa 3: Yhteisön helmasta yksinäisyyden autiomaahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • So What´s New?
  • Me Katajat ja joulu
  • Pyhän Luukkaan munkkikunnan veljesluostarissa
  • Kuumaa lunta
  • Pyhän Luukkaan munkkikunnan veljesluostarissa
  • Yösuunnistajat
  • Pieni tulitikkutyttö
  • So What´s New?

Osa 4: Yksisarvisesta kaksimieliseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuorolaulua: Nukkumatti
  • Juppe Puputin Amerikan matka
  • Hämähäkkimies ja teräsmies
  • Kuorolaulua: Nalle Luppakorva
  • Viisikko tekee löydön
  • Eräsmies
  • Kuorolaulua: Kettu juoksi yli järven
  • Tutustumme eri ammatteihin, Nukkumatti
  • Vaari muistelee
  • Tutustumme eri ammatteihin, Nukkumatti
  • Legenda kauniista Jormasta
  • Tutustumme eri ammatteihin, Nukkumatti
  • Koira-calypso

Osa 5: Työstä ja taistelusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siirtotyöläinen
  • Solidaarisuus
  • Rumpalin rytmitaju
  • Salaattikastike Endivia
  • Työstä ja taistelusta
  • Vankilan vierailutunti
  • Vierihoitoa
  • Tanssiva portsari
  • Kutsuntalääkärin vastaanotolla
  • Vallankumous alkaa iltapäivällä
  • Luottamus
  • Zulimanit Suomessa
  • Rasta-laulu

Osa 6: Väki ja valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lapsenryöstö
  • Päivähoidon arkea
  • Opettajanhuoneessa tapahtuu
  • Syyllinen sisään!
  • Eino Komsin vaalivideo & haastattelu
  • Eräitä ehdotuksia työttömyysongelmien ratkaisemiseksi
  • Raimo J. Hannula, riistoporvari
  • Arkipäivä darwinismia
  • Ininää Eirassa
  • Jeesus ja opetuslapset
  • Kremlins

Osa 7: Vieraita ja vihollisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapaus!
  • Kaikkia meitä tarvitaan!
  • Saarnaaja
  • Sukupuolisuhdeasunto
  • Tänä iltana Petri Nådendal!
  • Vaatteita rikkova yö
  • Tampereen murrekurssi
  • Optikolla
  • Suomen sisällissota
  • Wellcome To Finland, Dear Dennis
  • Me Katajat ja kielikurssi
  • Vapaus!

Osa 8: Kohti luokatonta yhteiskuntaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risto ja Veijo
  • Herra Malkamäen unelma
  • Cry Me A River
  • Hömppäfestivaalit 1987

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annala, Jukka: Toopelivisio. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  1. a b c d e s. 140
  2. s. 141–142
  3. Kajava, Jukka: Ilkeä ja hauska Tabu. Helsingin Sanomat, 1.11.1986, s. 94.
  4. a b c d e f g s. 143
  5. a b s. 144
  6. a b s. 145