H. C. Andersen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans Christian Andersen
H. C. Andersen lokakuussa 1867
H. C. Andersen lokakuussa 1867
Syntynyt 2. huhtikuuta 1805
Odense, Tanska
Kuollut 4. elokuuta 1875 (70 vuotta)
Kööpenhamina, Tanska
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus tanskalainen
Äidinkieli tanska
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit lastenkirjallisuus
Tuotannon kieli tanska
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hans Christian Andersen (2. huhtikuuta 1805 Odense4. elokuuta 1875 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan erityisesti saduistaan, jotka kuuluvat maailman eniten käännettyyn kirjallisuuteen.[1]

Andersenin tunnettuja satuja ovat muiden muassa Keisarin uudet vaatteet, Pieni merenneito, Todellinen prinsessa (myös nimellä Prinsessa ja herne), Ruma ankanpoikanen ja Lumikuningatar.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersenin lapsuudenkoti Odensessa

Hans Christian Andersen syntyi 2. huhtikuuta 1805 Odensessa Hans ja Ane (Anne) Marie Andersenin perheeseen. Äiti oli pyykkäri. Hansin syntymäkodiksi uskottu talo on nykyisin Andersen-museona. Vuodet 1807–1819 Andersenin perhe asui Munkemœllerstræden varrella; myös tämä koti on Andersen-museona.[2]

Äidillä oli aiemmasta suhteestaan avioliiton ulkopuolinen tytär. Perheen ahtaassa kodissa oli yksi ainoa huone. Lapsena Hans oli lähinnä omissa oloissaan leikkien ja haaveillen, mutta myös usein isoäitinsä mukana sairaalan puutarhaa hoitamassa. Sairaalassa nuori Hans tutustui kovia kokeneisiin ihmisiin, jotka kertoivat hänelle satuja ja tarinoita.[3] Hans ei saanut lapsena juuri koulutusta, vaikka omaksui isältään kiinnostuksen kirjallisuutta ja teatteria kohtaan.[4] Isä kuoli vuonna 1816.[5] Äiti toivoi Hansille käsityöläisammattia ja lähetti hänet töihin verka- ja tupakkatehtaaseen. Teatteriurasta haaveillut poika ei kuitenkaan jaksanut raskasta työtä kauaa.[4][6]

Nuoruus ja opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen muutti syyskuussa 1819 Kööpenhaminaan. Rahat matkaan hän ansaitsi ilmeisesti esittämällä Odensessa monologeja porvarisperheissä.[7] Kööpenhaminassa Andersen asui aluksi majatalossa ja sen jälkeen vuokralla köyhien asuinalueella Ulkegadella (nyk. Holmensgaden).[8] Hän alkoi etsiä töitä teatterista. Hän pääsi vuoden 1820 aikana Carl Dahlénin balettikouluun oppilaaksi ja sai roolin peikkona baletissa Armida. Baletin ensi-ilta oli huhtikuussa 1821, jolloin Andersen oli juuri täyttänyt 16 vuotta.[9]

Näyttelijäksi Andersenin ei onnistunut päästä. Hän kirjoitti Kuninkaalliseen teatteriin pari draamatekstiä, mutta niistä toista hän ei lähettänyt ja toinen hylättiin. Aikakauslehti Harpen kuitenkin julkaisi hylätystä tekstistä yhden näytöksen vuonna 1822.[10]

Andersen ystävystyi muusikoiden Christoph Weysen ja Sibonin ja myöhemmin runoilija Frederik Hoegh Guldbergin kanssa.[4]

Kuninkaallisen teatterin johtokunnan jäsen Jonas Collin hankki Andersenille stipendin ja vapaaoppilaspaikan Slagelsen latinakouluun. Andersen ystävystyi Collinin ja hänen poikansa kanssa ja rakastui tytär Louise Colliniin. Seitsemäntoistavuotiaan Andersenin luokkatoverit Slagelsessa olivat häntä viisi tai kuusi vuotta nuorempia. Andersenin suhde pilkalliseen rehtoriin oli vaikea, mutta vuonna 1825 hän muutti rehtorin alivuokralaiseksi ja seuraavana vuonna tämän perheen mukana Helsingøriin uuteen kouluun. Hän tunsi olonsa sielläkin kurjaksi ja palasi vuonna 1827 Kööpenhaminaan, missä hän suoritti seuraavana vuonna ylioppilastutkinnon ja sen jälkeen varusmiespalveluksen kuninkaallisessa henkivartiokaartissa. Andersen aloitti opinnot Kööpenhaminan yliopistossa 1829 ja suoritti filologian ja filosofian alkututkinnon parhain mahdollisin arvosanoin.[11]

Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1829 Andersen teki varsinaisen kirjailijadebyyttinsä kirjoittamalla E. T. A. Hoffmann -henkisen mielikuvituksellisen matkakuvauksen Fodrejse fra Holmens Kanal yil Østpynten af Amager i aarena 1828 och 1829, josta tuli suurmenestys.[1] Hän kirjoitti vielä samana vuonna vaudevillenäytelmän, joka esitettiin Kuninkaallisessa teatterissa, sekä runokokoelman Digte.[12] Andersen rakastui onnettomasti kesällä 1830 opiskelutoverinsa sisareen.[13]

Matkustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen aloitti matkustelun kesällä 1830. Ulkomaille elämänsä aikana tekemillään yli kolmellakymmenellä matkalla hän vietti kaikkiaan yli yhdeksän vuotta. Andersen solmi matkoillaan lukuisia siteitä paikallisiin taiteilijoihin ja kulttuuri-ihmisiin ja tutustui samalla merkittäviin kulttuuri- ja luonnonkohteisiin. Andersen kirjoitti matkakuvauksia, ja hänen matkakokemuksensa näkyivät usein myös hänen saduissaan ja muissa teoksissaan. Andersen muutti myös Tanskan sisällä useasti ja asui Kööpenhaminassa yli viidessätoista eri osoitteessa. Tanskassa hän tutustui matkoillaan erityisesti Jyllantiin, joka vaikutti aitona luonnonmaisemana häneen valtavasti.[14]

Menestys kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen matkusti alkukesällä 1831 ensi kertaa ulkomaille Saksaan ja julkaisi matkakuvauksen Skyggebilleder. Andersen kertoi matkan avartaneen hänen maailmankuvaansa ja palauttaneen hänelle hyvän mielialan vaikean vuoden jälkeen. Hän kertoi myös Harz-vuoriston saaneen hänet kuulemaan ensimmäisen kerran mielessään aidosti satujen soinnin.[15] Berliinissä Andersen tutustui Adelbert von Chamissoon, joka ensimmäisenä saksansi Andersenin runoja ja antoi hänestä myönteisiä arvioita.[16]

Andersen vuonna 1836. Maalaus Christian Albrecht Jensen.

Andersen sai vuonna 1833 kaksivuotisen matkastipendin ja teki sen turvin pitkän, uransa kannalta merkittävän kulttuurimatkan Eurooppaan: Saksaan, Pariisiin, Sveitsiin ja Italiaan sekä paluumatkalla Keski-Euroopan kaupunkeihin. Andersen piirsi matkalla ahkerasti ja kirjoitti paitsi runoja, myös päiväkirjaa ja kirjeitä kotimaahan. Italian-matkan tuloksena hän kirjoitti romaanin Improvisatoren, joka ilmestyi 1835. Romaanista tuli Andersenin läpimurtoteos.[17] Hän julkaisi samoihin aikoihin myös ensimmäisen satukirjansa Eventyr, fortalte for børn, jossa oli neljä satua, mukaan lukien Tulukset ja Todellinen prinsessa.[4] Seuraavat osat ilmestyivät vuosina 1836 ja 1837. Tarinoiden arvoa ei ensin käsitetty, ja niiden myynti oli hidasta. Sen sijaan Andersen menestyi paremmin romaanillaan O. T. (1836). Vuonna 1837 hän kirjoitti arvostetuimman romaaninsa Kun en Spillemand.

Vuonna 1840 Andersen kiinnitti huomionsa teatteriin ja saavutti tunnustusta orjuutta käsittelevällä näytelmällään Mulatten (1840).[1] Hän palasi kuitenkin takaisin vahvimmalle alalleen vuonna 1840 antologiallaan Billedbog uden Billeder (suom. Kuvaton kuvakirja).

Andersen rakastui vuonna 1840 nuoreen ruotsalaiseen oopperalaulajaan Jenny Lindiin. Hän ei saanut Lindiltä vastakaikua, ja he jäivät vain ystäviksi. Andersenin on arveltu viitanneen Lindiin monissa saduissaan, kuten Satakielessä, Enkelissä ja Lumikuningattaressa.[18]

Andersenin pisin matka vuosina 1840–41 vei hänet Saksaan, Italian, Maltan ja Kreikan kautta Konstantinopoliin. Paluumatka kulki Mustanmeren ja Tonavan kautta. Hänen selostuksensa tästä kokemuksesta on En Digters Bazar (1842), jota yleensä pidetään hänen parhaana matkakirjanaan. Myös Eventyrin maine kasvoi tasaisesti: ensimmäinen kokoelmateos ilmestyi vuonna 1837, toinen vuonna 1842 ja seuraavat vuosina 1843, 1847 ja 1852.[1]

Andersenia juhlittiin 1840-luvulla jo ympäri Eurooppaa. Kesäkuussa 1847 hän teki ensimmäisen Englannin-matkansa. Hän tapasi Charles Dickensin, jonka teoksissa voi havaita Andersenin vaikutusta. Dickens ja Andersen olivat ennen tapaamistaan olleet aikansa kirjeenvaihdossa ja Dickens oli kutsunut Andersenin luokseen vierailulle. Tuolloin Dickens ei tiennyt, että Andersen oli käännättänyt kirjeitään, koska ei osannut englantia juuri lainkaan. Andersen asettui mutkitta asumaan Dickenseille viideksi viikoksi eikä välittänyt lainkaan isäntänsä tuolloisesta aviokriisistä. Kun Andersen viimein häipyi, Dickens kiinnitti vierashuoneeseen kyltin, jossa luki:"Täällä nukkui tanskalainen kirjailija Hans Christian Andersen viisi viikkoa, mikä tuntui perheestä ikuisuudelta."[19]

Andersen halusi yhä erottua romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Hän halveksi lumoavia satujaan, jotka olivat tehneet hänet kuuluisaksi. Hän ei pitänyt siitä, että niitä pidettiin lastensatuina. Silti hän kirjoitti niitä edelleen, ja vuosina 1847 ja 1848 ilmestyi kaksi uutta kokoelmaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Andersen julkaisi vuonna 1857 romaanin At være eller ikke være. Vuonna 1863 hän julkaisi matkakirjan I Spanien.

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen ei 1860-luvulla enää yleensä kirjoittanut ulkomaanmatkoistaan matkakuvauksia kuten aikaisemmin. Viimeisen suuren ulkomaanmatkansa hän teki 1866 Portugaliin. Hänen terveytensä oli heikentynyt, ja vuonna 1871 hän hankki vihdoin vakituisen asunnon itselleen Kööpenhaminasta. Vuonna 1875 hänen kunniakseen pystytettiin patsas kuninkaanlinnan puistoon. Andersen oli tuolloin Tanskan kansallisrunoilija, professori, Odensen kunniakansalainen, Dannebrogin ritarikunnan komentaja sekä neuvos.[20]

Andersenin satukirjojen ilmestyminen jatkui osissa vuoteen 1872 saakka, jonka jouluna viimeiset tarinat julkaistiin. Saman vuoden keväällä Andersen putosi vuoteesta ja loukkaantui vaikeasti. Hän ei toipunut tapaturmasta täysin, mutta eli vuoteen 1875 asti.

Andersen kuoli 4. elokuuta 1875 maksasyöpään[4] Melchiorin perheen maakartanossa Juutinrauman lähellä, missä hän oli viettämässä kesää. Hänet haudattiin Kööpenhaminan Assistensin hautausmaalle.[21]

Andersenin muistoksi jaetaan joka toinen vuosi Hans Christian Andersen -palkintoa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen kirjoitti romaaneja, näytelmiä, oopperoita, runoja, matkakertomuksia ja omaelämäkertoja. Hän kirjoitti myös noin 156 satua. Juuri satujensa ansiosta hänestä tuli maailmankuulu kirjailija, kansainvälisesti tunnettu uranuurtaja ja monen satukirjailijan esikuva. Andersen sisällytti satuihinsa kansansatujen motiivi- ja muotoaarteistoa, ja hän myös laajensi sadunkerrontaa fantasialle ominaisiin ulottuvuuksiin. Hän itse korosti satujensa sopivuutta kaikenikäisille, ei vain lapsille.[22]

Andersen alkoi kirjoittaa satuja tammikuussa 1835. Toukokuussa julkaistiin hänen ensimmäinen satukirjansa, jossa oli neljä satua: Tulukset, Iso-Niilo ja Pikku-Niilo, Todellinen prinsessa ja Pikku Iidan kukkaset. Sarjassa ilmestyi vuosina 1835–1842 kuudessa vihkosessa yhteensä 19 satua.[23]

Andersen itse jakoi satunsa kahteen ryhmään: satuihin, joissa on yliluonnollisia elementtejä; sekä kertomuksiin tai tarinoihin, joissa niitä ei ole.[24]

Andersenin saduista ja kertomuksista tunnetuimpia ovat Tulukset, Todellinen prinsessa, Peukalo-Liisa, Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Vakaa tinasotamies, Villijoutsenet, Sikopaimen, Satakieli, Ruma ankanpoikanen, Lumikuningatar, Paimentyttö ja nokikolari, Pieni tulitikkutyttö sekä Liejun kuninkaan tytär.[25]

Mukaelmia ja elämäkertaelokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Disney on suunnitellut vuosikymmenien kuluessa useita animaatiofilmejä Andersenin satujen pohjalta. Joitain lyhytanimaatioita onkin valmistunut, mutta pitkien elokuvien suunnitelmat eivät eri syistä toteutuneet ennen 1980-lukua.[26] Kokoillan animaatioelokuvista ovat toteutuneet Pieni merenneito (1989) sekä Frozen – huurteinen seikkailu (2013), joka perustuu löyhästi satuun Lumikuningatar.

RKO tuotti vuonna 1952 musikaalin Hans Christian Andersen, jossa Andersenia esitti Danny Kaye.[27]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boeing 737-800, jonka pyrstöön Andersenin kuva on maalattu.

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Andersenin kuvan kahden koneensa pyrstöön. Kyseiset lentokoneet ovat Boeing 787-8, rekisteritunnukseltaan EI-LNH[28] sekä Boeing 737-800, rekisteritunnukseltaan LN-DYD.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ylimartimo, Sisko: Satujen elämää, elämän satuja: näkökulmia H. C. Andersenin elämään, tuotantoon ja perintöön. BTJ Kirjastopalvelu, 2005. ISBN 951-692-590-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hans Christian Andersen Encyclopedia Britannica. 10.9.2013. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  2. Ylimartimo 2005, s. 13.
  3. Ylimartimo 2005, s. 15.
  4. a b c d e Heikkilä-Halttunen, Päivi: H. C. Andersenin satuaarteita. Esipuhe. Otava, 2005. ISBN 951-1-20236-7.
  5. Ylimartimo 2005, s. 17.
  6. Ylimartimo 2005, s. 19.
  7. Ylimartimo 2005, s. 20.
  8. Ylimartimo 2005, s. 21–22.
  9. Ylimartimo 2005, s. 23.
  10. Ylimartimo 2005, s. 23–24.
  11. Ylimartimo 2005, s. 25–28.
  12. Ylimartimo 2005, s. 30.
  13. Ylimartimo 2005, s. 31–32.
  14. Ylimartimo 2005, s. 33–38.
  15. Ylimartimo 2005, s. 39.
  16. Ylimartimo 2005, s. 40.
  17. Ylimartimo 2005, s. 42–43.
  18. Ylimartimo 2005, s. 45–48.
  19. Maailman historia, LRF media AB, nro 9/2012, sivu 58.
  20. Ylimartimo 2005, s. 66–68.
  21. Ylimartimo 2005, s. 68.
  22. Ylimartimo 2005, s. 73-75.
  23. Ylimartimo 2005, s. 73.
  24. Ylimartimo 2005, s. 79.
  25. Ylimartimo 2005, s. 82–83.
  26. Ylimartimo 2005, s. 203.
  27. Ylimartimo 2005, s. 208.
  28. EI-LNH Norwegian Long Haul Boeing 787-8 Dreamliner - cn 36526 / ln 279 Planespotters.net. Viitattu 17.5.2015. (englanniksi)
  29. LN-DYD Norwegian Air Shuttle Boeing 737-800 - cn 39002 / ln 3231 Planespotters.net. Viitattu 17.5.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bom, Anne Klara – Bøggild, Jacob – Frandsen, Nørregard Johs. (toim.): H. C. Andersen i det moderne samfund. Odense: Syddanske universitetsforlag, 2014. ISBN 978-87-7674-816-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: