Danevirke

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Danevirke merkittynä Olaus Magnuksen Carta marinaan.
Sijainti kartalla

Danevirke tai Dannevirke, myös Danewerk, Dannewirk tai Dannewerk (muinaisnorjaksi Danavirki) on tanskalaisten alun perin viikinkiajalla rakentama puolustusvalli Etelä-Schleswigissä, nykyisessä Saksassa. Lännessä se päättyy Hollingstedtiin ja idässä Hedebyhyn, lähelle nykyistä Schleswigin kaupunkia. Se toimi vuosisatojen ajan Tanskan puolustusmuurina etelästä tulevia hyökkäyksiä vastaan.[1]

Alkuperäinen Danevirke oli mahtava maavarustus, joka erotti Jyllannin niemimaan mantereesta. Perimätiedon mukaan Tanskan kuningas Godfred aloitti vallin rakentamisen noin 808, sillä hän pelkäsi frankkien hyökkäyksiä pohjoiseen. Radiohiiliajoituksen perusteella on kuitenkin saatu selville, että Danevirken ensimmäinen vaihe on peräisin jo 650-luvulta. Godfredin johdolla varustuksia kohennettiin, ja valleja rakennettiin myöhemmin useissa eri vaiheissa aina vuoteen 1200 saakka.[1] Saksan kuningas Henrik I murtautui Danevirken läpi vuonna 934. Tämän jälkeen Harald Sinihammas laajensi vallituksia, mutta Otto II valloitti ne taas vuonna 974.[1]

Keskiajalla maavallia vahvistettiin hirsivarustuksin, ja Danevirkeä käytettiin sotajoukkojen kokoontumispaikkana. Kuningas Valdemarin aikana Danevirkeä vahvistettiin tiilimuurein. Suojavarustukset alkoivat vähitellen rappeutua 1400-luvulla, kun Schleswig-Holstein liitettiin Tanskaan.[1]

Vuonna 1848 tanskalaiset korjasivat Danevirkeä kovalla kiirellä, mutta Preussin tykistö oli vanhoille varustuksille liikaa ja preussilaiset valloittivat Danevirken 23. huhtikuuta 1848. Vuodesta 1850 lähtien puolustuslinjaa vahvistettiin ja korjattiin perusteellisesti, ja tanskalaiset pitivät Danevirkeä valloittamattomana. Toisessa Saksan–Tanskan sodassa vuonna 1864 preussilaiset kuitenkin kiersivät linnoitetun linjan koillisesta. Tanskalaiset vetäytyivät taisteluitta, ja Preussin joukot tuhosivat Danevirken.[1]

Tuhosta huolimatta Danevirkestä on jäänyt jäljelle runsaasti melko hyvin säilyneitä raunioita. Alueella on tehty useita arkeologisia kaivauksia, joissa on löydetty muun muassa arvokkaita riimukirjoituksia sekä suuren varuskuntakaupungin jäänteet. Varuskunta on saattanut olla Sliasthorp, joka oli kuningas Godfreyn tukikohta, kun hän jälleenrakensi Danevirkeä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Danewirk Britannica Academic. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 19.8.2016.