Henrik I Linnustaja
Henrik I Linnustaja (saks. Heinrich der Vogler, lat. Henricius Auceps; 876 – 2. kesäkuuta 936 Memleben) oli Saksin herttua vuodesta 912 ja Itä-Frankian kuningas vuodesta 919 aina kuolemaansa asti. Innokas metsästäjä Henrik oli korjaamassa linnunmetsästysverkkojaan saadessaan tiedon kuninkuudestaan ja sai siten lisänimen Linnustaja.
Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik oli Saksin herttuan Otto I Ylevän ja tämän vaimon Babenbergerin Hedvigin poika. Hedvig oli Kaarle Suuren jälkeläisiä 4. polvessa. Henrik nai Saksin Erwinin tyttären Hatheburgin vuonna 906, mutta erosi hänestä 909 sen jälkeen, kun tämä oli synnyttänyt heille pojan, Thankmarin. Vielä samana vuonna Henrik nai Ringelheimin Matildan, jonka kanssa sai kaikkiaan kolme poikaa ja kaksi tytärtä.
Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik tuli Saksin herttuaksi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 912 ja jatkoi isänsä työtä vahvistamalla Saksia vihamielisiä naapureitaan vastaan. Vuonna 918 Frankkien valtakunnan itäosien kuningas Konrad I kuoli ja kuninkuus siirtyi vuonna 919 Henrikille. Henrik kieltäytyi korkeiden kirkonmiesten suorittamasta kuninkaaksi voitelusta, sillä hän halusi olla tehtävässään kansan, ei kirkon valtuuttamana. Henrik piti valtakuntaansa pikemminkin herttuakuntien liittona kuin feodaalivaltakuntana.
Vuonna 925 Henrik voitti Lotharingian Giselbertin ja yhdisti alueen jälleen Saksan kuningaskuntaan, josta se oli irrotettu 15 vuotta aiemmin. Giselbert sai pitää paitsi henkensä myös vallan Lotharingiassa ja nai Henrikin tyttären, Gerbergan, kolme vuotta myöhemmin.
Henrik taisteli valtakaudellaan usein madjaareja (unkarilaisia) vastaan. Vuonna 933 hän pysäytti madjaarien hyökkäyksen Riaden taistelussa. Pohjoisessa Henrik taisteli tanskalaisia vastaan ja saikin alueet rauhoitettua. Hän ajoi vendit pois näiden miehittämiltä alueilta Schleswigin lähellä.
Henrikin kuollessa 936 kaikki germaaniheimot olivat yhdistettyinä samaan valtakuntaan. Henrik I Linnustajaa pidetään täten ensimmäisenä Saksan kuninkaana.
Henrikin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrikin poika Otto seurasi isäänsä ja hänet kruunattiin ensimmäiseksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 962. Henrikin toisesta pojasta, Henrikistä, tuli Baijerin herttua ja kolmannesta, Brunosta, Kölnin arkkipiispa. Thankmar, esikoinen, kapinoi velipuoltaan Ottoa vastaan ja sai surmansa taistelussa 936. Henrikin tytär, Gerberga, meni vielä myöhemmin naimisiin Ranskan Ludvig IV:n kanssa. Nuorempi tytär, Saksin Hedvig nai frankkien herttuan Hugo Suuren ja synnytti myöhemmin pojan, josta tuli frankkien kuningas Hugo I.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik I Linnustaja Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Konrad I |
Itä-Frankian kuningas 919–936 |
Seuraaja: Otto I Suuri |
| ||||||||||||||||||||||
