Toinen Saksan–Tanskan sota

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toinen Saksan–Tanskan sota
Tanskalaiset puolustavat Dybbølin linnoitusta. Jørgen Valentin Sonnen kuvaus 1871.
Tanskalaiset puolustavat Dybbølin linnoitusta. Jørgen Valentin Sonnen kuvaus 1871.
Päivämäärä:

1. helmikuuta30. lokakuuta 1864

Paikka:

Tanska

Lopputulos:

Preussin ja Itävallan voitto

Aluemuutokset:

Tanska menetti Schleswig-Holsteinin alueen

Osapuolet

Flag of Prussia (1892-1918).svg Preussi
Flag of the Habsburg Monarchy.svg Itävalta

Tanskan lippu Tanska

Komentajat

Flag of Prussia (1892-1918).svg Vilhelm I
Flag of Prussia (1892-1918).svg Otto von Bismarck
Flag of Prussia (1892-1918).svg Helmuth von Moltke
Flag of Prussia (1892-1918).svg Friedrich von Wrangel
Flag of the Habsburg Monarchy.svg Frans Joosef I
Flag of the Habsburg Monarchy.svg Wilhelm von Tegetthoff

Tanskan lippu D. G. Monrad
Tanskan lippu Christian Albrecht Bluhme
Tanskan lippu Kristian IX
Tanskan lippu Christian de Meza
Tanskan lippu Georg Gerlach

Vahvuudet

~38 000 sotilasta sodan alussa, lopussa yli 50 000 sotilasta

~61 000

Tappiot

yli 5 820

yli 1 700

Tanskalaiset perääntyvät Dannevirkestä helmikuussa 1864. Niels Simonsenin grisailletyylinen maalaus.

Toinen Saksan–Tanskan sota käytiin vuonna 1864.[1] Sota alkoi saksalaisvaltioiden hyökkäyksellä Tanskaa vastaan. Taustalla oli pitkään jatkunut rajakiista Schleswig-Holsteinin alueesta.[1] Sota päättyi saksalaisten voittoon kestettyään noin viisi kuukautta. Tanska joutui luovuttamaan Preussille ja Itävallalle Schleswig-Holsteinin.[2] Preussi valtasi koko alueen Itävallalta vain kahta vuotta myöhemmin vuonna 1866, ja Schleswig-Holsteinista tuli osa Saksan keisarikuntaa.

Tanska joutui sodassa taipumaan vihollisen ylivoiman edessä. Se sai osakseen ulkomaista sympatiaa, mutta vain vähän oikeaa apua. Ruotsi julistautui neutraaliksi, vaikkakin Ruotsista tuli vapaaehtoisia Tanskan avuksi.[2]

Sodassa tapahtunut tanskalaisten perääntyminen Schleswigissä sijaitsevalta Dannevirken linnoitukselta aiheutti tanskalaisten keskuudessa suurta paheksuntaa. Kyseessä oli symbolinen tappio, sillä isänmaalliset tanskalaiset pitivät Dannevirken linnoitusta voittamattomana ja sen varusteluun oli käytetty runsaasti varoja. Todellisuudessa linnoitus oli sodan aikana keskeneräinen, vähäisesti miehitetty ja osa sen rakenteista oli jäänyt veden valtaan tai jäätynyt. Tanskan armeija siirtyi pohjoisemmaksi, Flensburgin lähellä sijaitsevaan ja helposti puolustettavaan Dybbølin (saks. Dieppel) linnoitukseen, jonka sitkeä vastarinta nostatti tanskalaisten kansallistunnetta. Urheasta puolustautumisesta huolimatta Saksa voitti sodan.[2]

Schleswig-Holsteinin mukana Saksan keisarikunnan alaisuuteen siirtyi huomattava määrä tanskalaista väestöä. Osa Schleswig-Holsteinista palautui Tanskalle vuonna 1920 kansanäänestyksen perusteella ja Kansainliiton välityksellä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
  2. a b c Matti Klinge: Otavan suuri maailmanhistoria 14: Porvariston nousu, s. 295–296. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08786-X.