Islannin maihinnousu
| Islannin miehitys Operaatio Fork |
|
|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |
 Brittien tavoitteena oli tuhota kaikki laskeutumispaikat (merkitty sinisellä) ja varmistaa satamat (merkitty punaisella). Kuljetusvaikeuksista johtuen joukoilta kului viikko päästä saaren pohjoisosiin. |
|
| Päivämäärä | 10. toukokuuta 1940[1] |
| Paikka | Islanti |
| Casus belli | estää Saksaa miehittämästä saarta |
| Lopputulos | Islanti liittoutuneiden valvontaan |
| Osapuolet | |
 Yhdistynyt kuningaskunta Kanada |
 Islanti |
| Komentajat | |
| eversti Robert Sturges | pääministeri Hermann Jonasson |
| Vahvuudet | |
| 2 risteilijää 2 hävittäjää 746 merijalkaväen sotilasta |
60 upseeria, tuntematon määrä poliiseja sekä vapaaehtoisia |
|
pieni joukko Saksan kansalaisia vangittin |
|
Islannin maihinnousu, koodinimeltään operaatio Fork, oli Britannian kuninkaallisen laivaston suorittama sotatoimi Islannissa toisen maailmansodan aikana toukokuussa 1940. Brittien tavoite oli valloittaa saari ennen kuin saksalaiset ehtisivät miehittää sen: Saksa oli huhtikuussa 1940 käynnistänyt menestyksekkään hyökkäyksen Tanskaan ja Norjaan, ja Islannin odotettiin olevan seuraava kohde. Tosiasiassa saksalaiset eivät kuitenkaan olleet vielä suunnitelleet Islannin valtausta.[1]
Britit miehittivät kevään 1940 aikana myös Tanskalle kuuluneet Färsaaret.[1]
Operaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merijalkaväen sotilaat nousivat 7. toukokuuta Greenockissa risteilijöihin HMS Berwick ja HMS Glasgow, joiden suojana olivat hävittäjät HMS Fortune ja HMS Fearless. Osasto lähti seuraavana päivänä merelle kohti Islantia. Merijalkaväki nousi maihin varhain aamulla 10. toukokuuta 1940, jolloin brittijoukot purettiin aluksista Islannin pääkaupungissa Reykjavíkissa.[2] Vastarintaa kohtaamatta joukot katkaisivat nopeasti viestintäyhteydet ja ottivat strategiset kohteet haltuunsa. Islannissa olleet Saksan kansalaiset pidätettiin ja heidät siirrettiin risteilijöihin kuljetettavaksi Britanniaan. Pakko-otettuaan paikalliset ajoneuvot, joukot siirtyivät Hvalfjörðuriin, Kaldaðarnesiin, Sandskeiðiin ja Akranesiin saksalaisten mahdollisten vastatoimien varalta. Seuraavien päivien aikana Reykjavíkiin toimitettiin ilmatorjuntakalustoa.lähde?
Maihinnousupäivän iltana Islannin hallitus esitti protestin tapahtuneesta kutsuen sitä törkeäksi Islannin puolueettomuuden loukkaukseksi.lähde? Samana päivänä pääministeri Hermann Jónasson piti radiopuheen, jossa hän kehotti islantilaisia suhtautumaan brittiläisiin sotajoukkoihin vieraanvaraisesti. Britit lupasivat korvauksen kaikista aiheuttamistaan vahingosta ja samalla luvattiin joukkojen poistuvan kokonaisuudessaan sodan päätyttyä.lähde?
.jpg)
Maihinnousuun osallistui 746 merijalkaväen huonosti varustettua ja vain osittain koulutettua miestä. Vaikka maihinnousu suoritettiin menestyksekkäästi, joukot eivät olisi kyenneet puolustamaan 103 000 neliökilometrin aluetta. 4 000 Britannian armeijan sotilasta nousi maihin 17. toukokuuta Islannissa vaihtaen merijalkaväen joukot. Myöhemmin miesten lukumäärä kohosi 25 000:een.lähde?
Saksalaisten maihinnoususuunnitelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaiset eivät alun perin suunnitelleet Islannin valtausta, mutta brittien maihinnousu sai Adolf Hitlerin kiinnostumaan Islannista. Suunnitelmalle annettiin nimeksi operaatio Ikarus, ja siinä saksalaisjoukot olisivat laukaisseet hyökkäyksen Tromssan satamasta miehitetystä Norjasta. Hyökkäys todettiin kuitenkin riskialttiiksi, ja sen suunnittelu lopetettiin elokuuhun 1940 mennessä.[1]
Miehitysvastuu Yhdysvalloille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinäkuussa 1941 brittiläis-kanadalaiset miehitysjoukot vapautettiin muihin tehtäviin, kun yhdysvaltalaiset ottivat vastuun Islannin miehityksestä.[3] Yhdysvallat ei vielä ollut mukana toisessa maailmansodassa, mutta se antoi tukensa liittoutuneille myös muun muassa materiaaliavulla.
Yhdysvaltain asevoimat miehitti saarta sodan loppuun saakka. Yhdysvaltain vastuu saaren puolustuksesta päättyi lokakuussa 1946, mutta sopimuksen mukaan Yhdysvallat varasi mahdollisuuden sijoittaa saarelle tarvittaessa joukkojaan.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Kerrigan, Michael: Sotasuunnitelmat: Toisen maailmansodan tuntematon historia, s. 14–17. (Alkuteos World War II Plans That Never Happened, 2011.) Suomentanut Pyry Nykyri. Helsinki: Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8966-6
- ↑ HMS Glasgow, British light cruiser, WW2. Naval-history.net.
- ↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 260. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8