Tanska-Norja

Tanska-Norja Danmark-Norge
1523–1814
Tanskan lippu kuningas Frederik IV:n vaakuna
Tanska-Norja noin vuonna 1780.
Valtiomuoto	personaaliunioni (1523–1533) kaksoismonarkia (reaaliunioni) (1537–1814) Tanskassa: vaalimonarkia (1523–1660) perinnöllinen absoluuttinen monarkia (1660–1814) Norjassa: vaalimonarkia (1523–1537) (de facto) perinnöllinen monarkia (1537–1814) (de facto) absoluuttinen monarkia (1661–1814)
Monarkki	Fredrik I (1524–1533) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Fredrik VI (1808–1814)
Pääkaupunki	Kööpenhamina Oslo (1523–1537)
Pinta-ala
– yhteensä	487 476 km²
Väkiluku (1801)	1 859 000
Uskonnot	luterilaisuus
Historia
– Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi	6. kesäkuuta 1523
– Kalmarin unioni kaatui	1536
– Tanskan rigsråd hajotettiin	14. lokakuuta 1660
– Lex Regia takaa absolutismin	14. marraskuuta 1665
– Brömsebron rauha	13. elokuuta 1645
– Roskilden rauha	26. helmikuuta 1658
– Kielin rauha	14. tammikuuta 1814
– Wienin kongressi
Viralliset kielet	tanska, saksa ja klassinen latina
Kielet	norja, islanti, fääri, saame, grönlanti ja pohjoisfriisi
Valuutta	Norjan riikintaaleri Tanskan riikintaaleri
Edeltäjä	Kalmarin unioni
Seuraajat	Norjan kuningaskunta  Tanska
Infobox OK

Tanska-Norja (tansk. Danmark-Norge) on jälkikäteen käytetty nimitys Tanskan ja Norjan muodostamasta historiallisesta valtiosta. Tanska-Norjan valtio oli personaaliunioni vuodesta 1380 vuoteen 1536, jolloin Norja menetti statuksensa kuningaskuntana ja rinnastettiin Tanskalle kuuluvaan maakuntaan. Kalmarin unionin aikana vuosina 1397–1520 samaan valtioliittoon kuului suurimman osan ajasta myös Ruotsi.

Tanskan ja Norjan yhteys päättyi, kun Tanska luovutti Norjan Ruotsille Kielin rauhassa 1814.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanska-Norja Wikimedia Commonsissa