Roskilden rauha
| Roskilden rauha | |
|---|---|
Roskilden rauhan rajamuutokset. Kartassa rauhaa edeltänyt Ruotsi on vihreällä, rauhan jälkeinen Tanska-Norja ruskealla, sekä Ruotsin saamat Skåne ja Bohuslän keltaisella, Halland punaisella ja Trondheimin lääni ja Bornholmin saari violetilla. |
|
| Allekirjoitettu | 26. helmikuuta 1658 |
| Allekirjoituspaikka | Roskilde, Tanska |
| Osapuolet | |
Roskilden rauha solmittiin Pohjan sodan aikana Ruotsin ja Tanska-Norjan välillä käydyn sodan päätteeksi 26. helmikuuta 1658. Siinä Tanska luovutti Ruotsille Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin maakunnat, Bornholmin ja Venin saaret sekä Trondheimin läänin. Roskilden rauhan jälkeen Ruotsin suurvalta oli alueellisesti laajimmillaan[1].
Rauhansopimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan ja Englannin välityksellä aikaansaadut rauhanehdot olivat pitkälti Ruotsin sanelemat ja Tanskalle kovat, vaikka Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa tinkikin enimmäisvaatimuksistaan. Tanskan oli luovutettava kaikki Etelä-Ruotsia ympäröineet vanhat maakuntansa sekä lisäksi Norjan kahteen osaan halkaissut Trondheimin lääni ja Bornholm. Osapuolet sopivat myös siitä, ettei vieraita laivastoja päästettäisi Tanskan salmien kautta Itämerelle.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauhan solmimisen jälkeen Kaarle X Kustaa päätti yrittää tuhota Tanskan valtakunnan. Vuoden 1659 hyökkäys Kööpenhaminaan kuitenkin epäonnistui ja lisäksi Tanska sai apuvoimia Hollannilta, Itävallalta ja Brandenburgilta. Uudessa Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi säilytti pääosan voitoistaan, mutta joutui luopumaan Bornholmista ja Trondheimin läänistä.
Helmikuun 1658 Roskilden rauhansopimuksen jälkeen Ruotsi käynnisti Skånessa etnisen puhdistuksen. Snapphaneiksi kutsutut kapinalliset kävivät sissisotaa ruotsalaisia miehitysjoukkoja vastaan, joiden otteet olivat raakoja. Vangittuja kapinallisia kidutettiin, silvottiin ja kiinnitettiin teilipyörään varoitukseksi muille. 1661 alkaen Ruotsi alkoi ruotsalaistaa aluetta väkivalloin: tanskalaiset papit ja virkamiehet korvattiin ruotsalaisilla ja tanskankieliset kirjat kiellettiin. [2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hentilä, Krötzl, Pulma: Pohjoismaiden historia. Edita 2002. s. 104–105.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mäntylä, Ilkka: Suurvaltakausi, s. 218. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
- ↑ Tieteen Kuvalehti Historia 12/2022, s. 62