Herman Liikanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herman Liikanen

Herman Liikanen (13. toukokuuta 1835 Ristiina - 13. huhtikuuta 1926 Kuhmalahti) oli suomalainen vapaustaistelija joka osallistui 1860-luvulla Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun sekä tanskalaisten puolella Tanskan-Saksan sotaan. Myöhemmin Liikanen oli lähes puoli vuosisataa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palveluksessa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikasen vanhemmat olivat torppari, haudankaivaja Otto Vilhelm Liikanen ja Leena Hämäläinen. Liikanen kävi 1849-1850 Mikkelin alkeiskoulua ja sai sen jälkeen vielä yksityisopetusta rovasti Olsonilta. Hän yritti suorittaa yksityisesti ylioppilastutkinnon 1854 mutta ei onnistunut siinä.

Krimin sodan sytyttyä samana vuonna Liikanen pääsi aliupseeriksi ruotuväkeen Turun ja Porin läänin I pataljoonan Halikon komppaniaan. Hän siirtyi 1855 Kuopion pataljoonaan ja osallistui Haminan puolustamiseen heinäkuussa 1855. Saman vuoden elokuussa Liikanen kuitenkin erosi armeijasta sairaalloisuuden takia. Hän toimi tämän jälkeen maanjako-oikeuden sihteerinä Mikkelissä, kruununmakasiinin hoitajana Helsingissä sekä kotiopettajana Räisälässä tohtori J. E. Schwindtin ja pastori E. W. Strengin perheissä.

Liikanen seurasi aktiivisesti maailmantapahtumia sanomalehdistä. Vuonna 1861 hän päätti lähteä Italiaan liittyäkseen vapaaehtoisena Giuseppe Garibaldin joukkoihin jotka taistelivat Italian yhdistämisen puolesta Itävaltaa vastaan. Hän liittyi lokakuun lopulla 1861 kenraali Türrin johtamaan unkarilaislegioonaan jonka tarkoituksena oli hyökätä Itävallan hallitsemaan Unkariin sen vapauttamiseksi. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut ja legioona hajosi 1862.

Palattuaan Suomeen Liikanen oli Viaporin linnoituksen komentajan eversti V. Theslöfin palveluksessa. Kun Preussin ja Tanskan välille syttyi 1864 sota Schleswig-Holsteinin alueen omistuksesta Liikanen oli niiden 11 suomalaisvapaaehtoisen joukossa jotka lähtivät taistelemaan tanskalaisten puolella. Liikanen osallistui Alsin saarella käytyyn Dybbölin taisteluun ja haavoittui oikeaan sääreen. Hän joutui potemaan tätä vammaansa koko kesän ja syksyn 1864. Liikanen ylennettiin 1865 Tanskan armeijan luutnantiksi ja hänet nimitettiin Dannebrogin ritarikunnan jäseneksi. Hän sai myös Tanskan valtion myöntämään eläkkeen jota hän nautti kuolemaansa saakka.

Liikanen palasi Suomeen 1865 ja hän sai paljon julkisuutta suomalaisen lehdistön palstoilla. Samana vuonna hän pääsi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palvelukseen kirjanpitäjäksi ja tässä toimessa hän oli aina 79-vuotiaaksi saakka. Liikanen tunnettiin suomalaisuusaatteen harrastajana ja J. V. Snellmanin kannattajana ja ystävänä. Liikanen osallistui vielä vuonna 1914 Kööpenhaminassa pidettyyn Dybbölin taistelun 50-vuotismuistojuhlaan ja pääsi tällöin muun muassa päivällisille Tanskan kuninkaan luo.

Jäätyään eläkkeelle 1914 Liikanen vietti viimeiset vuotensa sukulaisten luona Helsingissä, Kuhmalahdella ja Hirvensalmen Hietasessa. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Herman Liikaselle on pystytetty rintakuva Roomaan Villa Lanten lähelle Giuseppe Garibaldin puistoon. [1]

Herman Liikasen elämästä on vuonna 1945 julkaistu erityisesti pojille suunnattu, todellisuuteen perustuva seikkailukirja Suomalainen vapaustaistelija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]