Ruma ankanpoikanen

Ruma ankanpoikanen on H. C. Andersenin kirjoittama satu. Sen suomennos on julkaistu muiden muassa satukokoelmissa Hanhiemon satuaarre ja Maailman satuaarteet.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kertomus tapahtuu maaseudulla vanhan herraskartanon ympäristössä kesästä seuraavaan kevääseen. Kartanoon kuuluu puutarha, ankka- ja kanatarha, ympäröivä muuri sekä muurin ulkopuolella kiemurtelevat kanavat. Kauempana on heinä-, kaura- ja ohrapeltoja sekä metsiä, järviä ja soita. Lähistöllä on pappila.

Tiheässä kasvustossa takiaisenlehden alla ankkaemo hautoo pesässään munia. Suurin muna jää viimeisenä jäljelle. Vieraisille tuleva vanha ankka arvelee, että muna on kalkkunan, koskapa sitä itseään on kerran puijattu samalla tavalla. Emo päättää kuitenkin suorittaa hautomisen loppuun, ja munasta kuoriutuu ruma, suuri, harmaa ja oudonnäköinen koiraspuolinen poikanen. Emo vie poikasensa kanavaan uimaan jolloin viimeistään selviää, ettei poikanen ole vettä karttava kalkkuna. Emo vie poikaset myös esittelylle ankka- ja kanatarhaan. Tarhan valtias on vanha espanjalaista syntyperää olevan vanha ankka, jonka merkkinä on koiven ympärille laitettu punainen kangassuikale. Ankkatarhassa on muutenkin liikaa väkeä, joten poikkeava poikanen saa osakseen huonoa kohtelua: ankat näykkivät ja pilkkaavat, kanat nokkivat, kalkkunakukko ahdistelee ja palvelustyttökin potkii. Omat sisarukset ja emokin muuttuvat ilkeiksi. Ruma ankanpoikanen pakenee villisorsien asuttamalle suolle, jossa se lisäksi tutustuu kahteen villihanhikoiraaseen. Nämä tulevat kuitenkin ammutuiksi kun metsästys alkaa. Poikanen pelästyy ajokoiraa, mutta sekään ei viitsi tavoitella noin rumaa olentoa. Tilanteen rauhoittua poikanen pakenee suolta ja saapuu huonokuntoiselle mökille, jota asuttavat mummo sekä viisaudellaan ylpeilevät herra Kissimirri ja rouva kana Lyhytkoipi. Poikanen saa jäädä kolmen viikon koeajalle siinä toivossa, että se alkaisi munia. Lopulta kuitenkin luonto kutsuu veden ääreen ja poikanen lähtee pois. Muut eläimet halveksivat sitä edelleen. Syksyllä poikanen näkee muuttomatkalla olevia ihastuttavia lintuja, joutsenia, ja outo levottomuus valtaa sen mielen. Talvi on sitten niin kylmä, että poikanen jäätyy kiinni veteen. Paikalle osuva talonpoika vie poikasen kotiinsa, jossa odottavat vaimo ja lapset. Hätääntyessään poikanen sotkee maitovadin, voipytyn ja jauhoastian ja se pakenee talveksi suolle koviin oloihin. Kevään koittaessa poikanen havaitsee siipiensä vahvistuneen kantaviksi ja lentää puutarhaan. Pensaikosta ilmestyy kolme joutsenta. Poikanen haluaa tutustua niihin, vaikka pelkääkin niiden nokkivan itsensä kuoliaaksi. Tähän valmistautuneena se ojentaa kaulansa, mutta havaitsee samassa vedenkalvosta olevansa itsekin joutsen. Puutarhaan tulevat lapset huomaavat uuden joutsenen ja hakevat vanhempansakin sitä ihastelemaan. Poikanen riemuitsee uudesta olemuksestaan, sillä näin suuresta onnesta se ei ollut edes uneksinut ollessaan vielä ruma ankanpoikanen. Se ei ole katkera koettelemuksistaan mutta ei toisaalta ylpistynytkään, sillä sillä on hyvä sydän. Ei siis ole haitaksi syntyä ankkatarhassa, jos on ollut joutsenen munassa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadusta on tehty piirroselokuvia. Varhaisimpia on Walt Disneyn tuottamassa lyhyiden piirroselokuvien sarjassa Silly Symphonies ilmestynyt Wilfred Jacksonin ohjaama The Ugly Duckling. Sen ensi-ilta oli 16. joulukuuta 1931. Vuonna 1939 aiheesta tehtiin värillinen versio ja 1940 Disneylle myönnettiin siitä Oscar-palkinto.

1976 Tauno Marttinen on saanut valmiiksi balettinsa Ruma ankanpoikanen, op. 115 (1976/82-83).

1998 on ilmestynyt Vexi Salmen tekemä satukirja Ruma ankanpoikanen Tammen kustantamana. Kirjan on kuvittanut Tiina Kivinen.

2006 on julkaistu tietokoneanimaatioelokuva The Ugly Duckling and Me! eli suomenkieliseltä nimeltään Ruma ankanpoikanen ja minä. Tämän tanskalaislähtöisen mutta kansainvälisenä yhteistuotantona toteutetun filmin ovat ohjanneet Karsten Kiilerich ja Michael Hegner. Käsikirjoittajat ovat H. C. Andersen, Kiilerich, Mark Hodkinson ja Hegner.