Romanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”romani” ohjaa tänne. Romani tarkoittaa myös romanikieltä. Kaunokirjallisen teoksen tyyppi on romaani.
Romanit
Romanien lippu
Romanien lippu
Väkiluku yli 10 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
Turkin lippu Turkki 2 750 000 [1]
Romanian lippu Romania 1 850 000 [2]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1 000 000 [3]
Venäjän lippu Venäjä 825 000 [1]
Brasilian lippu Brasilia 800 000 [4]
Bulgarian lippu Bulgaria 750 000 [5]
Espanjan lippu Espanja 725 000 [6]
Unkarin lippu Unkari 700 000 [7]
Slovakian lippu Slovakia 500 000 [8]
Ranskan lippu Ranska 400 000 [9]
Serbian lippu Serbia 300–460 000 [10]
Argentiinan lippu Argentiina 300 000 [11]
Kreikka 265 000 [12]
Tšekin lippu Tšekki 250 000 [13]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 225 000 [14]
Makedonian lippu. Makedonia 200 000 [15]
Italia 140 000 [16]
Saksan lippu Saksa 105 000 [17]
Albanian lippu Albania 80–150 000 [18]
Portugalin lippu Portugali 40–70 000 [19]
Meksikon lippu Meksiko 53 000 [20]
Ukrainan lippu Ukraina 48 000 [21]
Ruotsin lippu Ruotsi 42 500 [22]
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina 30–50 000 [23]
Irlanti 37 500 [24]
Alankomaiden lippu Alankomaat 37 500 [25]
Kroatia 30–40 000 [26]
Belgian lippu Belgia 25 000 [27]
Itävalta 25 000 [28]
Suomen lippu Suomi 11 000
Kielet romanikieli
Uskonnot kristinusko (roomalaiskatolisuus, ortodoksinen kirkko, protestantismi), islam

Romanit ovat pohjoisen Intian alueelta joskus vuosien 400–1100 välillä lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä he eivät aina näy väestönlaskennoissa, mutta Euroopan unionin alueella heitä elää arvioiden mukaan yli 10 miljoonaa ja Amerikassakin noin kaksi miljoonaa.

Romanit ovat perinteisesti olleet valtaväestöä huonommassa asemassa. Heitä on historiansa aikana vainottu ja vainotaan edelleen useissa maissa. 1900-luvulla romanit joutuivat uuden ongelman eteen yhteiskunnan muuttumisen myötä, sillä heidän vanhat elinkeinonsa ja kiertelevä elämäntyylinsä eivät nivelly nyky-yhteiskuntaan. Nykyään romanit esimerkiksi Suomessa ovatkin siirtyneet valtaväestön tapaiseen paikallaan asumiseen.

Useat romanit puhuvat romanien omaa romanikieltä, joka kuuluu indoarjalaisiin kieliin.

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaneista on käytetty useaa eri nimitystä. Jotkin nimityksistä ovat romanien itse käyttämiä, toiset valtaväestön käyttämiä. Kaikkien romanien yhteisnimitys, romanikielinen rom ('mies', 'ihminen'[29]) hyväksyttiin romanien konferenssissa Lontoossa 1971. Romanit itse käyttävät usein heimon nimeä tai tiettyä ammattia harjoittavan alaryhmän nimeä: esimerkiksi kaldarash tarkoittaa seppiä ja metallityöläisiä ja kaaleet hevostenhoidon ja kaupan ammattilaisia. Suomessa romaneja on kutsuttu vanhastaan mustalaisiksi, mutta nimitys on nykyisin useimpien romanien mielestä loukkaava.[30] Sana mustalainen tulee ilmeisesti ruotsinkielisestä "svart tattare" -nimityksestä. Suomessa romaneita on saatettu joskus kutsua myös tattareiksi.[31]

Koska romanien arveltiin joskus olleen lähtöisin Egyptistä, ja koska he asuivat 1100-luvulla Kreikassa "Pikku-Egyptiksi" nimitetyssä paikassa, joihinkin kieliin on jäänyt heistä egyptiläisyyteen viittava nimitys, kuten englannin gipsy tai espanjan gitano. Joissakin kielissä heidän nimensä tulee bysanttilaisesta athinganoi-uskonlahkosta, kuten saksan Zigeuner tai ranskan tsigane.[32]

Lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien osuus väestöstä Euroopassa. Punaisissa maissa epävirallisesti arvioitu osuus vähintään 7 prosenttia. Numeroina annetut prosenttiosuudet ovat virallisia arvioita.

Euroopassa asuu arvioiden mukaan 10–12 miljoonaa romania.[33] Romaniassa on arvioiden mukaan 1,85 miljoonaa romania, Venäjällä, Bulgariassa, Espanjassa ja Unkarissa romaneja on kussakin arviolta 700–900 tuhatta ja monessa muussakin Euroopan maassa yli 100 tuhatta. Turkissa romaneja saattaa olla 2,75 miljoonaa. Amerikoissa romaneja on 1–3 miljoonaa, joista Brasiliassa 800 tuhatta ja Yhdysvalloissa noin miljoona.[34] Suomessa romaneja on noin 11 000.[35]

Eri maiden virallisten tilastojen sekä epävirallisten arvioiden välillä on usein huomattavia eroja.[36] Romanien määrää on vaikea laskea, sillä he ovat liikkuvaisia, heillä ei usein ole henkilöasiakirjoja, eivätkä he halua määritellä itseään romaneiksi heikohkon identiteetin ja syrjinnän pelon vuoksi.[37] Esimerkiksi Romanian väestönlaskennan 2002 mukaan romaneja oli maassa vain 535 tuhatta[38], Bulgariassa vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 325 tuhatta[39], Turkissa 500 tuhatta[40][1] ja Unkarissa 309 tuhatta[41].

Ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan romanit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: roma, sinti (myös manouche) ja kale.[42] Näistä romat kattavat noin 87–88 prosenttia Euroopan koko romaniväestöstä. Romat jakautuvat alaryhmiin, kuten kalderaš ('kuparisepät'), lovari ('hevoskauppiaat'), gurbeti, churari ('siiviläntekijät') ja ursari ('karhuntanssittajat').[43][44][45] Kalet kattavat noin 10 prosenttia Euroopan koko romaniväestöstä. Heitä asuu Pyreneiden niemimaalla ja etelä-Ranskassa, ja myös Suomessa on kaalee-ryhmä.[46] Sintejä asuu lähinnä Euroopan saksankielisillä alueilla sekä Benelux-maissa ja Ruotsissa.[47]

Toinen tapa jakaa romanit on heidän puhumiensa murteiden pohjalta: Balkanin romanit, Valakian (Romanian) romanit, Karpaattien romanit ja Pohjoismaiden romanit. Jokainen ryhmä jakautuu edelleen useisiin alaryhmiin: esimerkiksi Suomen kaalet kuuluvat Pohjoismaiden romaneihin.[48]

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien lippu edustaa romanikansaa. Lipun sininen väri symboloi taivasta, vapautta, hengellisyyttä ja ikuisuutta, ja vihreä luontoa, maata, hedelmällisyyttä ja elämän käsinkosketeltavia puolia. Punainen 16-puolainen pyörä muistuttaa Intian lipun chakraa ja muistuttaa siten romanien alkuperästä. Se symboloi hevosten vetämiä vankkureita, matkustamista, kasvua ja kehitystä.[49]

Romanien kansallislaulu on Žarko Jovanovićin säveltämä "Gelem, Gelem".[50][51] Romanien kansallispäivä on 8. huhtikuuta. Silloin pyritään nostamaan esiin romanivähemmistön ongelmat eri puolilla Eurooppaa.[52][51]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien alkuperästä ja vaelluksen ajankohdasta on tutkijoiden kesken erilaisia näkemyksiä.[53] Romanien arvellaan olevan lähtöisin Intiasta, joskin se on todistamatta, ovatko kaikki romanit sieltä lähtöisin. Romanit itse eivät ole Intia-alkuperästä ehdottoman varmoja. Eri romaniheimojen yhteinen kieli, kulttuuri ja tavat juontavat kuitenkin juurensa Intiaan. Romanien oletetaan asuneen Intiassa viimeistään ajanjaksolla 450–950 jaa., ja heidän on arveltu asuttaneen luoteista ja keskistä Intiaa ja joidenkin viiteiden mukaan Pohjois-Intiaa, Rajasthania, Kashmirin laaksoa ja Punjabin valtiota. Vuonna 2012 julkaistun geenitutkimuksen mukaan Euroopassa nykyisin asuvien romanien esi-isät olisivat lähteneet Luoteis-Intian Punjabin seudulta noin 500 jaa.[54]

Romaneilla on myös arveltu olleen mahdollisesti seemiläinen alkuperä, sillä heidän puhtaussäännöksensä ja yksijumalaisuutensa viittaavat seemiläisiin uskontoihin. Joidenkin tutkijoiden mukaan sintien ja kaaleiden romaniryhmät saattoivat siirtyä Babylonin vankeudesta Pohjois-Intiaan.[55]

Vaelluksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit lähtivät Intiasta tuntemattomasta syystä. Osa tutkijoista arvelee ensimmäisten romanien lähteneen Intiasta vasta vuoden 1000 jälkeen, mutta osa arvelee heidän lähteneen useassa muuttoaallossa: vuosina 400, 900 ja 1100 jaa.[56]

Romanit lähtivät oletettavasti ainakin kolmea pääreittiä pitkin. Ensimmäinen ryhmä meni Persiaan kuninkaan kutsusta viihdyttämään persialaisia, toisen ryhmän reitti kulki Egyptin ja Gibraltarin kautta Eurooppaan ja kolmannen ryhmän reitti Lähi-idän ja Välimeren yli Kreetaan. Jotkin romaniryhmät kuten arlijat kääntyivät islaminuskoon levittäydyttyään ottomaanien ja Turkin alueelle.[56] Geenitutkimuksen mukaan romanit kulkivat luultavasti Keski-Aasian ja Lähi-idän läpi ja sekoittuivat vain vähän paikalliseen väestöön. He tulivat Balkanille 1100-luvulle ja levittäytyivät sitä kautta muualle Eurooppaan. Euroopassa, etenkin lännessä, romanit ovat sittemmin sekoittuneet jonkin verran kantaväestön kanssa.[54]

Yhden teorian mukaan romanit olivat alunperin Luoteis-Intian Rajputin kuningaskunnissa eläneitä alempikastisia hinduja: käsityöläisiä, maanviljelijöitä ja muita työläisiä, jotka palvelivat hallitsevaa sotilasluokkaa ja bramiineja. Kun Ghaznin hallitsija Mahmud alisti nämä kuningaskunnat 1000-luvun alussa, hän värväsi intialaiset perheineen kuningaskuntaansa sotilaiksi omaan etniseen yksikköönsä. Turkkilaisten valloitettua Ghaznin suuri osa näistä joukoista siirtyi turkkilaisten riveihin tai pakolaisiksi Armeniaan ja myöhemmin sieltä edemmäs länteen.[57]

Eräiden ranskalaistutkijoiden mukaan romaneilla oli kolme pääryhmää: romit, lomit ja domit. Romit vaelsivat Bysantin kautta Eurooppaan, lomit Armeniaan ja Turkkiin, ja domit Palestiinaan.[53] Uuden kielitutkimuksen mukaan domien ja romien kielet kuitenkin mahdollisesti erkaantuivat toisistaan jo Intiassa, ja ryhmät lähtivät sieltä eri muuttoaalloissa.[58]

Saapuminen Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien vaellus Eurooppaan.

Romaneja eli mahdollisesti Korfun saarella jo 1200-luvun lopulla.[59] He saapuivat Kreikan saaristoon viimeistään 1300-luvulla ja sieltä Balkanille ja Romaniaan. Osa jäi Romaniaan, koska heidät otettiin siellä maaorjiksi, mutta osa levittäytyi edelleen itään, pohjoiseen ja länteen.[60]

Siirtyminen länteen neljässä aallossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien ensimmäinen muuttoaalto länteen alkoi 1400-luvulla.[61] Böömiin saapui romaneja vuonna 1418, muualle Itä-, Keski- ja Länsi-Eurooppaan 1400-luvulla, ja Venäjälle 1700–1800-luvuilla, joskin ensimmäiset olivat saapuneet jo 1501. Pariisiin romaneja saapui ensi kertaa noin vuonna 1427, ja samoihin aikoihin heitä tuli Italiaan ja Belgiaan sekä Espanjaan, minne heitä saattoi tulla myös Pohjois-Afrikasta. Britteinsaarille muodostui romaniyhteisö 1400- ja 1500-luvuilla.[60]

Romaneilla oli joidenkin lähteiden mukaan uusille paikkakunnille saapuessaan esittää korkea-arvoisten hallitsijoiden kirjoittamia suosituskirjeitä, joiden mukaan romanit olivat Egyptistä tai muusta maasta pakenevia pyhiinvaeltajia. Näiden kirjeiden ansiosta romaneja kohdeltiin vielä 1400-luvun puoliväliin asti Länsi-Euroopassa kunnioittavasti ja avuliaasti. Alkuperäinen kirje saattoi olla aito, Unkarin kuningas Sigismundin 1417 kirjoittama.[62] Alun suopeuden jälkeen kantaväestön suhtautuminen tavoiltaan vieraisiin romaneihin alkoi kuitenkin kääntyä kielteiseksi.[63]

Pohjoismaihin romanit tulivat 1500-luvulla. Heitä tuli ehkä ensin Tanskaan, mahdollisesti Skotlannista, ja Tanskasta Ruotsiin vuonna 1512. Romaneja on tullut Pohjoismaihin myös Venäjän kautta. Suomen romanit ovat luultavasti lähtöisin Puolasta, Saksasta ja Skotlannista. Suomeen romanit tulivat Ahvenanmaan kautta joskus 1500-luvun aikana. Yleisesti heidän uskotaan tulleen Ruotsista, mutta on myös mahdollista, että he tulivat Baltiasta.[60]

Itävalta-Unkarin hallitsijat Maria Teresia ja Joosef II pyrkivät 1700-luvun puolivälin jälkeen assimiloimaan romanit pakolla. Tämä pyrittiin saavuttamaan esimerkiksi kieltämällä heiltä kiertolaiselämä, rinnakkainen oikeusjärjestelmä ja julkinen romanikielen käyttö sekä jakamalla heille maata maanviljelyä varten. Romanit kuitenkin torjuivat yritykset ja pakenivat maasta.[64]

Romaneja lähetettiin myös Afrikkaan, Australiaan ja Amerikkaan siirtolaisiksi.[60]

Hegedülő cigány. Ferenc Pongráczin öljyvärimaalaus vuodelta 1836.

Romanien toinen muuttoaalto länteen tapahtui 1800-luvulla, kun romanit vapautettiin Romaniassa orjuudesta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen seurauksena heitä muutti paljon länteen ja Venäjälle.[65]

Romanien kolmas muuttoaalto länteen tapahtui 1900-luvun alun poliittisten tapahtumien mullistuksessa. Tällöin romaneja muutti myös Yhdysvaltoihin, Meksikoon ja Brasiliaan. Neljäs muuttoaalto alkoi 1960-luvulla. Silloin lähinnä jugoslavialaisia romaneja lähti etsimään työtä Länsi-Euroopasta. Tämä muuttoaalto jatkuu edelleen.[61]

Sosialismin aika oli Itä-Euroopan romaneille melko hyvää, sillä tasapäistävä politiikka paransi heidän asemaansa, ja raskaat teollisuustyöt olivat melko hyvin palkattuja. Toisaalta sosialistiset toimenpideohjelmat tuhosivat romanien yhtenäiskulttuurin.[66]

Kun kommunistivalta romahti, itäblokin romanit jäivät työttömiksi ja ilman toimeentuloturvaa. Moni heistä siirtyi Länsi-Euroopan kaupunkeihin ja ajautui siellä näpistyksiin ja muuhun rikollisuuteen, mikä on huonontanut kaikkien romanien mainetta.[67]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Romanikieli

Useat romanit puhuvat romanikieltä, joka kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan indoarjalaiseen ryhmään. Romanikieli perustuu sanskritiin samoin kuin esimerkiksi hindi, urdu ja marathi.[68] Romanikieltä tutkimalla pystyttiinkin aikoinaan osoittamaan romanien alkuperäiseksi asuinpaikaksi todennäköisesti Luoteis-Intia.[69]

Varhaisromani syntyi Bysantissa 900–1200. Kieli on jakaantunut eri murteisiin. Kieleen on tullut muiden kielten sanastoa sitä mukaa kun romanit ovat vaeltaneet Intiasta länteen.[70] Romanit ovat pyrkineet pitämään kielensä salaisena ulkopuolisilta suojellakseen kieltä ja kulttuuriaan. Romanien perinne oli pitkään ainoastaan suullista, ja romanikielistä kirjallisuutta on alettu julkaista vasta 1900-luvulla.[71]

Tavat ja perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romani-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien tavat ja uskomukset vaihtelevat maittain huomattavasti, vaikka heillä onkin yhteisiä piirteitä. Romaneja yhdistävä identiteetti (romanipe) on kuitenkin hyvin voimakas, ja siihen perustuu romanien koheesio ja selviytyminen. Romani-identiteetin pohjana ovat arvot ja etiikka, joihin kuuluvat yhteisöllisyys, vastuu, veljeys, kunnioitus, usko Jumalaan, hyvään ja pahaan, sekä romanikielen säilyttäminen. Yhteisestä identiteetistä huolimatta eri romaniheimot ja yhdyskunnat eivät kuitenkaan aina tule toimeen keskenään.[72]

Romanit ovat usein tietoisestikin pysytelleet omissa turvallisissa piireissään ja suhtautuneet valtaväestöön "toisina" tai "erilaisina", joiden tapoja he pitävät outoina ja vieraina. Torjuvaan suhtautumiseen ovat vaikuttaneet etenkin romanien tarkasti määritelty puhtauskulttuuri ja tiukka seksuaalimoraali. Myös romanien kiertävät ja tilapäiset ammatit ovat erottaneet heidät valtaväestöstä.[73]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarilaisia romaneja tanssimassa vuonna 2008

Jotkin romaniheimot harjoittavat musisoimista, laulua ja tanssia, mutta toiset heimot eivät lainkaan. Monet heimot ovat olleet kiertolaisia, mutta jotkin heimot ovat aina asuneet paikallaan, joskus pakosta.[74]

Romaninaiset kertovat vaatetuksellaan kotipaikkansa, ja vaatetuksellaan ja hiuksillaan statuksensa. Naimattomat ja naimisissa olevat naiset letittävät hiuksensa eri tavoin, ja naimisissa olevat naiset käyttävät huivia julkisilla paikoilla. Suomen romaninaisten vaatetus oli ennen vanhaan paljon nykyistä värikkäämpi.[75]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit ovat asuinmaasta riippuen uskonnoltaan yleensä kristittyjä (katolisia, ortodokseja tai protestantteja) tai muslimeja.[76] Heidän uskonnossaan on silti yhä piirteitä heidän perinteisistä uskomuksistaan.[77] Romanin Jumala-yhteys on usein suora, eikä siihen tarvita pappia. Jumala on romaneille merkittävä auktoriteetti. He kutsuvat jumalaa usein Devlaksi, eivätkä aina huomioi Jeesusta, Jehovaa tai Allahia. Kaakkois-Euroopan romanit ovat yleensä ortodokseja. Bulgariassa ja Kaakkois-Romaniassa on muslimiromaneja. Helluntailaisuus ja muut vapaat evankeliset kristinuskon suunnat lisäävät suosiotaan romanien keskuudessa. Euroopassa on noin 2000 romanikirkon verkosto.[78]

Monissa maissa romaneilta kiellettiin kaikki kirkon palvelut, kuten vihkiminen, hautaaminen, kastaminen ja terveyspalvelut. Nykyisin Suomen valtionkirkko suhtautuu romaneihin myönteisesti. Suomessa alkoi 1900-luvulla voimakas romanien uskonnollinen liike, jonka nimi muuttui myöhemmin Romano Missioksi.[78]

Romaneja pyhiinvaellusmatkalla Saintes-Maries-de-la-Merissa vuonna 2000

Romanien suojeluspyhimys on Musta Saara. Tuhannet romanit kulkevat vuosittain ranskalaiseen Saintes-Maries-de-la-Merin kaupunkiin, missä Mustan Saaran patsas kastetaan meriveteen ja hänelle uhrataan kynttilöitä.[79]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien yhteiskunta jakautuu neljään tasoon. Ensimmäinen ja tärkein taso on perhe, johon voi kuulua useita sukupolvia. Perhe on romanin elämän keskipiste, ja sille hän on ensisijaisesti kuuliainen. Toinen taso on suku, joka on saanut nimensä jostain suvun vanhasta johtajasta tai esi-isästä. Kolmas taso on etninen alataso, kuten kalderaš, lovari tai sinti. Tällaisia ryhmiä yhdistää historia, perinteet ja murre, ja joskus yhteinen elinkeino. Neljännellä tasolla ovat kaikki romanit – ei-romaneista käytetään romaninkielistä nimeä gadže.[80] Eri romaniryhmillä on kuitenkin toisistaan poikkeavia sosiaalisia rakenteita.[81]

Romaneilla on ollut aina kuninkaita ja kuningattaria. Tällaisten kuninkaallisten valta ja arvovalta ovat vaihdelleet suuresti, ja usein he ovat omaksuneet tittelinsä itse. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan romaneilla ei kuitenkaan ole päällikköjä sosiaalisessa mielessä, eikä voida puhua "mustalaisten kuninkaista".[82]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaneille tärkein asia ihmiselämässä on perhe. Kaikilla perheenjäsenillä on oma roolinsa ja tehtävänsä. Sukupuolet kasvatetaan eri tavalla: tytöistä vaimoja ja äitejä ja pojista perheen elättäjiä. Poikien koulunkäyntiä arvostetaan enemmän kuin tyttöjen, mutta tietyssä iässä pojan sallitaan lopettaa koulunkäynti niin tahtoessaan. Lapset kasvatetaan usein kollektiivisesti ja tila on usein yhteistä. Kunnioitusta tulee osoittaa erityisesti vanhempia, heikkoja ja sairaita kohtaan.[83] Nuoret eivät saa asua talossa vanhempien yläpuolella.[84]

Romaniperheiden lapsiluku on pienentynyt 1900-luvun puolivälistä lähtien ja samalla lukutaito on yleistynyt ja koulunkäynti on lisääntynyt.[85]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit ovat solmineet avioliitot perinteisesti hyvin nuorina, mutta nykyaikana avioitumisikä on alkanut nousta.[86] Jälkisosialistisen siirtymäkauden vaikeudet ovat kuitenkin Itä-Euroopassa aiheuttaneet romanien tapojen paluuta perinteisiin, mikä on jälleen alentanut avioitumisikää. Esimerkiksi Bulgariassa 2000-vuosikymmenellä romanityttöjen keskimääräinen avioitumisikä oli 14 ja poikien 15 vuotta, ja yli 60 prosenttia naisista meni naimisiin alle 18-vuotiaana. Myös pakkoavioliittoja esiintyy yhä.[87] Poikalapsia arvostetaan enemmän kuin tyttöjä, sillä tytöt jättävät kotinsa avioiduttuaan, mutta poika tuo kotiin äitinsä avuksi miniän.[88]

Vanhemmat ovat perinteisesti sopineet lastensa avioliitoista, mutta nykynuoret haluavat aiempaa enemmän päätösvaltaa oman puolisonsa valinnassa. Monissa maissa morsiamen koskemattomuus on edelleen välttämätöntä avioliiton hyväksymiseksi, ja neitsyys tarkistetaan hääyönä. Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat kiellettyjä, varsinkin naisille sekä lähisukulaisten ja ei-romanien kanssa.[86]

Avioerot sallitaan parin yhteisestä tai romanituomioistuimen päätöksestä.[89]

Rituaalipuhtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rituaalipuhtauden ja saastaisuuden käsite on romaneille tärkeä, vaikka eri ryhmillä onkin siitä erilaiset käsitykset.[90][91] Romanikulttuurissa asiat jaetaan puhtaisiin ja epäpuhtaisiin. Puhtaustavoilla on suuri vaikutus kaikkiin elämänaloihin, ja puhtaus määrittelee romaneilla myös ihmisryhmien kuten miesten ja naisten, vanhojen ja nuorten sekä romanien ja ei-romanien välisiä suhteita. Puhtaustavat vahvistavat romanikulttuurin yhtenäisyyttä ja sen eroa pääväestön kulttuuriin.[91]

Romanit pitävät kotinsa siistinä ja tahrattoman puhtaana, etenkin keittiön. Pöytätasot suojataan liinoin. Lattiat, WC:t ja kellari ovat likaisia, joten ruoka on pidettävä niistä erossa. Ruoka ei saa koskea myöskään mihinkään ruumiin alaosaan liittyvään kuten hameeseen. Myös ruokailuvälineet muuttuvat saastuneiksi pudottuaan lattialle, joskin nykyaikana lattialle pudonneet ruokailuvälineet vain pestään. Keittiössä käytettävät kankaat pestään keittiössä omassa vadissaan eikä pesukoneessa. Vaatteet lajitellaan tarkasti, ja eri ikäryhmien ja sukupuolten vaatteet pestään erikseen. Kun romani vanhenee, hänestä tulee puhdas, minkä vuoksi itseä vanhempia romaneja kunnioitetaan ja suositaan, ja heitä puhutellaan kohteliaasti.[91]

Rangaistukset ja verikosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tabujen tai sääntöjen rikkomisista seuraa vaatimus hyvityksestä. Joskus hyvityksestä päättää yhteisö, joskus romanituomioistuin (kris), ja joskus seurauksena on kosto. Kovin mahdollinen rangaistus on yhteisöstä erottaminen.[90]

Verikosto on kahden romanisuvun välistä ikuista vihanpitoa, joka syntyy romanin surmaajan tai vahingoittajan suvun sekä uhrin suvun välille. Kostoa väistääkseen surmaajan suku väistää uhrin sukua esimerkiksi poistumalla paikalta tai vaihtamalla asuinpaikkakuntaa. Verikostolla ei ole selviä sääntöjä, mutta naisia ja lapsia se ei pääsääntöisesti koske.[92][93]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maiden romanit viettävät paikallisia juhlapäiviä, ja Bulgarian muslimiromanit viettävät myös omia juhliaan. Romanien tärkein juhla on Pyhän Yrjön päivä (Erdelez), sillä Pyhän Yrjön kerrotaan legendan mukaan pelastaneen romanit lohikäärmeeltä.[94] Romanit viettävät myös kansallispäivää 8. huhtikuuta, toisen maailmansodan romaniuhrien kansainvälistä muistopäivää 2. elokuuta sekä kansainvälistä romanikielen päivää 5. marraskuuta.[95]

Asuminen ja liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit eivät Itä-Euroopassa ole yleensä kovin haluttuja naapureita, ja heitä syrjitään asuntomarkkinoilla eri tavoin. Romaniassa, Slovakiassa ja Tšekissä viranomaiset ovat toisinaan rakentaneet muureja erottamaan romanit muusta väestöstä.[96]

Entisissä kommunistimaissa romaneita asutettiin joskus tehtaiden lähelle rakennettuihin vaatimattomiin asuntokasarmeihin. Kun kommunismi romahti, romanit muuttivat niistä pois. Monin paikoin romanit on pakotettu muuttamaan kaupunkien laitamille, missä palvelut ja liikenneyhteydet ovat kehnot. Romaneita on muuttanut myös hylättyihin sotilaskasarmehin, esimerkiksi Romanian Bukarestissa. Euroopan unioni tukee usein romaneille rakennettavia asuntoja Itä-Euroopassa.[97]

Romanit ovat perinteisesti eläneet kiertelevää elämää, mikä on monessa maassa koettu ongelmaksi. Entisaikaan romanit vaelsivat vankkureissa, nykyisin yleensä matkailuperävaunujen kanssa. Kaikki romanit eivät enää kierrä kuten ennen, joskin monet on pakotettu pysymään aloillaan vastentahtoisesti tai köyhyyttään. Ranskassa suurilla paikkakunnilla on yleensä maksullisia majoitus- tai pysäköintipaikkoja kierteleville ihmisille kuten romaneille. Kaupungistuminen on kuitenkin haitannut romanien leiriytymistä. Kierteleminen vaikeuttaa usein romanilasten koulunkäynnin järjestämistä.[98] Perinteinen vaeltava elämäntapa on säilynyt parhaiten ehkä Britanniassa.[99]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit ovat suosineet ammatteja, jotka mahdollistavat vapaan liikkumisen ja riippumattomuuden pääväestöstä. Tällaisia ammatteja ovat kulkukauppa, kevyet käsityöt ja maatalouden kausityöt. Romanimiesten perinteisiä ammatteja Länsi- ja Keski-Euroopassa ovat olleet kulkukauppa, lumpun- ja romunkeruu, kattiloiden ja pannujen valmistus, paikkaus ja tinaus sekä veitsenterotus. Lisäksi he ovat harjoittaneet nahkatöitä, korinpunontaa, luudantekoa ja puusepäntyötä. Moni romani kautta Euroopan on ollut hevosenhoitaja, kouluttaja ja kauppias. Moni näistä perinteisistä ammateista on jo kadonnut, ja palkkatyöhön ja toisen komentoon sopeutuminen on osoittautunut monelle romanille vaikeaksi.[91]

Vaurastuminen on ollut romaneille mahdollista lähinnä muusikoille, tanssijoille ja härkätaistelijoille. Monet Espanjan suurimmista härkätaistelijoista ovatkin olleet romaneja.[100]

Romaninaiset ovat esimerkiksi harjoittaneet käsitöitä, povanneet pääväestölle ja kerjänneet. Joissain maissa joillain romaninaisilla on yhteisössään tietäjän ja parantajan rooli.[91]

Rikollisuutta ja kerjäämistä esiintyy romanien keskuudessa huomattavimmin Balkanilla ja etenkin kalderash-heimolla.[101] Romaneja on siirtynyt EU:n laajentuessa idästä muualle Eurooppaan kerjäämään.[102] Pohjoismaisten viranomaisten ja tutkimustiedon mukaan romanikerjäläisyyteen ei liity järjestäytynyttä rikollisuutta, vaan heitä valvoo korkeintaan oma suku.[103][104][105]

Musiikki, kirjallisuus ja elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustalaismusiikki on ollut suosittua jo 1700-luvulta lähtien, ja moni romanimies on ollut arvostettu ammattimuusikko. Tunnetuimpia mustalaismusiikkityylejä on espanjalainen flamenco.[91] Tunnettuja, eri musiikkityylejä edustaneita romanimuusikkoja ovat esimerkiksi Gipsy Kings -yhtye ja Django Reinhardt sekä suomalaisista Anneli Sari ja Aale Lindgren.[91]

Koska romanien perinne on ollut suullista, romanikirjailijoita on ollut melko vähän.[106] Heistä tunnetuimpia ovat ranskalainen Matéo Maximoff, venäläinen Alexander Germano, unkarilainen Menyhért Lakatos, kosovolainen Ali Krasnicki, puolalainen runoilija Bronislawa Wajs ja suomalainen Veijo Baltzar, joka perusti vuonna 2002 Kansainvälisen romanikirjailijaliiton, IRWAn.[107]

Ei-romanikirjailijat ovat kirjoittaneet romaneista huomattavan paljon, vaikkakin joskus romantisoidusti ja totuudenvastaisesti. Esimerkiksi Miguel de Cervantes kuvaa romaneja monessa teoksessaan, ja romanihahmoja esiintyy useissa William Shakespearen näytelmissä.[108]

Tunnettuja elokuvantekijöitä, jotka ovat kuvanneet romaneja, ovat esimerkiksi serbialainen Emir Kusturica ja ranskalainen Tony Gatlif.[109]

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaneilla on useita kansallisia ja kansainvälisiä järjestöjä. Kansainvälinen romanikomitea (CIT) perustettiin 1965, ja se järjesti ensimmäisen romanien maailmankongressin Lontoossa 1971. Kongressissa hyväksyttiin romanien nimi rom sekä romanien lippu ja hymni. Samalla CIT:n korvasi Kansainvälinen romaniunioni (IRU). Toinen romanien maailmankongressi pidettiin Genevessä 1978 ja kolmas Saksassa 1981. IRU:n kongressi koostuu jäsenmaiden valtuutetuista ja yksilöistä. IRU:n parlamentti käsittelee kokouksissaan romanien tilannetta eri maissa ja määrittelee järjestön oman sisäisen ja kansainvälisen politiikan. IRU:n toimeenpaneva elin on sen puheenjohtajisto.[110]

Ahdinko ja syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Romanivastaisuus

Romanien köyhyys ja syrjintä nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanien asema on marginaalinen ja vaikea monessa Euroopan maassa, etenkin Itä-Euroopassa kuten Romaniassa ja Unkarissa.[67] He asuvat pääosin rutiköyhällä ja takapajuisella maaseudulla.[91] Euroopan unionin romaneista 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Romanien työllisyys-, terveys- ja asumistilanne ovat heikot. Euroopan unioni pyrkiikin rahoittamaan romanien aseman parantamista, ja vuosille 2014–2020 on EU-budjetissa varattu noin 20 miljardia euroa syrjittyjen ryhmien, ennen kaikkea romanien, auttamiseksi. Eri maiden paikallisviranomaiset eivät kuitenkaan usein uskalla ryhdy avustamaan romaneita vastareaktion pelossa, tai avustusprojektit epäonnistuvat kulttuurisista syistä.[102] Romanien auttamistoiminnan joitain vääristymiä Balkanilla on kutsuttu siellä myös romanien itsensä toimesta "mustalaisteollisuudeksi", jossa romanien integraatio-ohjelmien valtavia budjetteja ei käytetä todellisuudessa romanien hyödyksi, eikä kehityshankkeisiin palkata lainkaan romaneja.[111]

Monien maiden lait syrjivät romaneita, ja heihin kohdistuu usein halveksuntaa ja väkivaltaa. Heitä syrjitään myös työ- ja asuntomarkkinoilla.[112] Romaniassa romanien asuinalueita on hävitetty ja asukkaita häädetty sillä perusteella, että alueet ovat sotkuisia ja romanit varastelevat naapureiltaan. Slovakiassa useat romanien asuinalueet on eristetty muurilla tai niitä on purettu terveys- ja turvallisuussyistä.[102]

Romaneja syytetään usein rikollisuudesta ja haluttomuudesta parantaa omaa asemaansa, ja Euroopan laitaoikeistolaiset puolueet pitävät romaneja uhkana yhteiskunnalle.[102]

Romanit kärsivät edelleen Suomessakin valtaväestön ennakkoluuloista, jotka perustuvat joidenkin romanien ongelmiin. Tiedotusvälineet pyrkivät nykyisin aiemmasta poiketen yleensä välttämään ennakkoluulojen lietsomista jättämällä etnisen taustan mainitsematta romaneihin liittyvissä kielteisissä uutisissa. Jotkut romanit ovat kuitenkin itse nostaneet esille ristiriitoja, jotka liittyvät romanien tapoihin ja ryhmänsisäisiin valtasuhteisiin.[91]

Syrjinnän historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valakialainen juliste vuodelta 1852 mainostaa romaniorjien huutokauppaa.

Kun romanit aikoinaan saapuivat Eurooppaan, heihin suhtauduttiin aluksi yleensä myönteisesti, sillä he olivat taitavia muusikkoja, hevosenhoitajia, käsityöläisiä, ennustajia ja sotilaita. Kun Länsi-Euroopan ylimysten kiistat loppuivat ja sitä myöten sodat, moni romaniammattisotilas ryhtyi ryöväriksi, mikä leimasi lopulta kaikki romanit, ja katolisen kirkon ja monen kuninkaan asenne romaneita kohtaan kääntyi kielteiseksi. Varsin pian romaneita alettiinkin vainota, vangita ja karkottaa. Syrjintä kirjattiin eri maiden lakiin ja sitä on jatkunut meidän päiviimme saakka.[67] Monessa maassa romanien läsnäolo kiellettiin hirttotuomioiden uhalla. Ranskassa romanimiehet pakotettiin usein kaleeriorjiksi, ja naiset ja lapset lähetettiin luostareiden kehruuhuoneisiin orjiksi. Romaniassa romanit olivat satojen vuosien ajan maaorjina[113]. Pohjoismaissakin romanimiehet lähetettiin helposti vankilaan tai linnoitustyöhön ja naiset kehruuhuoneisiin. Suomessa romaneja syytettiin usein irtolaisuudesta erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla.[114] Romanien vaino huipentui natsi-Saksassa, joka tuhosi heitä toisen maailmansodan aikana tuhansittain.[67] Romanien joukkotuhossa eli porajmosissa surmattujen romanien lukumäärää on vaikea arvioida, mutta arviot ovat liikkuneet puolen miljoonan molemmin puolin.[115] Yhdysvalloissa ei koskaan ole esiintynyt romanien syrjintää.[116]

Romanit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen romanit

Romaneja elää Suomessa Euroopan neuvoston arvion mukaan noin 11 000.[35]. He kutsuvat itseään kaaloiksi eli kaaleiksi, 'tummiksi'.[91] Suomen romanit puhuvat äidinkielenään suomea, mutta heillä on myös oma romanikielen murteensa, kaalo, jota puhuu puolet Suomen romaneista.[117] Suurin osa Suomen romaneista kuuluu luterilaiseen kirkkoon.[118]

Pääasiassa Romanian ja Bulgarian romaniyhteisöistä on Suomeen tullut 2000-luvulla paljon katukerjäläisiä. Kerjäämistä on epäilty järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, ja joidenkin kerjäävien romaneiden on arveltu joutuneen ihmiskaupan välineeksi, mutta Suomen poliisi tai Helsingin sosiaalivirasto eivät tällaista ole havainneet.[104][119][105]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikinheimo 2015, s. 30.
  2. National strategy for Roma integration : Romania, Euroopan komissio, 2015
  3. Kayla Webley, "Hounded in Europe, Roma in the U.S. Keep a Low Profile", Time, October 13, 2010
  4. The Special Secretariat for the Promotion of Racial Equality estimates the number of "ciganos" (gypsies) in Brazil at 800,000 (2011). The 2010 IBGE Brazilian National Census encountered gypsy camps in 291 of Brazil's 5,565 municipalities.Falta de políticas públicas para ciganos é desafio para o governo R7. Viitattu 2012-01-22.
  5. National strategy for Roma integration : Bulgaria, Euroopan komissio, 2015
  6. National strategy for Roma integration : Spain, Euroopan komissio, 2015
  7. National strategy for Roma integration : Hungary, Euroopan komissio, 2015
  8. National strategy for Roma integration : Slovakia, Euroopan komissio, 2015
  9. National strategy for Roma integration : France, Euroopan komissio, 2015
  10. Serbia > Roma, World Directory of Minorities and Indigenous Peoples
  11. Romani Voices from Latin America, European Roman Rights Centre, 2004
  12. National strategy for Roma integration : Greece, Euroopan komissio, 2015
  13. National strategy for Roma integration : Czech Republic, Euroopan komissio, 2015
  14. National strategy for Roma integration : United Kingdom, Euroopan komissio, 2015
  15. Hugh Poulton: Who are the Macedonians?, C. Hurst & Co. Publishers, 2000, s. 202.
  16. National strategy for Roma integration : Italy, Euroopan komissio, 2015
  17. National strategy for Roma integration : Germany, Euroopan komissio, 2015
  18. Albania > Roma, World Directory of Minorities and Indigenous Peoples
  19. National strategy for Roma integration : Portugal, Euroopan komissio, 2015
  20. http://www.catemaco.info/5a/catemaco/hungaros.html
  21. State statistics commmittee of Ukraine - National composition of population, 2001 census (Ukrainian)
  22. National strategy for Roma integration : Sweden, Euroopan komissio, 2015
  23. Bosnia and Hercegovina > Roma, World Directory of Minorities and Indigenous Peoples
  24. National strategy for Roma integration : Ireland, Euroopan komissio 2015
  25. National strategy for Roma integration : Netherlands, Euroopan komissio 2015
  26. National strategy for Roma integration : Croatia, Euroopan komissio, 2015
  27. National strategy for Roma integration : Belgium, Euroopan komissio, 2015
  28. National strategy for Roma integration : Austria, Euroopan komissio, 2015
  29. Hakusana romanit teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 6, Pid–sl. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6645-5.
  30. Heikinheimo 2015, s. 42–43.
  31. Heikinheimo 2015, s. 45.
  32. Heikinheimo 2015, s. 13, 43–44.
  33. EU ja romanit Euroopan komissio. Viitattu 1.8.2015.
  34. Heikinheimo 2015, s. 30, 138.
  35. a b Heikinheimo 2015, s. 144.
  36. Statement by India at the 29th Session of the Human Rights Council on 'Agenda Item 3 : Interactive Dialogue with the Special Rapporteur on Minority Issues (Study on Roma)' 15.6.2015. Permanent Mission of India to UN. Viitattu 1.8.2015.
  37. Tanner 2000, s. 69.
  38. Romania > Roma > Profile World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Viitattu 1.8.2015.
  39. 2011 POPULATION CENSUS IN THE REPUBLIC OF BULGARIA (FINAL DATA), National Statistical Institute, Bulgarian väestönlaskenta 2011
  40. Roma rights organizations work to ease prejudice in Turkey 22 July 2005. EurasiaNet. ”There are officially about 500,000 Roma in Turkey.” Viitattu 2010-09-15.
  41. Roma Census Success, Open Society Foundations 2013, luvut vuodelta 2011
  42. Eri väestöryhmien sekä kielen taustaa ja nimityksiä Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  43. Romani Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  44. Tanner 2000, s. 48.
  45. Romani, Vlax, Ethnologue: Languages of the World
  46. Kale Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  47. Sinti Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  48. Romaninet Cultural report, s. 14.
  49. Romanilippu edustaa kansaa Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  50. Tärkeitä romanien juhlapäiviä Romanit.fi. Viitattu 31.7.2015.
  51. a b Tanner 2000, s. 68.
  52. Romanijärjestöt: Syrjintä yhä arkea Euroopassa, MTV uutiset 07.04.2008
  53. a b Heikinheimo 2015, s. 26.
  54. a b Katherine Harmon: Genetic Sequencing Traces Gypsies Back to Ancient Indian Origin 6.12.2012. Scientific American. Viitattu 5.8.2015.
  55. Heikinheimo 2015, s. 24–25.
  56. a b Heikinheimo 2015, s. 22–25.
  57. Ronald Lee: “A New Look at Our Romani Origins and Diaspora” by Ronald Lee 2009. Kopachi.com. Viitattu 2.8.2015.
  58. Domari Romani Project. Manchesterin yliopisto. Viitattu 28.8.2015.
  59. Romaninet Cultural report, s. 4.
  60. a b c d Heikinheimo 2015, s. 27–28.
  61. a b Heikinheimo 2015, s. 29.
  62. Tanner 2000, s. 24–26.
  63. Tanner 2000, s. 29.
  64. Tanner 2000, s. 36–38.
  65. Heikinheimo 2015, s. 28–29.
  66. Tanner 2000, s. 65–66.
  67. a b c d Heikinheimo 2015, s. 14–18.
  68. Heikinheimo 2015, s. 35, 40.
  69. Heikinheimo 2015, s. 36.
  70. Heikinheimo 2015, s. 36–37.
  71. Heikinheimo 2015, s. 40.
  72. Heikinheimo 2015, s. 61–62.
  73. Tanner 2000, s. 11.
  74. Heikinheimo 2015, s. 63.
  75. Heikinheimo 2015, s. 70.
  76. Romaninet Cultural report, s. 23.
  77. B.A. Robinson: Beliefs and Practices of the Roma 1998. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 13.8.2015.
  78. a b Heikinheimo 2015, s. 58–60.
  79. Heikinheimo 2015, s. 81–82.
  80. Romaninet Cultural report, s. 15–16.
  81. Tanner 2000, s. 71.
  82. Heikinheimo 2015, s. 83.
  83. Heikinheimo 2015, s. 62.
  84. Heikinheimo 2015, s. 65.
  85. Heikinheimo 2015, s. 64.
  86. a b Heikinheimo 2015, s. 66–67.
  87. Puurunen, Heini 2012, s. 122.
  88. Puurunen, Heini 2012, s. 126.
  89. Romaninet Cultural report, s. 21.
  90. a b Heikinheimo 2015, s. 65.
  91. a b c d e f g h i j Varokaa mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa, 2010.
  92. Verikosto Ylen Poliisi-TV. Viitattu 5.8.2015.
  93. Romanitutkija: Väistämisen tarkoitus on välttää verikosto 20.10.2007. MTV3. Viitattu 5.8.2015.
  94. Heikinheimo 2015, s. 69.
  95. Tärkeitä romanien juhlapäiviä Romanit.fi. Viitattu 20.8.2015.
  96. Heikinheimo 2015, s. 72.
  97. Heikinheimo 2015, s. 71–72.
  98. Heikinheimo 2015, s. 71–78.
  99. Romaninet Cultural report, s. 17.
  100. Heikinheimo 2015, s. 197–198.
  101. Heikinheimo 2015, s. 63–64.
  102. a b c d Naftali Bendavid: European Union Confronts Its Roma Problem 22.4.2014. Wall Street Journal. Viitattu 8.8.2015.
  103. Marika Markovits: ”Studie slår hål på myter om tiggare” 1.8.2014. Svenska Dagbladet. Viitattu 9.8.2015.
  104. a b Poliisi: Romanikerjäläiset eivät ole ihmiskaupan uhreja 15.7.2013. Yle uutiset. Viitattu 1.8.2015.
  105. a b Kerjäämistä vahtii suku, eivät rikolliset 15.7.2013. Yle uutiset. Viitattu 1.8.2015.
  106. Heikinheimo 2015, s. 179.
  107. Heikinheimo 2015, s. 172.
  108. Heikinheimo 2015, s. 179–181.
  109. Heikinheimo 2015, s. 154–155.
  110. Heikinheimo 2015, s. 85–90.
  111. Puurunen, Heini 2012, s. 118.
  112. Heikinheimo 2015, s. 117, 124, 131–134.
  113. Heikinheimo 2015, s. 128.
  114. Heikinheimo 2015, s. 47–48.
  115. Heikinheimo 2015, s. 54–56.
  116. Heikinheimo 2015, s. 138.
  117. Henry Hedman: Suomen romanikieli: Sen asema yhteisössään, käyttö ja romanien kieliasenteet (pdf)
  118. Romanikulttuuri / Uskonto romanomissio.fi. Viitattu 16.7.2013.
  119. Räsänen eri mieltä poliisin kanssa kerjäläisistä: "On myös havaintoja, että kytköksiä on" 16.7.2013. Yle uutiset. Viitattu 1.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romanit.