Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla
Elokuvan alkuperinen juliste vuodelta 1990.
Elokuvan alkuperinen juliste vuodelta 1990.
Ohjaaja Pertti Melasniemi
Käsikirjoittaja Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Juha Jalasti
Leikkaaja Pekka Lampela
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Simo Salminen
Spede Pasanen
Pirkka-Pekka Petelius
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Spede-Team Oy
Ensi-ilta 24. elokuuta 1990
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 252 000
Edeltäjä Tupla-Uuno
Seuraaja Uuno Turhapuro herra Helsingin herra
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla on vuonna 1990 julkaistu 14. Uuno Turhapuro -elokuva. Juonellisesti se sijoittuu aikaan ennen sarjan muita elokuvia. Tekijät ovat tosin käyttäneet taiteellista vapautta ja ajoittaneet tapahtumat valmistumisvuoteen, mikä ilmenee esimerkiksi vaatetuksesta, autoista ja puheenparresta. Lisäksi Uuno käy tässä elokuvassa peruskoulua, kun aikaisemmissa elokuvissa Uunon opettajaa sanottiin kansakoulun opettajaksi. Elokuva keräsi teattereihin katsojia odotettua vähemmän, vain noin 252 000 katsojaa. Tästä huolimatta elokuva oli vuoden 1990 katsotuin kotimainen elokuva[1]. Elokuva on 1970-luvun Uuno-elokuvia lukuun ottamatta ainoa, jossa ei nähdä Elli Castrénin esittämää Tuuran sihteeriä Unelma Säleikköä, sillä tarinan juoni ei sallinut hänen mukanaoloaan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa Hugo Turhapuron rakennellessa kartanoaan. Kuulemma hänen tuleva poikansa, johtaja Uuno Turhapuro vaatii paljon tilaa ja hienot puitteet elämälleen. Seuraavaksi valitaan Uunolle äiti, joka on joko Tyyne tai Helsingin elämään kyllästynyt Gunhild Donnersdotter. Vastasyntynyt johtaja Uuno Turhapuro jätetään Hugo Turhapuron oven eteen ja äidin henkilöllisyys jää hieman hämäräksi.

Uuno Turhapuron täytettyä kahdeksantoista vuotta kartanon rakentaminen on yhä samassa vaiheessa kuin ennen hänen syntymäänsä, eli muutama lauta pystyssä. Teorian tasolla projekti toki etenee vinhaa vauhtia. Uunon tyttöystävä Iita on ikäihminen, syntynyt jo Venäjän vallan aikana.

Sörsselssön ja Härski Hartikainen ovat jo tässä vaiheessa Uunon hyviä ystäviä. Hehkeitä ja kurvikkaita naisia vilisee Spede-filmien tapaan, mutta Uuno ei tunnu ymmärtävän mitään naisten päälle, ainakaan vielä.

Kesänaapureina esiintyy vuorineuvos Tuura perheineen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesku Loiri  … Uuno Turhapuro / Tyyne  
 Olavi Ahonen  … Hugo Turhapuro  
 Simo Salminen  … teekkari Sörsselssön  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen  
 Pirkka-Pekka Petelius  … isäntä Töppö  
 Aake Kalliala  … isäntä Taavetti Tuppi  
 Hannele Lauri  … Gunhild Donnersdotter  
 Leo Lastumäki  … nimismies, palopäälikkö  
 Martti Tschokkinen  … vt. kunnanjohtaja  
 Tapio Hämäläinen  … vuorineuvos Tuura  
 Helge Herala  … peruskoulun opettaja  
 Marita Nordberg  … rouva Tuura  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Tuura  
 Seppo Laine  … poliisi  
 Jyrki Kovaleff  … poliisi / kertoja  
 Helena Säkkinen  … Ulpukka, kylän tyttö  
 Nina Björkfelt  … tarjoilija  
 Anne Korko  … kylän tyttö  
 Krista Österman  … kylän tyttö  
 Riitta Väisänen  … 1. vaimoehdokas  
 Pirjo Luoma  … kylän tyttö  
 Eila Pehkonen  … emäntä  
 Vesa Vierikko  … hammaslääkäri  
 Ritva Surakka  … baarin myyjä  
 Pekka Lampela  … kyläläinen vaalitilaisuudessa  
 Tauno Lahtinen  … kyläläinen vaalitilaisuudessa  
 Kari Petäjäniemi  … parrakas mies baarin terassilla  

TV-esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
19.3.1995 MTV3 727 000
30.4.2004 MTV3
24.6.2007 MTV3
21.12.2013 MTV3
27.5.2016 MTV3 346 000[2]
9.12.2016 MTV3
28.6.2018 Sub 135 000[3]
3.1.2019 Sub 149 000[4]
14.4.2019 Sub
3.7.2019 Sub 110 000[5]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo ”poikamiesvuosia” hauskemmaksi kuin useimmat Uuno-elokuvat ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1990 elokuvauutiset.fi. Viitattu 14.7.2014.
  2. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 21/2016 finnpanel.fi. Viitattu 7.6.2016.
  3. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 26/2018 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Viitattu 2.7.2018.
  4. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 1/2019 finnpanel.fi. Viitattu 12.1.2019.
  5. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 27/2019 finnpanel.fi. Viitattu 8.7.2019.
  6. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.