Uuno Turhapuro muuttaa maalle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Elokuvan alkutekstien tunnus.
Elokuvan alkutekstien tunnus.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Jussi Jalasti
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Vesa Tapola
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 29. elokuuta 1986
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 556 519
Edeltäjä Uuno Epsanjassa
Seuraaja Kaksoisagentti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Uuno Turhapuro muuttaa maalle on vuonna 1986 julkaistu Uuno Turhapuro -elokuvasarjan 11. osa.

Elokuvateattereissa elokuvan kävi katsomassa 556 519 katsojaa. Elokuva on neljänneksi menestynein Turhapuro-elokuva.lähde?

Elokuvassa nähdään Speden keksinnöt "herätyskello", "Mercedes-Benzin ja Volkswagen Kuplan risteytys", "keittokone", jotka on nähty aiemmin Speden elokuvissa X-Paroni ja Pähkähullu Suomi. Muut keksinnöt ovat Ere Kokkosen suunnittelemia.

Elokuvan pohjalta tehtiin samanniminen tietokonepeli Commodore 64 -kotitietokoneelle. Pelin toteutti Pasi Hytönen ja sen julkaisi Amer-yhtymään kuulunut AmerSoft. Peli lienee ensimmäinen suomalaisen elokuvan pohjalta tehty lisenssipeli.lähde?

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin 20 päivässä, 22. toukokuuta ja 17. kesäkuuta 1986 välisenä aikana. Maaseutukuvaukset tehtiin Heinolassa, lomakartano Vidnäsin ympäristössä. Kohtaus, jossa Tuura on psykiatrilla, kuvattiin Speden Pasasen työhuoneessa MTV:ssä. Elokuva alkaa kohtauksella Helsingin Punavuoren Viiskulmassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabeth (Marjatta Raita) ja Uuno tapaamassa Uunon isää (Olavi Ahonen), kuvassa oikealla.
Kuva DVD-julkaisun kannesta.

Uunon appiukon, vuoristoneuvos Tuuran hermot reistailevat jälleen. Hän päättää tehdä täydellisen elämänmuutoksen muuttaen vaimonsa ja tyttärensä Elisabethin kanssa maaseudulle Uunolta salaa. Uuno sen sijaan on päättänyt elvyttää avioliittoaan olemalla viikon poissa kotoa, kertomatta vaimolleen missä on. Kun Uuno palaa kukkien kanssa kotiin on vaimo muuttanut pois. Uuno löytää jääkaapista Elisabethin jättämän viestin, joka tosin on appiukon kirjoittama. Uuno kuulee, että Härski Hartikainen ja Sörsselssön aikovat sulkea autoverstaan ja he lähtevänsä hätäaputöihin. Uuno lähtee heidän mukaansa.

Vuoristoneuvos Tuura naisineen saapuu maaseudulle ostamalleen kartanolleen. Tuura ihailee maaseudun rauhallista ilmapiiriä ja keinutuolissa ovea, josta ei Uuno kulje. Samassa ovi aukeaa ja Uuno saapuu sisään. Uuno, Hartikainen ja Sörsselssön ovat saaneet tehtäväkseen mitata uuden tekeillä olevan tien suuntaa, jonka insinöörit ovat piirtäneet kulkemaan Tuuran ostaman kartanon läpi. Tuura hermostuu tielinjoista ja tiedosta, että hän on ostanut kartanon Uunon kotikylästä. Tuura ajaa taksilla kolmesataa kilometriä Helsinkiin tapaamaan liikenneministeriä ja saa siellä kuulla, että ministeri on kesälomalla samassa kylässä, josta Tuura osti kartanon. Tuura palaa maaseudulle ja tapaa ministerin tämän kesämökillään. Ministeri lupaa ottaa Tuuran asian puheeksi tielautakunnassa. Samalla Uuno ja Elisabeth menevät tapaamaan Uunon isää Hugoa, jolla on kotona kaikenlaisia keksintöjä. Hugo keittää salaa pontikkaa ja pelkää että nimismies saa selville tämän. Elisabethilla on mielestään vielä opittavaa Turhapuro-suvun miehistä. Maatöiden jälkeen Turhapuron miehet pääsevät mielipuuhiinsa, vertailemaan ihmisen eri oloasentoja. Uuno käy tapaamassa myös vanhaa opettajaansa.

Tuura miettii keinoja estää tiehankkeet ja Uuno keksii idean, jossa kartanosta tehdään lomailukohde. Appiukko, anoppi ja Elisabeth tekevät kovasti korjaus-, kunnostus- ja siivoustöitä saadakseen kartanoalueesta matkailukohdetta. Uuno sen sijaan ottaa vastaan ensimmäistä asiakasta, joka on Tuuran palkkaama "vakoilija" Kreetta. Erehdyksen ansiosta Kreetta seuraa Uunon tekemisiä, eikä Tuuran antamaa oikeaa kohdetta. Uuno viihdyttää Kreettaa polkupyöräilyllä heinäpelloilla, vehnän kylvämisellä, vesihiihdolla ja saunomisella. Tielautakunnassa suunnitellaan tien kierrättämistä pois Tuuran mailta. Tätä ehdotusta ollaan enemmälti vastaan. Asia pannaan pöydälle siihen asti, kunnes Uunon järjestämä kylän "kesätapahtuma" on pidetty, missä Uunon isä juottaa ihmisille salaa pontikkaa. Uuno saa Tuuralta kaksi miljoonaa markkaa, tielautakunnan miesten päiden käännyttämiseen. Onnistuneen kesätapahtuman jälkeen tielautakunta kokoontuu, äänestäen tien kulkemaan Tuuran maiden läpi kansakoulunopettajan johdolla. Ministeri vetää viivan kartalle, Uunon pitäessä viivoitinta. Tuura on pettynyt jutusta, kunnes Uunon isä saapuu paikalle ja on valmis ostamaan kartanon. Tuura nauraa, mutta Hugolla on rahat kartanoon ja he lähtevät tekemään kauppakirjoja. Uuno saapuu paikalle kertomaan, että hän piti viivoitinta ja peukaloaan niin, että tiehen tuli mutka Tuuran kartanon kohdalle. Tuura lähtee seuraamaan renkituvalle matkannutta Uunon isää.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesku Loiri  … Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro  
 Marita Nordberg  … johtaja Tuuran vaimo  
 Tapio Hämäläinen  … johtaja Tuura  
 Spede Pasanen  … Härski-Hartikainen  
 Simo Salminen  … Sörsselssön  
 Olavi Ahonen  … Uunon isä  
 Helge Herala  … opettaja  
 Marja Korhonen  … opettajan rouva  
 Elli Castrén  … Tuuran sihteeri  
 Mirjam Himberg  … kauppias Rentukka  
 Jyrki Kovaleff  … pankinjohtaja  
 Juhani Kumpulainen  … huoltoaseman omistaja Heiveröinen  
 Jukka Sipilä  … pienviljelysneuvos  
 Johanna Raunio  … Greta, naisetsivä  
 Risto Aaltonen  … psykiatri  
 Yrjö Parjanne  … liikenneministeri Reenpää  
 Aapo Vilhunen  … etsivä  
 Rita Polster  … Sörsselssönska  
 Tarja Siimes  … liikenneministerin sihteeri  
 Aarre Karén  … konduktööri  
 Anna-Maija Kokkonen  … liikenneministerin vaimo  
 Taru Valjakka  … Taru Valjakka  
 Paavo Väyrynen  … Paavo  
 Puppe  … Taru Valjakan säestäjä  
 Ere Kokkonen  … Kokkonen  
 Kimmo Hartonen  … Uunon näköinen pankkivirkailija / kuntoilija  
 Jenni Loiri  … pikku-Jeremias, Uunon velipuoli  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo maallemuuttoelokuvan kuuluvan sarjaan ”Uuno ja suuret suomalaiset teemat”, joihin hän lukee myös armeijan, Epsanjan ja loton. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]