Risto Aaltonen
| Risto Aaltonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Risto Kalevi Aaltonen |
| Syntynyt | 16. maaliskuuta 1939 Helsinki |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 2021 (81 vuotta) Porvoo |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1962–2018 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Risto Kalevi Aaltonen (16. maaliskuuta 1939 Helsinki – 8. maaliskuuta 2021 Porvoo[1][2]) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaltonen opiskeli ylioppilastutkinnon jälkeen Suomen teatterikoulussa 1960–1963.[3] Hän esiintyi televisiosarjoissa Kotikatu, jossa hän näytteli Rekku Kaakkoa, ja Raid, jossa hän näytteli liikemies Hallvikia. Aaltonen oli myös tunnettu teatterinäyttelijä, sillä hän esiintyi pitkään Tampereella ja Helsingissä. Suomen Kansallisteatterissa Aaltonen oli mukana noin 50 tuotannossa 1970-luvulta vuoteen 2004 saakka.[4] Hänen huomattaviin rooleihinsa kuului 1980-luvulla David Pownallin Mestariluokan Ždanov.[1] Viimeisen kerran Aaltonen esiintyi Kansallisteatterissa vuonna 2015.[2]
Aaltonen esiintyi elokuvissa Leikkikalugangsteri, Uuno Turhapuro menettää muistinsa, V2 – Jäätynyt enkeli ja Emmauksen tiellä.[5]
Aaltonen on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.[6]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Nimi | Rooli |
| 1962 | Vaarallista vapautta | Saarinen |
| 1967 | Ihmisiä elämän pohjalla | Vaska Pepel |
| 1968 | Vihreä leski | Pentti Lehmusto |
| 1969 | Leikkikalugangsteri | gangsteripäällikkö Niitti |
| 1970 | Pilvilinna | liikemies autossa |
| 1979 | Ruskan jälkeen | Kosti Mäkinen |
| 1981 | Kiljusen herrasväki | hotellin portieeri |
| 1982 | Uuno Turhapuro menettää muistinsa | Alkon myyjä |
| 1983 | Rikos ja rangaistus | maalari |
| 1984 | Eläköön itsemurhaaja! | Viktor Viktorovitsh |
| 1985 | Hei kliffaa hei | jymäytettävä taksikuski |
| 1986 | Uuno Turhapuro muuttaa maalle | psykiatri |
| 1987 | Jäähyväiset presidentille | Mertasen auton pysäyttävä poliisi |
| 1988 | Tupla-Uuno | gangsteri Seksström |
| 1990 | Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva | lääkäri kuulontarkastuksessa |
| 1991 | Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat | manageri |
| 1994 | Vääpeli Körmy – taisteluni | kenraali Ribberg |
| Uuno Turhapuron veli | Tarmon anopin yhtiön johtokunnan jäsen | |
| Kaikki pelissä | patologi Rautonen | |
| 1996 | Sergein totuus | Helminen |
| 1997 | Siivoton juttu | sopimuspäällikkö |
| 1998 | Poliisin poika | kauppias |
| Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies | 1. venäläinen gangsteri | |
| 2000 | Hurmaava joukkoitsemurha | poliisijohtaja Sakari Urpela |
| 2001 | Emmauksen tiellä | Paakkila |
| 2001 | Valtapeliä elokuussa 1940 | lääkintäkenraalimajuri Suolahti |
| 2004 | Keisarikunta | Bering |
| 2005 | Lupaus | kirkkoherra Tuusulassa |
| 2006 | Bodomin legenda | Santeri Hallanheimo |
| Rock’n Roll Never Dies | ammattikoulun opettaja | |
| 2007 | V2 – Jäätynyt enkeli | Edwin Hopea |
| 2011 | Syvälle salattu | Lantto |
| Televisio | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Sarja | Rooli |
| 1963 | Pesänrakentajat | Martti |
| 1965 | Taivaan ja talojen välillä | Dave Riley |
| 1966 | Rahkeiset | Matti Koivulahti |
| 1966–1973 | Hanski | Kalle |
| 1976–1978 | Koivuharju | Erkki Ahoranta |
| 1993 | Viimeiset siemenperunat | poliisi Tepponen |
| 1998 | Tuliportaat | laivan kapteeni |
| 2000 | Raid | liikemies Hallvik |
| 2004 | Kotikatu | Rekku Kaakko |
| Pelkovaara | Pentti Reunanen | |
| 2005 | Presidentit | P. E. Svinhufvud |
| 2009 | Lopun alku | Kairamo |
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pajala, Lasse: Kuka kukin on 2003, s. 19, 20. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Moring, Kirsikka: Moneen muuntuva ajan tulkki. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 12.3.2021, s. B 17. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2021.
- 1 2 Forsberg, Tiina: Näyttelijä ja ohjaaja Risto Aaltonen on kuollut Yle Uutiset. 10.3.2021. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 10.3.2021.
- 1 2 Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 97. Helsinki: Teatterin tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-47162-9-1
- ↑ Risto Aaltonen Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ Risto Aaltonen Elonetissä. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ Aaltonen Risto Kalevi Hautahaku.fi. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 8.6.2023.