Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin
Uunonmuisti.jpg
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Spede Pasanen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Martti Kakko
Eki Peltomaa
Harri Laakso
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 30. syyskuuta 1983
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi, venäjä
Katsojat 381 181
Edeltäjä Uuno Turhapuro menettää muistinsa
Seuraaja Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin on vuonna 1983 julkaistu kahdeksas Uuno Turhapuro -elokuva, joka on jatko-osa edellisenä vuonna julkaistulle Uuno Turhapuro menettää muistinsa -elokuvalle. Elokuva oli vuoden katsotuin elokuva, sillä se keräsi 381 181 katsojaa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kun Uunon muisti palailee pätkittäin, siitä seuraa tunnetusti harmia, kunnes hän kajahtaa taas ja pitää itseään äitinä, joka odottaa lasta. Kuitenkin kaiken myllerryksen keskellä itse Turhapuron ansiosta suunnitellaan uutta Tuntematon sotilas -elokuvan toista osaa, kun venäläinen kauppavaltuuskunta saapuu Helsinkiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesa-Matti Loiri   … Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita   … Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen   … vuoristoneuvos A. Tuura  
 Elli Castrén   … Tuuran sihteeri  
 Marita Nordberg   … vuoristoneuvoksetar Tuura  
 Simo Salminen   … Sörsselssön  
 Spede Pasanen   … Härski Hartikainen  
 Juhani Kumpulainen   … autokorjaamon omistaja  
 Aarno Sulkanen   … työnjohtaja  
 Tommi Rinne   … psykiatri Sibelius  
 Virve Kauste   … pikku-Elisabethin äiti  
 Anna Kokkinen   … myyjätär  
 Helena Notkonen   … Elviira Sörsselssön  
 Pekka Autiovuori   … hengenpelastaja  
 Yrjö Tähtelä   … suomalaisen kauppavaltuuskunnan johtaja  
 Esko Salmela   … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Ari Määttänen   … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Matti Kuusla   … ministeri Nitsikov  
 Markku Huhtamo   … neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Paavo Hukkinen   … neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Heikki Kinnunen   … parrakas ukko / tarjoilija  
 Leena Uotila   … hammaslääkäri  
 Rose-Marie Precht   … gynekologi  
 Aapo Vilhunen   … Jaska, valintamyymälän kassa  
 Ville-Veikko Salminen   … Sörsselssönin lääkäri  
 Ere Kokkonen   … kielikurssin johtaja  
 Juhani Peräkorpi   … suomalaisen kauppavaltuuskunnan jäsen  
 Tarja Kottonen   … kielikurssin osanottaja  
 Heidi Kari   … kielikurssin osanottaja  
 Seija Marjoranta   … kielikurssin osanottaja  
 Marja Turpeinen   … kielikurssin osanottaja  
 Lea Martimo   … kielikurssin osanottaja  
 Asta Seppälä   … lakiasiaintoimiston sihteeri  
 Lena Paersch   … sanomalehtiuutisen lukija  
 Mirjam Himberg   … sanomalehtiuutisen lukija  

TV-esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
1.5.1987 MTV1 1 208 000
22.8.1998 MTV3 821 000
31.12.2005 MTV3
1.5.2007 MTV3
9.11.2013 MTV3
1.5.2015 MTV3
8.7.2016 MTV3 431 000[1]

Muuta tietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on jatkoa elokuvalle Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982). Elokuva loppuu siihen, kun Uuno juoksee Moskovaan matkalla olevan junan perään, mikä mitä luultavimmin parodioi Loirin debyyttifilmiä Pojat (1962). Elokuvan loppuun Spede sijoitti vitsiksi tarkoitetun mainoksen, jonka mukaan sarjan seuraava elokuva tulisi olemaan Uuno Turhapuro – Leningradin lemmikki. Tämän nimistä elokuvaa ei kuitenkaan koskaan tullut.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta kaksi antoi elokuvalle yhden tähden, kolme ei sitäkään ja viisi ei ollut elokuvaa arvioinut. Keskiarvoksi tuli 0,4 tähteä neljästä.[2] Video-oppaassa vuodelta 1994 elokuva saa yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 27/2016 finnpanel.fi. Viitattu 14.7.2016.
  2. Pistetaulukko (touko-syyskuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Harri Moilanen, Mikko Piela, Hans Sundström ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 1/1984, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]