Olavi Ahonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee näyttelijää. Samannimisestä koripalloilijasta kertoo artikkeli Olavi Ahonen (koripalloilija).
Olavi Ahonen
Kalle Holmberg (oik.) ohjaa Olavi Ahosta Friedrich von Schillerin näytelmän Rosvot harjoituksissa vuonna 1970.
Kalle Holmberg (oik.) ohjaa Olavi Ahosta Friedrich von Schillerin näytelmän Rosvot harjoituksissa vuonna 1970.
Syntymäaika 21. heinäkuuta 1923
Syntymäpaikka Tikkakoski, Jyväskylän mlk.
Aktiivisena 19451997
Kuolinaika 1. syyskuuta 2000 (77 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Kauko Olavi Ahonen
Muut nimet Olli Ahonen
Ammatti näyttelijä, koomikko
Merkittävät roolit Riitaoja
(Tuntematon sotilas)
Hugo Turhapuro
(Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon),
(Uuno Turhapuro muuttaa maalle),
(Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla) &
(Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti)
Elias Kankaanpää
(Akseli ja Elina)
Einari Mättö
(Viimeinen savotta)
pastori Pisa
(Pojat)
Tuomas Muranen
(Tuomas Murasen rikos)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Olavi Ahonen (ent. Kauko Olavi Ahonen; 21. heinäkuuta 1923 Tikkakoski, Jyväskylän mlk.1. syyskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja koomikko.

Ahonen näytteli muun muassa Pyynikin kesäteatterissa ja erityisesti Tampereen Työväen Teatterissa. Hän sai työstään Pro Finlandia -mitalin vuonna 1982.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olavi Ahosen vanhemmat olivat tarkastaja Otto Ahonen ja Hilja Keinola. Ahonen lopetti oppikoulun 16-vuotiaana, ja aloitti opinnot Viipurin ja Lahden musiikkiopistoissa (nykyinen Lahden konservatorio).

Olavi Ahonen sai ensimmäisen kiinnityksensä vuonna 1945 Joensuun kaupunginteatteriin, mutta siirtyi pian Jyväskylän Työväen Teatteriin. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Rauni Ikäheimon. Tuore aviopari kiinnitettiin teatterinjohtaja Eino Salmelaisen johdolla vuonna 1951 Tampereen Työväen Teatteriin. Vuonna 1967 he siirtyivät Helsingin kaupunginteatteriin ja myös muuttivat sen uudisrakennukseen. Ahonen jäi eläkkeelle Kaupunginteatterista vuonna 1989.

Ahonen oli myös merkittävä elokuvanäyttelijä, jonka ura kuitenkin eteni hitaasti, sillä hän eli ja työskenteli 1950-luvulla Tampereella. Ahonen nousi kansan tietoisuuteen Riitaojan roolilla elokuvassa Tuntematon sotilas.

Olavi Ahosen ensimmäinen elokuvarooli oli poika-Niemisen osa elokuvassa Niskavuoren Aarne (1954). Ahonen oli mukana myös elokuvissa Elokuu (pikkurooli kyläläisenä), Virtaset ja Lahtiset (Pena, pärinäpoika), Pojat (sotilaspastori Pisa) ja Pinsiön parooni (Moision isäntä). Hän esitti Kiviojan Latea elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Kankaanpään Elkkua elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Kuitenkin Ahonen oli silloin vielä kovasti teatterimies, eikä elokuvarooleja kertynyt vielä kovinkaan paljoa. Lisäksi Ahonen toimi Teatterikorkeakoulun vierailevana opettajana ja opiskeli ohjaajaseminaarissa vuosina 1962–1964.

Riitaojan rooli on Ahosen tunnetuimpia. Hän näytteli myös Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas -näytelmässä vuosina 1961–1967 esittäen Honkajokea ja Riitaojaa. Olavi Ahonen oli Televisioteatterissa 1970-luvulla. Myöhemmin Ahonen tuli tunnetuksi etenkin Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvista, joissa hän esitti Uunon isää Hugo Turhapuroa. Hän esiintyi muissakin Spede-elokuvissa kuten Noin 7 veljestä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika, Hirttämättömät, Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit ja Tup-akka-lakko. Kaikkiaan hän näytteli kolmessatoista Spede-elokuvassa. Ahonen esiintyi myös Speden tuottamassa Robin Hoodissa. Ohjaaja Ere Kokkonen ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat jälkeenpäin muistelleet, että Uunon isän rooliin ei kukaan muu näyttelijä olisi sopinut yhtä hyvin kuin Ahonen.

Ahosen muistettavia teatterirooleja olivat muiden muassa Boni Mustalaisruhtinattaressa, Narri William Shakespearen Loppiaisaatossa, Dovren ukko Peer Gyntissä, Simeoni Seitsemässä veljeksessä, Sancho Panza Don Quijotessa (Veikko Sinisalo nimiroolissa Helsingin kaupunginteatterissa), Nummisuutareiden Topias, Sotamies Jokinen sekä nimirooli lastennäytelmässä Katto-Kassinen. Ahonen teki elokuvissa enimmäkseen pikkurooleja, mutta elokuvassa Viimeinen savotta hänellä oli toinen päärooli Einari Mättönä. Myös elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla hänellä oli toinen päärooli. Hän teki myös suuren joukon sivurooleja Yleisradion kuunnelmasarjassa ”Knalli ja sateenvarjo”, lukuisimpana eteisvahtimestari Mr. Matthews. Rooleja alkoi sadella silloin, kun Ahonen muutti Helsinkiin.

Television puolella Ahosen tunnetuimpia töitä olivat vankikarkurin rooli Valehtelijoiden klubi -viihdeohjelmassa (1981–1983) sekä kauppias Matikaisen rooli Ruusun aika -draamasarjassa (1990–1991). Lisäksi Ahonen esiintyi pääosassa kiitetyssä televisioelokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994). Ahonen oli myös tunnettu urastaan teatterissa. Viimeisenä työnään hän esiintyi televisiota varten tehdyssä elokuvassa Siivoton juttu. Hänet nähdään arkistomateriaaliin perustuvissa kohtauksissa elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004).

Ahonen esiintyi yhteensä 65 elokuvassa, televisiosarjassa ja tv-elokuvassa.

Ahonen avioitui vuonna 1951 näyttelijä Rauni Ikäheimon kanssa. Ikäheimon kuoltua hän oli kolme vuotta leskenä. Olavi Ahonen kuoli syöpään 77-vuotiaana. Rauni Ikäheimon ja Olavi Ahosen hauta on Turun uudella hautausmaalla.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Tv-elokuva Rooli
1954 Niskavuoren Aarne poika-Nieminen
1955 Tuntematon sotilas Riitaoja
1956 Elokuu toinen mies saunalla
1959 Virtaset ja Lahtiset Pena
1962 Pinsiön parooni Toivo "Topi" Moisio
Pojat uskonnon opettaja pastori Pisa
1968 Äl’ yli päästä perhanaa tv:tä katselevan perheen isä / Altti Sipiläisen vaalielokuvan kertoja
Noin 7 veljestä pappi
Täällä Pohjantähden alla Lauri Kivioja
1970 Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika baarimikko
Akseli ja Elina Elias ”Elkku” Kankaanpäää
1971 Kahdeksas veljes vahtimestari Mutikainen
Niilon oppivuodet luokanvalvoja
Hirttämättömät sheriffi
1973 Meiltähän tämä käy Törrönen
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon maanviljelijä Turhapuro
Aika hyvä ihmiseksi terveystarkastaja Hyttinen
Viimeinen savotta Einari Mättö
1978 Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy liikennepoliisi
Syksyllä kaikki on toisin Aulis Ristimäki
Piilopirtti Kukkola
1979 Ruskan jälkeen Väinö Sammalsuo
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit gangsteri Teuvo Tasanen
1980 Tulitikkuja lainaamassa Ville Huttunen
Tup-akka-lakko Luigin apuri
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi 2. työnjohtaja
Pölhölä Jaakoppi Ähkylä
1982 Jousiampuja lääkäri
Ulvova mylläri kauppias Tervola
1983 Jon työväenmies Hakaniemen torilla
Koomikko Suti
1986 Uuno Turhapuro muuttaa maalle Hugo Turhapuro
1987 Jäähyväiset presidentille Väinö Kuuppa
1988 Petos postikonttorin johtaja Laakso
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus herra Lundqvist
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Hugo Turhapuro
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti Hugo Turhapuro
1994 Kaikki pelissä

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisioelokuva Rooli
1963 Montserrat, taipumaton kapusiinimunkki Isa Coronil
Sipulit Valter
1964 Suuri parjauspuhe kaupungin muurilla pieni upseeri
1965 Suutarin tyttäret tohtori Hårdh
Hiltu ja Ragnar knallipäinen mies
1966 Bellacin Apollo johtaja
Neljäs nikama Käärme
1967 Puolimatkan krouvi Krouvari
Oppenheimerin tapaus asianajaja John Lansdale
Muunnelmia kolmelle miehelle isä
1968 Skyytien välikohtaus Nero
Lude Innokenti Trubadurtsikov ent. Konikov
Sirkku
Uhkapeli tohtori Wiese
1969 Käännekohta
Viisitoista narua rahaa poliisivirkailija
Häät
Paluu
Ilokylän tenavakoulussa leipuri Piirakka
Katsokaa tuomaria asianajotoimiston omistaja
1970 Saaren vangit
Tuomio isä
Hamlet Polonius
1973 Peukaloisen seikkailut
1974 Robin Hood ja hänen iloiset vekkulinsa Sherwoodin pusikoissa Rautahanska
1975 Orvar Kleinin laillinen ruumis Orvar Klein
1976 Iso viulu – kaks' sataa estetiikan dosentti
Kultainen vasikka Herman Ahlroos
Ennen auringonlaskua Wuttke
1977 Volpone eli Kettu Corbaccio
1978 Karannut hevonen neidon isä
1979 Matti Väkevä Ruotsin kuningas
1980 Poika ei päässyt sisään
1981 Kauhea murhamies Lalli piispa Henrikki
1983 Pöllönpesäpuut Arvo Lahtinen
1987 Myrsky
1989 Aito Halonen opettaja
1990 Irti maasta Tauno Mononen
1994 Tuomas Murasen rikos Tuomas Muranen
1997 Siivoton juttu mies metsässä

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Televisiosarja Rooli
1965 Kiiltojuna TV-65 Tampereelta...
1967 Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja eversti Kraus / lyhyt saattomies
1968 Jännitysnäytelmä aviomies
1969–1970 Kuten haluatte
1970 Punainen silkkikenkä salaneuvos
Pääluottamusmies Perälä
1971 Eeva Väinö Kiiskinen
Mummoni ja Mannerheim eversti / kenraali
1972 Lehtori M Adalbert Piippunen
1976 Pirkko Mannola Show metsäpirtin playboy
1977 Teatterituokio Eetu Puikkonen
1977–1978 Koivuharju Arvi Luhanperä
1981–1983 Valehtelijoiden klubi Jäsen Z
1984 Take it easy, Pekka
1986 Vallan miehet
Huh hellettä! Aulis Kauranen
1987 Joulukalenteri leipuri
1988 Rakastan, rakastan Ben Bonner
1990 Lentsu opettaja Touko Savukoski
1990–1991 Ruusun aika Matikainen
1991 Tiina apteekkari
1993 Puhtaat valkeat lakanat Tauno Kärnä
Pimennys isä
1993–1994 Viimeiset siemenperunat isä Huuskonen
1996 Maigret hotellin ostaja

Dubbaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Televisiosarja Rooli
1988–1991 Nalle Puhin uudet seikkailut (tv-sarja) Nasu

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kuunnelma Rooli
1980–1997 Knalli ja sateenvarjo eteisvahtimestari Matthews

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valokiilassa näyttelijä (1988) Yhdessä Pirkko Kosken kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Litja, Antti: Mies joka oppi sanomaan ei.
  • Suomen Teatterit ja Teatterintekijät. 1993.