Pentti Siimes

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pentti Siimes
Pentti Siimes vuonna 1959.
Pentti Siimes vuonna 1959.
Syntymäaika 10. syyskuuta 1929
Syntymäpaikka Helsinki
Aktiivisena 1946–2008
Kuolinaika 27. lokakuuta 2016 (87 vuotta)
Oikea nimi Pentti Kalevi Siimes
Ammatti näyttelijä
Puoliso Elina Pohjanpää (1956–1996)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas
Palkinnot

Pro Finlandia (1982)
Suomen Kulttuurirahaston palkinto (1988)

Pentti Kalevi Siimes (10. syyskuuta 1929 Helsinki[1]27. lokakuuta 2016)[2] oli suomalainen näyttelijä. Hän sai urastaan Pro Finlandia -mitalin 1982 ja Suomen Kulttuurirahaston 50 000 markan tunnustuspalkinnon vuonna 1988.

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Siimes valmistui Teatterikoulusta 1953.[1] Hän teki merkittävän uran laaja-alaisena teatterinäyttelijänä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä yhtäjaksoisesti yli neljä vuosikymmentä, vuosina 1953–1994.[3]

Siimes näytteli Helsingin kaupunginteatterissa erittäin suositussa näytelmässä Kvartetti vuosina 2002–2007. Tammikuussa 2008 Siimes ilmoitti jäävänsä eläkkeelle teatterityöstä.[4]

Elokuvissa, televisiossa ja radiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siimes oli 1950-luvulla yksi eniten elokuvissa käytetyistä näyttelijöistä.[3] Eräs Siimeksen tunnetuimmista elokuvarooleista on Määttä elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Hänet muistetaan myös 1960-luvun alussa tehdyistä Komisario Palmu -elokuvista. Hän esitti kolmessa ensimmäisessä Palmu-elokuvassa eri roolihahmoja.

Monet Siimeksen elokuva- ja televisiorooleista olivat humoristisia.[3] Siimes näytteli muuan muassa Spede Pasasen elokuvissa ja televisio-ohjelmissa kuten Spede Show’ssa 1970-luvulla. Vuonna 1970 Siimes oli mukana sarjassa Ilkamat ja 1979 suositussa Parempi myöhään... -ohjelmassa, jota hän juonsi yhdessä Ritva Valkaman kanssa. 1990-luvulla Siimes näytteli Ere Kokkosen Vääpeli Körmy -elokuvissa eversti Tossavaista.

Siimes oli mukana monissa radiokuunnelmissa.[3] Teatteriuransa päätettyään Siimes jatkoi vielä pienimuotoista työskentelyä televisiolle ja luki 2008–2009 joka toinen viikko TV1:n Pisara-ohjelmassa muutaman minuutin pituisia tekstejä. Vuonna 2008 valmistui myös televisioelokuva Thomas, jossa Siimeksen lisäksi näytteli Lasse Pöysti.

Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työtoverit muistavat Siimeksen olleen tunnollinen, ahkera ja kannustava ihminen, joka otti toiset huomioon. Hänellä oli erinomainen muisti ja erittäin hyvä ajoituskyky ja huumorintaju.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Siimeksen vanhemmat olivat kirjapainotyöntekijä Paul Siimes ja ompelija Hilja Siimes (o.s. Keinänen), jotka solmivat avioliiton vuonna 1922. Isä oli Puolan kansalainen, alkuperäiseltä nimeltään Pawel Starkowski, vaikka olikin äitinsä puolelta suomalainen ja syntynyt Suomessa. Hän suomensi nimensä virallisesti vuonna 1926, jolloin perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi, Pentin sisar Sirkka.

Siimes oli naimisissa näyttelijä Elina Pohjanpään kanssa vuodesta 1956 tämän kuolemaan 1996 saakka. Liitosta syntyi kolme tytärtä: Tarja, Hanna-Mari ja Paula,[1] joista Tarja ja Paula ovat näyttelijöitä. Siimes kuoli pitkään sairastettuaan lokakuussa 2016.[5]

Pentti Siimeksen elämästä ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2002 Lauri Meren kirjoittama 320-sivuinen kirja Pentti Siimes: Näyttämöllä, kotonaan.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1946 Nuoruus sumussa Irmelin luokkatoveri
1951 Rion yö poliisi
Radio tekee murron mies kahvilassa
1952 Mitäs me taiteilijat teatteriavustaja
Komppanian neropatit alikersantti
Suomalaistyttöjä Tukholmassa poika tansseissa
Yö on pitkä
1953 Varsovan laulu merivartija
Senni ja Savon sulttaani tanssia
Jälkeen syntiinlankeemuksen koululainen
Alaston malli karkuteillä toinen kantavieras
1954 Taikayö Oswald Haggren
Herrojen Eeva nuori runoilija
Kasarmin tytär tykkimies
Mä oksalla ylimmällä upseeri
1955 Rakkaus kahleissa Martti Kuusi
Tuntematon sotilas korpraali Määttä
1956 Tyttö lähtee kasarmiin Heikki Vuori
Silja – nuorena nukkunut Honkkeli-Väinö
1957 Vihdoinkin hääyö... Pentti Salonen
Rakas varkaani dosentti Leopold Tisdall
Pikku Ilona ja hänen karitsansa Pentti Orpana
Miriam Hans Allnes
Herra sotaministeri vertailija Kalle Järvinen, sotaministeri
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1958 Verta käsissämme Raul Bergas
Äidittömät Hans Valdemar Wytycky
Autuas eversti eversti Carolus Rutger von Haestman
1959 Suuri sävelparaati oma itsensä
1960 Komisario Palmun erehdys Aimo Rykämö
1961 Miljoonavaillinki Timo, vahtimestarilähetti
Kaasua, komisario Palmu! Kurt Kuurna
1962 Tähdet kertovat, komisario Palmu toimittaja Nopsanen
1968 Äl’ yli päästä perhanaa useita rooleja
1973 Meiltähän tämä käy Kurt von Brunkenfeldt
1974 Viu-hah hah-taja hajalieminen professori
1981 Uuno Turhapuron aviokriisi rakastaja Nylkynen
1982 'Uuno Turhapuro menettää muistinsa Aivokainen
1986 Liian iso keikka tarkastaja Koistinen
1990 Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva eversti Tossavainen
1991 Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet
1992 Vääpeli Körmy ja etelän hetelmät
1994 Vääpeli Körmy – taisteluni
Kaikki pelissä poliisitutkija Harald Ekholm
1999 Pikkusisar eno
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life eversti
2006 Riisuttu mies Tuulan isä
2008 Thomas Thomas
Televisioelokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1982 Hamsterit Hamsteri
1986 Intohimonäytelmä James/Jim
Televisiosarjat
Vuosi Nimi Rooli
1965 Lumilinna
Spede Show useita rooleja
1967 Jatkoaika vierailija
1970 Ilkamat useita rooleja
1979–1980 Parempi myöhään
1982 Ollaan kuin kotonanne
1987–1988 Kissa vieköön
1997 Tähtilampun alla
2006 Tää ei jää tähän

Siimes teki roolin myös elokuvassa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (1977), mutta hänen näyttelemänsä osuus leikattiin pois.

Ääninäyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meri, Lauri: Pentti Siimes: Näyttämöllä, kotonaan. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17798-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on 1978 Otava. Viitattu 7.3.2013.
  2. Näyttelijä Pentti Siimes on kuollut Iltalehti. 29.10.2016. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 29.10.2016.
  3. a b c d e Muistokirjoitus: Pentti Siimes Helsingin Sanomat. Viitattu 8.11.2016.
  4. Jokinen, Juha Veli: Pentti Siimes ei palaa näyttämöille Iltalehti. 16.1.2008. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.12.2012.
  5. Näyttelijä Pentti Siimes on kuollut Kaleva. 29.10.2016. Kaleva Oy. Viitattu 29.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]