Ossi Skurnik

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ossi Skurnik
Henkilötiedot
Koko nimi Oscar Oscher Skurnik
Syntynyt 8. joulukuuta 1927
Helsinki
Kuollut 24. tammikuuta 2002 (74 vuotta)
Vantaa
Ammatti elokuvaaja, elokuvaleikkaaja, elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Oscar Oscher "Ossi" Skurnik (8. joulukuuta 1927 Helsinki24. tammikuuta 2002 Vantaa[1]) oli suomalainen elokuvaleikkaaja. Hän myös ohjasi yhden pitkän elokuvan. Ossi Skurnikin vanhemmat olivat liikemies Moses Skurnik ja Ester Rosenthal.[2]

Skurnikin ainoa ohjaus Tie pimeään (1963) oli varhainen uuden aallon airut kotimaisessa elokuvassa. Se kuitenkin jäi vaille katsojia eikä saanut tekijöiden toivomaa valtion palkintoakaan. Skurnikin kunnianhimoinen teos on 1960-luvun vaikuttavimpia suomifilmejä, johon kuvaaja Esko Nevalainen ja säveltäjä Kari Rydman antoivat tärkeän panoksen. Elokuvan keskeisissä rooleissa näyttelivät Jarno Hiilloskorpi, Eila Ilenius, Elina Salo ja Ismo Kallio. Elokuva katosi näkyviltä ohjaajan kuoleman jälkeen vuonna 2002, eikä sitä nähty televisiossakaan vuoden 1976 jälkeen yli 30 vuoteen, ennen kuin vuonna 2014. Elokuva nostettiin ansaitsemaansa arvoon Filmihullun Suomi-numerossa 3/2012.

Elokuvaoppinsa alun Skurnik sai insinööri Heikki Aholta ja opiskeli sitten elokuvan tekoa neorealismin pyhäkössä, Rooman Centro sperimentale di cinematografian ohjaajalinjalla 1951–1952, mutta oli kuitenkin ehtinyt tehdä sitä ennen vuosina 1946–1949 seitsemän lyhytelokuvaa. Yksi niistä oli Kiikan lapset, jonka pohjalta syntyi Ralf Rubinin ohjaama ja Skurnikin kuvaama ja leikkaama pitkä näytelmäelokuva Kesäyön lapset (1955).[3]

Skurnikin leikkaajanura alkoi kahdessa itsenäisen tuottajan Ralf Rubinin ohjaamassa elokuvassa Kasvot kuvastimessa (1953) ja Kesäyön lapset(1955). Niiden jälkeen hän oli muun muassa Matti Kassilan (Punainen viiva; 1959, Kaasua, komisario Palmu!; 1961, Haluan rakastaa, Peter; 1972), Aarne Tarkaksen (Paksunahka; 1958, Sotapojan heilat; 1958) ja Ritva Arvelon (Kultainen vasikka; 1961) elokuvien leikkaajana.

Kasvot kuvastimessa -elokuvaan toi neorealistisia sävyjä paitsi kuvaukseen, myös sisältöön. Se tehtiin kevyellä mykkäkameralla, ja repliikit jälkiäänitettiin.[4]

Skurnik toimi muun muassa leikkaaja Juho Gartzin ja ohjaaja-näyttelijä-käsikirjoittaja Jukka Virtasen oppi-isänä elokuvamaailmassa.[5] Skurnik on haudattu Maunulan uurnalehtoon.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ossi Skurnik Elonetissä viitattu 24.4.2014
  2. Meliza's Genealogy : Ossi Skurnik 1927–2002
  3. Tie pimeään Elonetissä, Taustaa, viitattu 24.4.2014
  4. Kasvot kuvastimessa Elonetissä, Taustaa, viitattu 24.4.2014
  5. Otto Suuronen: Tarjolla tänään! Jukka Virtanen 80 v., Tihkusateen masentama puisto, Huutoja ja kuiskauksia elokuvasta ja populaarimusiikista -blogi 25.7.2013.