Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuoden 1951 elokuvasta. Muista samannimisistä elokuvista katso Tukkijoella.
Tukkijoella
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Roland af Hällström
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Teuvo Pakkalan näytelmästään Tukkijoella tekemään filmikäsikirjoitukseen.
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Oskar Merikanto
Pääosat Tauno Palo
Rauni Ikäheimo
Sirkka Hirvonen
Helge Herala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi Oy
Ensi-ilta 1951
Kesto 93 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tukkijoella on vuoden 1951 versio ja toistaiseksi viimeisin elokuvasovitus Teuvo Pakkalan näytelmästä Tukkijoella. Sen on ohjannut ja yhdessä Kaarlo Nuorvalan kanssa käsikirjoittanut Roland af Hällström. Käsikirjoittajana hän käytti nimimerkkiä ”Viljo Hela”. Tauno Palo näytteli Turkan roolin. Lasse Pöysti sai miessivuosan Jussi-palkinnon[1].

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tauno Palo  Turkka  
 Rauni Ikäheimo  Katri Pietola  
 Sirkka Hirvonen  Anni  
 Helge Herala  Heikki Anselmi Huotari  
 Rakel Laakso  Maija Rivakka  
 Kalle Viherpuu  Heikki Tolari  
 Lasse Pöysti  Pölhö-Kustaa  
 Emil Vinermo  rättäri Antti Huhtanen  
 Anton Soini  Pietolan isäntä  
 Rosi Rinne  Tolvas-Liisa  
 Irja Viherpuu  Pahna-Maija  
 Kerttu Salmi  Poro-Pirkko  
 Ritva Putkonen  Lenkka-Leena  
 Leo Jokela  Oterma  
 Saulo Haarla  Kasuri  
 Mirja Karisto  kyläläinen  
 Toivo Sahlström  tukkilainen  

Rättäri Antti Huhtasen titteli on 1500-luvulta saakka periytyvä virkanimike, joka tarkoittaa esimerkiksi oikeudenpalvelijaa.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan käsikirjoitus perustuu täysin Teuvo Pakkalan tekemään alkuperäiskäsikirjoitukseen, jonka Pakkalan poika kirjoitti muistiin ensimmäisen elokuvan jälkeen. Musiikki on sovitettu Oskar Merikannon alkuperäissävellyksistä muutamin täydennyksin.[1]

Koskikohtaukset kuvattiin Enossa Koitajoella[2] toisin kuin joissakin elokuvaesittelyissä on mainittu. Sisäkuvaukset tehtiin Fennadan Kulosaaren-studioilla[1]. Ensi-ilta oli 21. syyskuuta 1951[3].

Lasse Pöysti toimi elokuvassa apulaisohjaajana ja sai sitten syksyllä ohjattavakseen oman elokuvan ...ja Helena soittaa (1952).[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka elokuva sai verovapautuksen sille ensin lyödystä 15 prosentin verosta sillä perusteella, että siinä on käytetty Pakkalan alkuperäiskäsikirjoitusta ja Merikannon alkuperäismusiikkia, juuri näiden ainesten katoamiseen itse elokuvassa kiinnitti kriitikko Kauko Peltola huomiota. Usea kriitikko piti elokuvaa epäonnistuneena, ja se on Juha Nevalaisen sanoin ”ainakin lähellä allikkoa” jos ei suorastaan allikossa.[4]

Modest Savtschenko ja Valma Kivitie löysivät elokuvasta kiitettävää: ”se on tervehenkinen komedia”, josta ”tuoreen tuoksu jäi tuntumaksi”. Tauno Paloa pidettiin eräässä ”kypsänä miehisenä sankarina”, mutta toisessa hänen katsottiin olevan jo liian vanha kyseiseen osaan: ”vanhettunut ja lihonut tukkilaispäällikkö ei luo oikeata illuusiota”.[4]

Myöhemmissä arvioissa todetaan sekä kiittäen, että elokuva on ”raikashenkinen ja hilpeä teos”[5], että moittien, kuten Ilta-Sanomien Timo Malmi, että ”Koskijaksot ovat vaisuja, laulut velttoja, tanssit tylsiä ja romanssit vailla kipinää.”[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonetissä Taustaa. Viitattu 16.7.2013.
  2. Karjalainen 20.5.2010.
  3. Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonetissä Esitystiedot. Viitattu 12.8.2015.
  4. a b Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvioita. Viitattu 16.7.2013.
  5. AL: Tukkijoella, Päivän elokuvia, Tv-maailma 28/2013, s. 21.
  6. Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 19.5. 2010, s. 38.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]