Ylijäämänainen
| Ylijäämänainen | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Roland af Hällström |
| Käsikirjoittaja | Jussi Talvi |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Lavastaja | Ville Hänninen |
| Pääosat |
Asta Backman Tauno Palo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 16. maaliskuuta 1951 |
| Kesto | 77 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 9 859 397 vmk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ylijäämänainen on Roland af Hällströmin ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1951. Toisen maailmansodan erilleen repimät Laura ja Lennart tapaavat toisensa vuosia sodan päättymisen jälkeen. Seuraa kiihkeä intohimodraama ja moraalista pohdintaa naisen oikeudesta toimia yhteiskunnassa miesten lailla. Elokuvan yleisömenestys oli huono. Televisiossa Ylijäämänainen esitettiin ensi kerran 1964.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Asta Backman | … | Laura Kari, tavaratalon kassaneiti |
| Tauno Palo | … | Lennart Qvist |
| Kyllikki Forssell | … | Ella Qvist, o.s. Lähde |
| Harri Sinijärvi | … | Harri Suvanne, "paperinukke" |
| Saara Ranin | … | Alli Ikäheimo |
| Emma Väänänen | … | rouva Heino |
| Sven Relander | … | tavaratalon johtaja |
| Seppo Sariola | … | komisario Seppä |
| Sirkka Hirvonen | … | Anita, tavaratalon myyjätär |
| Uljas Kandolin | … | Ellan lääkäri |
| Aarne Laine | … | lääkäri sairaalassa |
| Assi Raine | … | pitkäkasvoinen myyjätär |
| Matti Karvonen | … | pianonsoittaja |
| Ema Vinermo | … | Revontulen portieeri |
| Maria Braithwaite | … | lihava nainen |
| Hilly Lindqvist | … | Kultalyhteen viinikassa |
| Annikki Niira | … | lihava naisasiakas |
| Leila Nieminen | … | myyjätär |
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nainen suunnittelee riistävänsä hengen itseltään, mutta hänet saadaan pelastetuksi sairaalaan, missä hänet nukutetaan leikkausta varten. Naisen historiaa aletaan avata takaumin. Hän työskentelee tavaratalon kassana, nimeltään hän on Laura Kari. Osastopäällikkö Harri Suvanne ahdistelee Lauraa seksuaalisväritteisillä ehdotuksillaan. Laura sattuu tapaamaan vanhan rakastettunsa Lennart Qvistin. Toinen maailmansota erotti heidät toisistaan, ja sittemmin Lennart avioitui Ellan kanssa. Mies on asunut kauan ulkomailla ja palannut Suomeen – ilman Ellaa. Hän tunnustaa Lauralle, että liitto Ellan kanssa oli virhe. Laura ei halua Lennartin rakastajattareksi, mutta viettää tämän kanssa kuitenkin yön hotellissa maaseudulla. Kotona Lennartia odottaa yllätys: Ella. Vaimo haluaa tietää, missä Lennart on yönsä viettänyt. Syttyy ilmiriita. Iltasella Laura puolestaan odottaa Lennartia vieraakseen, mutta paikalle saapuukin mustasukkainen Harri, joka alkaa kiristää Lauraa.
Laura haluaa Lennartin tekevän pikaisen ratkaisun avioliittonsa suhteen, mutta mies ei ole siihen valmis. Harri paljastaa Ellalle Lennartin ja Lauran suhteen. Lennartille Ella sanoo tekevänsä kaikkensa, jotta liitto pysyisi kasassa. Ella saa tietää odottavansa lasta, mutta lääkäri suosittelee hänelle aborttia, sillä hänen terveytensä on huono. Kun Ella vierailee Lauran luona utelemassa Lennartista, tämä kertoo ettei ole nähnyt miestä kuukausiin. Ella vetää pistoolin esille, Laura soittaa poliisille. Lennart huutaa oven takana, Ella ampuu Lauraa. Ella puhuu poliisille Laurana, joka on aikeissa tehdä itsemurhan. Ella ja Lennart kohtaavat portaikossa ja piiloutuvat. Takauma päättyy.
Lennart tulee sairaalaan ja kertoo Lauralle Ellan poistuneen Suomesta. Poliisille hän valehtelee itse ampuneensa Lauraa, joka taasen valehtelee ampuneensa itse itseään. Lennart ja Laura tapaavat jonkin ajan kuluttua. Lennart kertoo Ellan menehtyneen ennenaikaiseen synnytykseen. Hän kosii Lauraa, joka kuitenkin torjuu avioliiton ja hyvästelee Lennartin. Loppukohtauksessa Laura viettää joulua ystävänsä perheen parissa.
Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tamperelainen Aamulehti piti Ylijäämänaisen tematiikkaa kiinnostavana, mutta katsoi elokuvan sortuneen ohueen ihmiskuvaukseen ja tunteiluun. Ilta-Sanomien mielestä Talven kerronta oli "hillittyä ja hallittua", mutta elokuva jäi teennäiseksi. Talvi sai kriitikoilta palautetta tuvan täydeltä, sillä hän oli usein arvostellut arvostelijoita. Ohjaaja af Hällström sai laajalti kiitosta, kuten pääosan tulkitsija Backmankin. Ylijäämänaisen Laura oli Backmanin ensimmäinen merkittävä elokuvaosa. Forssell säväytti näyttelijäntyöllään Camera-lehden kriitikkoa. Uuden Suomen kriitikko sen sijaan piti sekä Forssellin että Palon roolisuorituksia ponnettomina.[1]
2000-luvulla pidetään kritiikissä käsikirjoituksen erityisenä heikkoutena replikointia.[2] Melodraamaksi luonnehditussa elokuvassa nähdään aikakauden ongelmaelokuvan kunnianhimoa, mutta todetaan kuitenkin osoittelevuuden vähentävän tehoa.[3]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylijäämänainen kuvattiin 1. joulukuuta 1950 – 12. helmikuuta 1951. Ulkokuvat otettiin Helsingissä (Hotelli Torni, Linnunlaulu, Malmin lentoasema). Sisäkuvat otettiin Stockmannin tavaratalossa Helsingin Aleksanterinkadulla ja Malmin lentoasemalla.[4]
Ylijäämänaisen tapahtumat ajoittuvat kerronta-aikaan. Lisäksi elokuvassa on lyhyt takauma toisen maailmansodan aikaan ja Lennartin häihin. Ylijäämänaisen taustalla on maailmansodan jälkeinen tilanne, jossa useat naiset olivat jääneet leskiksi ja heidän yhteiskunnallinen työtaakkansa oli kasvanut. Tuottaja Mäkelän mukaan useat miespuoliset kansalaiset ottivat tuolloin vapauksia, joihin heillä ei ollut mitään "moraalista oikeutusta".[5]
Osastopäällikkö Suvanteen rooli oli räätälöity varta vasten Harri Sinijärvelle. Ylijäämänaisen musiikin johtoaiheena olivat muunnelmat venäläissävelmästä Mustat silmät.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 4, ISBN 951-37-0575-7
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||