Saulo Haarla

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Saulo Ismaro Haarla (21. marraskuuta 1930 Helsinki4. lokakuuta 1971 Oulu) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Hänen vanhempansa olivat näyttelijä Tyyne Haarla ja kirjailija Lauri Haarla.[1] Hänen setänsä oli tehtailija Rafael Haarla. Saulo Haarla oli naimisissa kolmesti: 1953–60 Helena Saloniuksen, 1961–65 Marjatta Kallion[1] ja 1965–71 Aune Lahdelman[2] kanssa.

Haarla valmistui Teatterikoulusta 1953 ja näytteli sen jälkeen Turun kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Hänen näyttämöroolejaan olivat muiden muassa Armand Jean Anouilh’n Colombessa, Olavi Daniel Hjortissa, Maximilian Walentin Chorellin näytelmässä Kaksi sisarta sekä kauppias Sumelius Jalmari Finnen Maria Kristinassa. Haarla toimi Yleisradion teatteriosaston dramaturgina ja ohjaajana 1962–1965 ja sitten Intimiteatterin toisena johtajana ja ohjaajana.[1] Hänen ohjauksiaan Radioteatterissa olivat muun muassa Friedrich von Schillerin Rosvot, Leo Kalervon Sadepäivän rapsodia ja Hella Wuolijoen Sahanpuruprinsessa. Työ Oulun kaupunginteatterin johtajana 1970–1971 jäi hänen viimeisekseen. Haarlan viimeinen ohjaustyö oli Ludvig Holbergin Valtioviisas kannunvalaja.[3]

Saulo Haarla esiintyi vuosina 1951–1961 seitsemässä suomalaisessa elokuvassa. Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat elokuvissa Hilja maitotyttö (1953) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961). Maitotytössä Haarla esitti ylioppilaspoika Yrjöä ja jälkimmäisessä hulttioveljenpoikaa Kaarle Lankelaa. Haarla näytteli myös vänrikki Jalovaaraa Edvin Laineen elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Hän ohjasi vuosina 1966–1967 Tuntematon sotilas-radiokuunnelmaa. Vuodesta 1964 hän opetti mikrofonitekniikkaa Teatterikoulussa.

Näyttelemisen ohessa Haarla harrasti urheilua ja valokuvausta. Hän oli mestaruustason käsipalloilija ja saavutti seuralleen Unionille Suomen mestaruuden 1957–60 ja 1964.[4]

Alkoholismista kärsinyt[5] Haarla kuoli 4. lokakuuta 1971 vain 40-vuotiaana. Hänen lapsiaan Saloniuksen kanssa ovat muusikko Iro Haarla ja ympäristötaiteilija Teuri Haarla.[1][5] Saulo Haarla on haudattu sukuhautaan Hietaniemeen.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 152. Helsinki: Tammi, 1965.
  2. Saulo Haarla Elonet. 24.9.2014. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 16.3.2017
  3. Saulo Haarla Elonet. 24.9.2014. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 16.3.2017
  4. Saulo Haarla Elonet. 24.9.2014. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 16.3.2017
  5. a b Erkki Pirtola: Teuri Haarla: Egokatastrofi/Biokänni, Voima 5/2010 s. 38–39. Viitattu 23.7.2014.
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.