Rafael Haarla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rafael Haarla vuonna 1929.

Toivo Rafael Valdemar Haarla (vuoteen 1906 Harberg; 6. maaliskuuta 1876 Korpilahti1. kesäkuuta 1938) oli suomalainen kauppaneuvos ja 1920- ja 1930-lukujen oikeistoradikaalin toiminnan tukija ja rahoittaja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarlan vanhemmat olivat kauppias Elis Akates Harberg ja Eedla Aurora Arvelin. Hän kävi 3 luokkaa lyseota ja toimi aluksi kauppa-apulaisena ja Häkli, Lallukka ja Kumpp. Oy:n kauppa-edustajana. Oman sekatavaraliikkeensä Haarla perusti Korpilahdelle 18-vuotiaana vuonna 1895. Vuonna 1900 Haarla muutti Tampereelle ja perusti sinne tukkuliikkeen, jota hän piti vuoteen 1908 saakka.

Haarlan liiketoiminta ja yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1903 Haarla perusti paperinjalostustehdas Raf. Haarla Oy:n, jossa valmistettiin lehtiöitä, kirjekuoria ja paperipusseja, myöhemmin hän perusti näiden raaka-aineen turvaamiseksi vuonna 1920 paperitehtaan Haarlan Paperitehdas Oy:n ja 1926 Lievestuoreelle selluloosatehtaan Haarlan Selluloosayhtiö Oy:n. Kaksi jälkimmäistä sulautettiin Raf. Haarlaan vuosina 1969–1973. Haarlalla oli myös vuonna 1933 perustettu spriitehdas Lievestuoreella ja 1927 perustettu paperinjalostustehdas Tallinnassa.[1] Haarla oli myös Lohjan selluloosa Oy:n pääosakas ja toimi yhtiön johtokunnan puheenjohtaja 1929–1938. Haarlan tehtaat sijaitsivat Kotkassa, Tampereella ja Lievestuoreella, myöhemmin myös Virossa.

Raf. Haarla Oy:n tehtaita olivat Haarlan paperitehdas (Tampere), Hovinsaaren paperitehdas ja sellutehdas (Kotka), Lievestuoreen sellutehdas sekä Lohjan paperitehdas ja sellutehdas. Raf. Haarla sulautettiin Yhtyneisiin Paperitehtaisiin vuonna 1976.

Haarla osti vuonna 1929 Laukon kartanon ja rakennutti sinne uusklassistisen päärakennuksen. Hän rakennutti 1923 edustusasunnokseen 2-kerroksisen uusklassisen Haarlan palatsin aivan Tampereen keskustaan Hatanpään valtatielle. Haarla lahjoitti myös Tampereen kaupungille Wäinö Aaltosen tekemät Hämeensillan Pirkkalaisveistokset.

Haarlan poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan aikana Haarla oli punaisten keskuudessa vihattu mies. Haarlaa mm. puukotettiin eräässä kaupunginvaltuuston kokouksessa vuodenvaihteessa 1917–18 ja hänen mahonkiveneensä upotettiin. Vielä 1920-luvulla joku iski Haarlan palatsin edessä olleelta koristeilvekseltä käpälän irti, ja teon takana epäiltiin olevan joku hänen poliittinen vastustajansa.

Haarla oli toukokuussa 1929 perustetun Vapaussodan Rintamamiesten Liiton rahoittaja ja hallituksen jäsen. Haarlan poika Eino Haarla toimi liiton puheenjohtajana. Liitto kasvoi 1930-luvun aikana niin että sillä vuonna 1939 oli noin 20 000 jäsentä. Rafael Haarla tuki liiton julkaisemassa Rintamamies-lehdessä korporatiivista yhteiskuntamallia ja vastusti parlamentarismia, puoluelaitosta ja yhtäläistä äänioikeutta.[2]

Haarla oli intomielinen Lapuan liikkeen tukija ja rahoittaja ja osallistui itse Mäntsälän kapinaan, mutta hänen kerrotaan myös pyytäneen vuonna 1929 Väinö Tanneria Suomen diktaattoriksi. Haarlaa lähellä oleva Lapuan liikkeen ryhmä oli myös mukana kyyditsemässä sosiaalidemokraattista eduskunnan varapuhemiestä ja Tampereen pormestaria Väinö Hakkilaa 17.–18. heinäkuuta 1930. Jääkärikapteeni Arvi Kalsta vangitsi Hakkilan tämän kesäasunnolla Teiskossa ja kuljetti hänet Lapuan kautta Kuortaneelle, jossa Hakkilaa pahoinpideltiin ja istutettiin muun muassa muurahaispesässä.

Haarla oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1916–1922 ja hän toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaaleissa. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1924.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haarla oli naimisissa 1895–1920 Ruusa Keskisen kanssa. Jäätyään leskeksi hän meni uusiin naimisiin sairaanhoitaja Hilja Hurstin kanssa 1921. Vuorineuvos Lauri Haarla oli hänen poikansa. Kirjailija Lauri Haarla oli Rafael Haarlan veli.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taistelu työehtosopimuksista: Silmäys politikoiviin ammatillisiin järjestöihin. Otava 1929.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rafael Haarla Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
  2. Roselius, Aapo – Silvennoinen, Oula – Tikka, Marko: Suomalaiset fasistit. WSOY 2016. Haarlan toiminnasta luvuissa ”Lakkorikollisuutta vastaan” ja ”Vielä kerran pojat!”

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalemaa, Kalevi: Veljekset kuin ilvekset: Kertomus Lauri ja Rafael Haarlasta. Mediapinta, 2012. ISBN 978-952-235-466-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]