Hallin Janne (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hallin Janne
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Viljo Hela
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Tapio Ilomäki
Lavastaja Leo Lehto
Pääosat Helge Herala
Eeva-Kaarina Volanen
Rauha Rentola
Laila Jokimo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi Oy
Ensi-ilta 1950
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hallin Janne on Roland af Hällströmin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1950. Se on Fenno-Filmin viimeinen elokuva ennen kuin yhtiö yhdistyi Adams-Filmiin[1].

Elokuva liittyy kansanballadeihin perustuviin elokuviin, ja se kertoo kuoreveteläisestä murhamiehestä Hallin Jannesta eli Juha Mattilasta ja 1867 tapahtuneesta veriteosta. Aiheesta oli kiinnostunut usea tuotantoyhtiö ja ohjaaja jo 1930-luvun lopulla, mutta lopulta se toteutui Hällströmin ohjaamana ja Fenno-Filmin tuottamana.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinan taustalla on tapaus, jossa kaksi Kuorevedellä 1840-luvulla syntynyttä miestä, Juha Mattila ja Santeri Maijanpoika, surmaa postinjakajan ja vie tältä rahat. Miehet saivat kuolemantuomion, mutta käytännön mukaan tuomio muutettiin elinkautiseksi ja miehet karkotettiin Siperiaan pakkotyöhön. Juha Mattila sepitti karkotusta odottaessaan vaiheistaan laulun, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1868 vihkosessa Nykyisempiä Nuoren kansan Sulolauluja, jonka ensimmäisen Postin-murhaaja Hallin Janne itse on kirjoittanut ja töistänsä ja elämästänsä kuwaillut ja myöhemmin useaan kertaan uudestaan muun muassa arkkiveisuna.[1]

Eero Alpi kirjoitti 1920 aiheesta aikoinaan varsin suositun näytelmän, ja Olga Vuolle julkaisi 1923 romaanin Hallin Janne, mutta Hällström mainitsee eräässä haastattelussa, ettei hän ole hyödyntänyt niitä, vaan käsikirjoitus pohjautuu kansantietouteen ja oikeuden pöytäkirjoihin. Elokuvasta on kuitenkin löydetty runsaasti Vuolteen romaanin repliikkejä ja muita yhtymäkohtia. Tarina on laajennettu kertomaan myös Siperian vaiheista, mutta todellisuudessa miesten kohtalosta siellä ei ole tietoa.[1]

Elokuvan kantaesitys oli 1. syyskuuta 1950 Kuoreveden Korpi-Elossa. Kaikkiaan sen yleisönsuosio jäi keskimääräistä vähemmäksi, ja se jäi tappiolle.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helge Herala  … Hallin Janne  
 Eeva-Kaarina Volanen  … Leena Matildantytär, Hallin piika  
 Rauha Rentola  … Alexandra Erling, ”Santra”, Mattilan huushollerska  
 Laila Jokimo  … Marina, kenraalin vaimo  
 Harri Sinijärvi  … Santtu, Hallin renki  
 Elvi Saarnio  … Anushka, kenraalin vaimon palvelijatar  
 Aarne Laine  … Alatalon Matti, postinkuljettaja  
 Anja Kola  … mustalaistyttö  
 Eero Leväluoma  … Mattilan isäntä, herastuomari  
 Åke Lindman  … vallankumoukseen yllyttävä vanki Siperiassa  
 Sven Relander  … kenraali  
 Anni Lehmus  … Elisabet Joonaantytär, Hallin emäntä  
 Eino Kaipainen  … nimismies  
 Olavi Virta  … viisujenmyyjä  
 Aksu Luukkonen  … Juho Antinpoika, Hallin isäntä  
 Eero Kilpi  … vankilapappi  
 Ilmari Peitsalo  … käräjätuomari  
 Matti Lehtelä  … Anushkan viettelemä vartija  
 Ebbe Moe  … kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa  
 Mauri Jaakkola  … kenraalin asuntoon tunkeutuva vanki Siperiassa  
 Jukka Kuusisto  … kenraalin adjutantti ruoskimiskohtauksessa  
 Toivo Lahti  … ruokaa jakava vartija Siperiassa  
 Toivo Niskanen  … käräjäkirjuri  
 Jalmari Parikka  … puolustusasianajaja  
 Martti Romppanen  … vanki Siperiassa  
 Kauko Vuorensola  … kortinpeluuta seuraava mies  
 Kosti Aaltonen  … maantierosvo / vartija Siperiassa (vartija-rooli 48.51)  
 Esko Nurminen  … kivennostoa seuraava mies  
 Anton Soini  … kivennostoa seuraava mies  
 Ale Porkka  … postinhoitaja  
 Viljo Voipio  … mies Hallissa  
 Armas Jokio  … mies käräjillä  
 Arvo Kuusla  … vanki Siperiassa  
 Matti Hakala  … vanki Siperiassa  
 Börje Lampenius  … kenraalin kirjuri Siperiassa  
 Matti Aulos  … rovasti  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva saa aikalaisarvioissa paljon kiitosta. Muun muassa Eugen Terttula toteaa, että se ”on kuin sankarinsa sarkanuttu: harmaa ja karhea, mutta lämmin, luja kotoinen”. Vastapainoksi kuitenkin esimerkiksi Jouko Tyyri kirjoitti Ylioppilaslehdessä, että se on jäänyt ohueksi ja värittömäksi, luonnoksen asteelle. Helge Heralan roolityötä ensimmäisessä elokuvaroolissaan pidetään onnistuneena.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013
  2. Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 15.7.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.