Tuomari Martta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomari Martta
Helena Kara elokuvassa Tuomari Martta.jpg
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Eino Seisjoki
Perustuu Ilmari Turjan näytelmään Tuomari Martta. WSOY, 1938. (kantaesitys Suomen Kansallisteatteri 30.11.1938)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Martti Similä
Kuvaaja Felix Forsman
Leikkaaja Hannu Leminen
Lavastaja Hannu Leminen
Pääosat Helena Kara
Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 18. huhtikuuta 1943
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tuomari Martta on Hannu Lemisen ohjaama mustavalkoinen suomalainen draamaelokuva vuodelta 1943. Elokuva perustuu Ilmari Turjan esikoisnäytelmään Tuomari Martta (1938).

Elokuva kertoo uraa tekevän naisen elämästä yhteiskunnassa, jossa naisen paikka on ensisijaisesti kotona. Martta Kaataja haluaa kaataa ennakkoluuloja, mutta tasapainottelu työn ja perheen välissä ajaa hänet tuskalliseen tilanteeseen. Elokuva näyttää myös, että kodinhoito sujuu mainiosti uramiehiltäkin.

Kritiikissä elokuvaa on luonnehdittu pateettiseksi ja hitaasti käynnistyväksi, ohjaus on kuivakkaa, joskin huolellista. Elokuvan teema on yhä ajankohtainen, mutta sen käsittely selvästi vanhanaikainen.[1] Elokuvan päätteeksi saa katsoja kuulla suoraan kameralle lausutun, sota-ajan naisille suunnatun vaatimuksen: "Äidit, älkää jättäkö pieniä lapsianne."[2]

Televisiossa Tuomari Martta esitettiin ensi kerran 6. joulukuuta 1966.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helena Kara  … Martta Kaataja  
 Unto Salminen  … Juho Karsta  
 Uuno Laakso  … Kalle Karsta  
 Elsa Rantalainen  … Ilona Sjöberg-Karsta  
 Sasu Haapanen  … Väinö Pellikka  
 Pentti Viljanen  … Pentti Raitanen  
 Mervi Järventaus  … Hedvig Koski  
 Veikko Linna  … Johannes Raitanen  
 Hertta Leistén  … Fiina  
 Aku Korhonen  … Gustav Schroderus  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratkaiseva hetki on käsillä. Oikeustieteen professorin Kalle Karstan on määrä tentata opiskelijoita suullisessa loppukuulustelussa. Köyhän maatalon poika Väinö Pellikka valmistautuu kuulusteluun ilman kallista valmennuskurssia, rikkaan miehen poika Pentti Raitanen valmistautuu ilman paineita ja samalla kuhertelee Hedviginsä kanssa. Martta Kaataja, jonka perhetaustaa ei mainita, valmistautuu lopputenttiin poikaystävänsä Juho Karstan avustamana. Kalle Karsta on Juhon isä, mutta ei tiedä tämän seurustelusta Martan kanssa. Lopputentissä Martta pärjää parhaiten, mutta sortuu virheeseen, jonka vuoksi hän ei pääse läpi. Professori Karstan on vaikea hyväksyä naista lainoppineeksi, mikä myös vaikuttaa vahvasti hylkäyspäätökseen. Karstan vaimo Ilona Sjöberg-Karsta on hammaslääkäri ja uranainen ja aina poissa kotoa. Professori Karsta sen sijaan viihtyy kotonaan ja tekee mielellään kotitöitä perheen kotiapulaisen kanssa.

Juho kertoo isälleen suhteestaan Marttaan ennen kuin Martta tapaa vanhemmat. Ilonan mielestä Martta on juuri sopiva vaimo pojalle, ja varsinkin Martan pitämä puhe naisen asemasta yhteiskunnassa tekee Ilonaan vaikutuksen. Ilona on innokas naisasianainen, miehensä Kallen mielestä liiankin innokas. Tarinassa siirrytään muutama vuosi eteenpäin. Martta ja Juho ovat naimisissa, ja heillä on poika. Martta haluaa edetä urallaan notaariksi. Sitä varten hänen täytyy ensin suorittaa varatuomarin harjoittelu, jonka aikana toimitaan 30 päivän ajan istuvana tuomarina, käytännössä kihlakunnantuomarina.

Appiukko-Kalle järjestää miniälleen kihlakunnantuomarin sijaisuuden vanhan ystävänsä Gustav Schroderuksen avulla. Martta joutuu vaikean valinnan eteen. Lähtiessään tuomariksi jonnekin maaseudulle hän joutuu jättämään lapsensa Helsinkiin. Virka sattuu olemaan vanhan opiskelutoverin Väinö Pellikan kotipitäjässä, jossa Pellikka toimii nimismiehenä. Myös Raitasen Pentti on kotoisin samalta seudulta ja toimii siellä tuomarina.

Pitäjässä on tapahtunut tragedia. Hedvig on ampunut rakastettunsa Pentin isän. Mies on juovuspäissään ahdistellut Hedvigiä ja kertonut tälle Pentin uudesta naisesta. Hedvigillä on haulikko kädessään. Hän ei tähtää Pentin isää, mutta tämä tarttuu haulikon piippuun, jolloin ase laukeaa. Nimismies Pellikka sattuu kuulemaan laukauksen. Martta joutuu verekseltään setvimään syntynyttä vyyhtiä.

Kuulustelussa käy ilmi, että Hedvig on synnyttänyt poikalapsen vankilan sairaalassa. Pentti on varsin vastentahtoisesti syyttämässä morsiantaan isänsä taposta. Oikeuden edessä hän tunnustaa olevansa Hedvigin lapsen isä. Hedvig kaipaa poikaansa ja kummastelee, kuinka Martta on saattanut jättää lapsensa uran takia.

Marttaa painaa ennestäänkin syyllisyys, jota edelleen pahentaa traaginen uutinen. Hänen poikansa on loukkaantunut vakavasti ja kamppailee elämästään sairaalassa. Hedvigin tapauksessa ilmenee lieventäviä asianhaaroja, ja hänet vapautetaan syytteistä. Pentti ja Hedvig ovat jälleen onnellisesti yhdessä. Martta sen sijaan jättää tuomarin sijaisuuden ja rientää Helsinkiin.

Sairaalassa ilmenee, että poika selviytyy ilman pysyviä vammoja. Helpottunut Martta päättää luopua urastaan toistaiseksi ja keskittyä perheenäidin tehtävään, kunnes hänen poikansa ja tulevat lapsensa ovat sen verran varttuneet, etteivät enää tarvitse äidin jatkuvaa läsnäoloa. Päätöksen kuullessaan Martalle tärkeän järjestötehtävän hankkinut Ilona pyörtyy.

Tarinan lopussa Martta julistaa:

»Ja kun lapseni eivät enää tarvitse minua minä kohotan taistelulippuni, jossa lukee: "Äidit, älkää koskaan jättäkö pieniä lapsianne!"»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 12/2012 sivu 29
  2. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 30.3.2012, sivu D 9