Vapaaehtoinen palokunta

Aitoon VPK

Vapaaehtoinen palokunta, yleensä vapaapalokunta tai VPK, tai sopimuspalokunta on palokunta, jonka henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustoimen tehtäviä palkatta ja osa sivutoimenaan. Lähes kaikilla suomalaisilla vapaaehtoispalokunnilla on palokuntasopimus oman alueensa aluepelastuslaitoksen kanssa palo- ja pelastustehtävien hoitamisesta. Tällaisen sopimuksen tehneitä vapaaehtoispalokuntia kutsutaan myös nimellä sopimuspalokunta. Aikaisemmin sopimus tehtiin kunnan kanssa.

Toiminta vapaaehtoisessa palokunnassa

Vapaaehtoiselta ja sivutoimiselta miehistöltä vaaditaan tiettyjen peruskurssien käymistä sekä soveltuvuustestien hyväksyttyä suoritusta. Peruskurssien lisäksi on mahdollista suorittaa erikoistehtäviin pätevöittävää (mm. vesipelastus, savusukellus ja ensivaste) tai muuten ammattitaitoa lisäävää (esim. hälytysajoneuvon kuljettaminen, vauriopuiden käsittely) koulutusta.

Monet vapaaehtoispalokunnat suorittavat palo- ja pelastustehtävien ohella myös erilaisia työtehtäviä palokuntansa viriketoiminnan rahoittamiseksi. Palokunnat esimerkiksi suorittavat pihanpesuja, puidenkaatoja, muuttoja, tansseja sekä risukasojen ja purkurakennusten polttoja.

Osassa vapaaehtoisista palokunnista palokunnan miehistön jäsen saa palo- ja pelastustehtävistä sekä harjoituksista palkkaa, jonka maksaa kyseisen alueen aluepelastuslaitos. Usein palkan määrä koostuu hälytystehtävissä hälytysrahasta, tuntipalkasta sekä lisistä (esim. iltatyö). Palkkojen suuruudet sovitaan aluepelastuslaitoksen kanssa solmitussa palokuntasopimuksessa. Myös palokunta saa korvauksen sopimuksestaan, joka Suomessa lasketaan Suomen Sopimuspalokuntien liiton (SSPL) määrittelemän pisteytystaulukon avulla.

Suomen vapaaehtoiset palokunnat

Sammutussopimuksen tehneitä vapaaehtoisia palokuntia oli Suomessa vuonna 2024 Suomen Sopimuspalokuntien Liiton mukaan 706. Hälytyskelpoisen henkilöstön määrän liitto arvioi olevan noin 14 250. Toimenpidepalkkaukseen perustuvia puolivakinaisia palokuntia oli 207 kappaletta vuonna 2011. Edellä mainitut sopimuspalokunnat vastaavat etenkin haja-asutusalueiden pelastustoiminnan toteutumisesta. Tällaisissa kunnissa asuu noin 46 prosenttia Suomen asukkaista, ja kyseiset kunnat edustavat 95:tä prosenttia maan kokonaispinta-alasta.

Koulutusjärjestelmä

Vapaaehtoisten palokuntalaisten operatiivisen toiminnan koulutusta ohjaa Pelastusopisto, joka vahvistaa kurssien sisällön. Nuorten koulutusta ohjaa Suomen pelastusalan keskusjärjestö. Kurssien järjestämisestä vastaavat useimmiten alueiden pelastusliitot sekä alueelliset pelastuslaitokset.

Operatiivisen toiminnan kurssit jakaantuvat peruskursseihin, täydennyskoulutukseen ja päällystön koulutukseen.

Peruskurssit

• Perehdyttämiskurssi – henkilökohtaisia taitoja, tietoa pelastustoimesta ja omasta palokunnasta.
• Pelastustoiminnan peruskurssi (aikaisemmin sammutustyökurssi) – toiminta sammutusyksikön jäsenenä, tietoa tulipaloista (vaaditaan että pääsee osallistumaan hälytystehtäviin).
• Sammutustekniikkakurssi – (uusi opetussuunnitelma) Kurssi antaa valmiuksia ymmärtää tulipalojen kehittymistä sekä leviämistä ja sammuttamista erilaisilla sammutustekniikoilla työturvallisuus huomioiden.
• Savusukelluskurssi – lisää tietoa ja taitoja sammutustyöstä, muodollinen pätevyys vaativimpiin sammutustehtäviin. Savusukelluskurssin hyväksytysti suorittaminen antaa peruskoulutuksen savusukeltamalla tehtävään sammutus- ja pelastustyöhön (vapaaehtoinen).
• Palokuntien ensiapukurssi – palokuntien tarpeisiin muokattu SPR:n EA2-kurssi. Ensiapukurssilla opittava ensiapuosaaminen mahdollistaa ihmisen auttamisen hätäensiapua vaativissa tilanteissa (vapaaehtoinen).
• Pelastustyökurssi – ihmisten ja omaisuuden pelastaminen liikenneonnetomuuksissa (vapaaehtoinen).
• Öljyvahingon torjuntakurssi – öljyjalosteiden kerääminen ja leviämisen estäminen onnettomuuksissa (vapaaehtoinen).
• CBRNE-kurssi ja Kemikaalisukelluskurssi – toiminta onnettomuuksissa, joissa on mukana myrkyllisiä, säteileviä tai muuten vaarallisia aineita (vapaaehtoinen).
• Ensivastekurssi – lisää ja monimutkaisempaa ensiapua ja ensihoitoa kuin palokuntien ensiapukurssilla (vapaaehtoinen).
• Pintapelastuskurssi – ihmisten pelastaminen veden varasta (vapaaehtoinen).

Täydennyskoulutus

Täydennyskoulutuksen kursseilla opetetaan taitoja, jotka syventävät peruskursseilla opittuja asioita tai joita jokaisen palokuntalaisen ei tarvitse hallita. Kursseja pidetään esimerkiksi viestiliikenteestä, konemiehen toiminnasta, hälytysajosta, myrskyvaurioiden korjaamisesta ja liikuntakoulutuksesta.

Päällystön koulutus

Vapaaehtoispäällystön koulutus jakaantuu alipäällystön koulutukseen ja täydennyskoulutukseen sekä sopimuspalokunnan päällikön peruskoulutukseen. Alipäällystön peruskoulutus annetaan kahdella yksikönjohtajakurssilla, joka antaa valmiudet kouluttaa ja johtaa pelastusyksikköä. Alipäällystön koulutusta täydennetään kursseilla palokunnan toiminnasta poikkeusoloissa ja toiminnasta paloilmoitinkeskuksessa. Sopimuspalokunnan päällikkökurssi antaa valmiudet johtaa vapaaehtoista palokuntaa.

Katso myös

• Palokuntanuoret
• Tehdaspalokunta
• Sopimuspalokunta
• Luettelo Suomen sopimuspalokunnista

Lähteet

• SPEK:n palokuntien vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen verkkosivut, viitattu 27.11.2006
• Pelastusopiston sopimushenkilökoulutuksen opetussuunnitelma, viitatty 25.8.2021

Aiheesta muualla

• Palokuntaan.fi - hälytystoiminnan esittelyä